Turvapaikkaoikeuden takaaminen 

Kaikilla, jotka saattavat kotimaassaan joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa, on oikeus pyytää kansainvälistä suojelua. Turvapaikka kuuluu perusoikeuksiin, ja sen myöntäminen henkilöille, jotka täyttävät vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen kriteerit, on sopimusvaltioiden, siis myös unionin jäsenvaltioiden, kansainvälinen velvoite. Unioni on sisällyttänyt kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevat edellytykset omaan lainsäädäntöönsä ja laajentanut käsitettä ottamalla käyttöön toissijaista suojelua saavien luokan, joka kattaa muut kansainvälistä suojelua saavat henkilöt kuin pakolaiset.

Oikeus turvapaikkaan taataan unionin perusoikeuskirjan 18 artiklassa. Perusoikeuskirjan 19 artiklassa kielletään joukkokarkotukset ja suojellaan henkilöitä palauttamiselta, karkottamiselta tai luovuttamiselta sellaiseen maahan, jossa heitä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu.

EU:n jäsenvaltiot ovat sopineet yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkapolitiikasta, joka kattaa myös toissijaisen ja tilapäisen suojelun.

Turvapaikan myöntämismenettelyjen on oltava sekä oikeudenmukaisia että tehokkaita kaikkialla unionissa. Tämä muodostaa Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän (CEAS) perustan.

Järjestelmä koostuu useista säädöksistä, jotka kattavat kaikki turvapaikkamenettelyn osa-alueet:

• “Dublin-asetus”, jossa määritellään, mikä jäsenvaltio on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä
• turvapaikkamenettelyjä koskeva direktiivi, jossa vahvistetaan oikeudenmukaista ja tehokasta turvapaikkamenettelyä koskevat yhteiset vaatimukset
• vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi, jossa vahvistetaan yhteiset vähimmäisvaatimukset turvapaikanhakijoiden elinolosuhteita varten ja jolla varmistetaan, että hakijoilla on mahdollisuus saada majoitusta, ruokaa ja terveydenhuoltoa sekä mahdollisuus työllistyä
• aseman määrittelyä koskeva direktiivi, jossa vahvistetaan, kuka täyttää pakolaisen tai toissijaista suojelua saavan määritelmän, ja jossa säädetään tietyistä suojelua saavien henkilöiden oikeuksista (oleskeluluvat, matkustusasiakirjat, mahdollisuus työntekoon ja koulutukseen, sosiaaliturva ja terveydenhuolto).