Vuoropuhelu kirkkojen, uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien sekä elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen kanssa
Nykyisessä monimuotoisessa Euroopassa lukuisat eri kirkot, uskontokunnat ja aatteelliset järjestöt antavat merkittävän panoksen yhteiskuntaan. Euroopan unionin toimielimet ovat sitoutuneet käymään avointa vuoropuhelua näiden uskonnollisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen kanssa, ja Euroopan parlamentti pitää niihin tiiviisti yhteyttä kuullakseen niitä EU:n politiikoista.
Tausta
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 17 artiklalla otettiin Lissabonin sopimuksen myötä ensimmäistä kertaa käyttöön oikeusperusta, jota sovelletaan unionin toimielinten sekä kirkkojen, uskonnollisten yhteisöjen ja elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen väliseen avoimeen ja säännölliseen vuoropuheluun. Artiklassa määrätään seuraavaa:
- "Unioni kunnioittaa kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa, eikä puutu siihen.
- Unioni kunnioittaa myös elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
- Unioni käy avointa ja säännöllistä vuoropuhelua näiden kirkkojen ja järjestöjen kanssa tunnustaen niiden identiteetin ja erityisen tehtävän."
Artiklan kahdessa ensimmäisessä kohdassa turvataan kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien erityisasema kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja vastaava asema turvataan myös elämänkatsomuksellisille ja ei-tunnustuksellisille järjestöille. Artiklan 3 kohdassa kehotetaan unionin toimielimiä käymään näiden kirkkojen ja järjestöjen kanssa avointa ja säännöllistä vuoropuhelua.
Euroopan parlamentti on pannut perussopimuksen määräykset täytäntöön siten, että puhemies on nimittänyt 17 artiklan mukaisen vuoropuhelun käymisestä vastaavan varapuhemiehen. Nykyään tätä tehtävää hoitaa varapuhemies Othmar Karas.
Euroopan parlamentin vuoropuhelu kirkkojen ja elämänkatsomuksellisten järjestöjen kanssa on hyvin tärkeää parlamentin pyrkimyksille olla lähellä kansalaisia, jotka ovat sen valinneet. Se on tärkeää myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja demokraattisen päätöksentekoprosessin kannalta. Minulle on suuri kunnia, että parlamentin puhemies Roberta Metsola on antanut tehtäväkseni vastata tästä vuoropuhelusta ensimmäisenä varapuhemiehenä. Otan tehtävän vastaan jo toista kertaa.
Jotta Euroopan yhdentymisellä kyettäisiin vastaamaan edessä oleviin haasteisiin, sen on oltava kosketuksissa todellisuuteen ja lähellä unionin kasalaisia ja heidän arkeaan. Kirkot, uskonnolliset ryhmät ja elämänkatsomukselliset järjestöt ovat kaikessa moninaisuudessaan tärkeä osa monien kansalaisten jokapäiväistä elämää. Ne ovat osa kaupunki-, kylä- ja maaseutuyhteisöjämme kaikissa 27 jäsenvaltiossa.
EU:n vuoropuhelu niiden kanssa perustuu Lissabonin sopimuksen 17 artiklaan. Vuoropuhelu antaa selkeän signaalin siitä, että EU on paljon enemmän kuin taloudellinen organisaatio. Siinä on pohjimmiltaan kyse ihmisistä, heidän ihmisarvostaan ja yhteisestä hyvästä. Maailmassa, jossa kaikki poliittiset ja sosiaaliset kysymykset tuntuvat vain mutkistuvan, meidän on todella pidettävä mielessä yhteiset arvot.
Jotta tätä arvomaailmaa voidaan vaalia, on olennaisen tärkeää käydä vuoropuhelua uskonnollisten ja elämänkatsomuksellisten järjestöjen kanssa. Tämän vuoksi uskon, että voimme – ja meidän myös pitää – yhdessä edistää arvoihin pohjautuvaa keskustelua EU:n politiikoista.
