DA    DE    EL    EN    ES    FI    FR    IT    NL    PT    SV   
 
Euroopan parlamentin puhemies
EN  FR Puhe
Göteborgin, 15. kesäkuuta 2001
 
Euroopan parlamentin puhemiehen Nicole Fontainen puhe
Göteborgin Eurooppa-neuvoston avajaisistunnossa
 

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja
Arvoisat valtionpäämiehet ja hallitusten päämiehet
Arvoisa komission puheenjohtaja
Arvoisa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja
Arvoisat ministerit


Arvoisa pääministeri, olette asettanut Ruotsin puheenjohtajakaudella etusijalle kolme alaa: laajentumisen, työllisyyden ja ympäristön. Näillä aloilla on saavutettu Teidän ansiostanne huomattavaa edistystä. Mainitsen vain yhden esimerkin: viime maanantaina Luxemburgissa otetun merkittävän askeleen sosiaaliset näkökohdat huomioon ottavan Euroopan suuntaan. Oli välttämätöntä ja odotettua, että unioni reagoi rakennemuutoksiin tai yritysten äkillisiin lakkauttamisiin, joita toteutetaan ilman että asiasta tiedotetaan työntekijöille tai että heitä kuullaan asianmukaisesti. Euroopan parlamentti käsittelee mahdollisimman pian tätä neuvostossa aikaansaatua sopimusta.

Olette myös halunnut edistää avoimuutta ja parantaa kolmen toimielimen - neuvoston, komission ja parlamentin - suhteita. Olen voinut todeta henkilökohtaisesti, kuinka johdonmukaisesti olette toiminut tämän asian puolesta.

Mitä Euroopan parlamenttiin tulee, äskettäin asetettu toimielintemme välinen työryhmä on jo saavuttanut konkreettisia tuloksia.

Kun on kyse avoimuudesta, asiakirjojen saatavuutta koskeneeseen monimutkaiseen ja arkaan ongelmaan löydettiin nyt lopulta myönteinen ratkaisu hyväksymällä asetus, joka tuli voimaan 3. kesäkuuta. Tulos on suureksi osaksi Teidän puheenjohtajakautenne saavutus. Koska asetuksessa vakiinnutetaan unionin kansalaisten tiedonsaantioikeus, sillä on esimerkillistä arvoa eurooppalaisen demokratian kannalta. Jotta periaatteista voidaan siirtyä käytäntöön, parlamentti antaa täyden panoksensa yhteistyöhön ja luottaa neuvoston ja komission tekevän samoin.

Huippukokouksen alkajaisiksi kohtaamme demokratiassa aina mahdolliset odottamattomat käänteet: Irlannin kansanäänestyksen kielteisen tuloksen sekä sen syyt ja seuraukset.

Ministeri Ahern, olemme yhtä pettyneitä kuin Tekin, mutta kuten Jean Monnet'lla oli tapana sanoa, Eurooppa muodostuu niiden ratkaisujen summasta, joilla se voittaa kohtaamansa kriisit.

Vaikka Nizzan sopimus onkin herättänyt tiettyä tyytymättömyyttä, jopa turhaumia, Euroopan parlamentti on juuri hyväksynyt erittäin suurella äänten enemmistöllä kahden jäsenensä, Mendez de Vigon ja Seguron, mietinnön. Sen sijaan, että parlamentti olisi vaiennut lojaalisti todetuista puutteista, se halusi keskittyä olennaiseen: sopimuksen ratifiointi on välttämätöntä, jotta laajentumiselle voidaan näyttää vihreää valoa, ja meidän on käännyttävä nopeasti ja päättäväisesti kohti tulevaisuutta.

Annan arvoa sille, että kolme toimielintämme teki välittömästi aloitteen ehdokasvaltioiden vakuuttamiseksi: irlantilaisten äänestäjien kielteinen kanta ei saa mitenkään muuttaa tai hidastaa meneillään olevia neuvotteluja. Se on tärkeä sanoma, jota on vielä vahvistettava Göteborgissa. Odotamme, että Eurooppa-neuvosto antaa voimakkaan signaalin ja sitoutuu siihen, että kaikki voitava tehdään, jotta ensimmäiset uudet jäsenvaltiot voisivat osallistua seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin kesäkuussa 2004.

Mitä ratkaisuihin tulee, mielestäni niiden on täytettävä seuraavat kolme vaatimusta:

- Ensinnäkään mahdolliset selvennykset, jotka koskevat Irlannin osallistumista eurooppalaisiin nopean toiminnan joukkoihin ja joilla pyritään häivyttämään todellinen tai perusteeton huoli, kaikki se mikä johti tunnettuun tulokseen, eivät saa viedä unionia kompromissien tai jopa sopimuksen ulkopuolelle jättäytymiseen johtavien lausekkeiden kierteeseen, sillä se vääristäisi sopimuksen sisältöä ja Nizzassa yhteisesti tehtyjä sitoumuksia. Uskon, että yhdytte näkemykseeni, arvoisa pääministeri.
- Toiseksi, meidän on ilmaistava, että jatkamme päättäväisesti ratifiointiprosessia kaikissa jäsenvaltioissa.
- Ja kolmanneksi meidän on herkistettävä korvamme hälytyskelloille, jotka soivat jäsenvaltiossa, jossa eurooppahenkisyys on tähän asti ollut vallalla, vaikka alhainen äänestysprosentti vaikeuttaakin äänestystuloksen tulkintaa.

Tämän kansanäänestyksen myötä meidän on kiireesti täydennettävä edustuksellista demokratiaa järjestelmällä, joka on lähempänä kansalaisia ja heidän puolestaan asioita seuraavia ja tiedostavia tahoja. Niitä ovat etenkin alueelliset yhteisöt, yhdistykset ja ammattijärjestöt, sanalla sanoen kansalaisyhteiskunta. Jos näin ei toimita, syvenee juopa syvenemistään, ja saamme kokea lisää epämiellyttäviä yllätyksiä. Irlannissa järjestetty kansanäänestys on siitä oiva osoitus, mikäli semmoinen oli enää tarpeen.

Eurooppa-neuvosto asetti Nizzassa määräajan vuoteen 2004 ja Euroopan parlamentti haluaisi aikaistaa sitä vuoden 2003 toiselle vuosipuoliskolle, jotta uusi sopimus voitaisiin hyväksyä saman vuoden joulukuussa ja jotta Euroopan parlamentin vaalit kesäkuussa 2004 voisivat antaa demokraattisen sysäyksen yhdentymisprosessille. Tätä määräaikaa silmällä pitäen olemme edelleen vakuuttuneita, että pelkästään hallitustenvälinen työskentely, jolla edellisiä sopimuksia ja etenkin Nizzan sopimusta on valmisteltu, on aikansa elänyt.

Niinpä Euroopan parlamentti pyytää teiltä itsepintaisesti uudelleen, että menettely, josta päätetään Laekenissa, perustuisi avoimeen valmistelukuntaan, jollaisen te itse valitsitte laatimaan perusoikeuskirjan ja välittämään sen teille. Rakenne, joka yhdistää sopivasti jäsenvaltioita sekä jäsenvaltioiden parlamenttien ja Euroopan parlamentin jäseniä komission kanssa, on osoittautunut tehokkaaksi, eikä se kuitenkaan vähennä teidän lopullista vastuutanne.

Samassa hengessä lisään vielä, että laajentuminen ei onnistu pelkästään Nizzan sopimuksen ratifioinnilla. Euroopan unionin toimielinten mukauttaminen ei yksistään riitä, on myös valmisteltava yleistä mielipidettä.

Alkuvaiheen jälkeen, jolloin suuri yleisö spontaanisti hyväksyi yhdentymisen, on jouduttu toteamaan, että kaikissa jäsenvaltioissa on noussut esiin erilaisia pelkoja, jopa vastareaktioita. Euroopan unionissa on käynnistettävä välittömästi tiedotus- ja valistuskampanja niistä geopoliittisista panoksista, joita sisältyy kaikkien sellaisten Euroopan mantereen maiden täydelliseen yhdentymiseen, jotka ovat halukkaita ja kykeneviä yhdistymään. Euroopan unionin Balkanin ponnisteluista huolimatta entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian tilanne osoittaa, että Euroopan mantereen rauha on edelleen hauras. Meidän on selitettävä etenkin muille unionin kansalaisille, että laajentuminen lisää ratkaisevasti "vanhan Euroopan" vakautta.

Korostin jo Tukholmassa tässä samassa hengessä, että on tarpeen valmentaa kaikkia euroalueen kansalaisia yhtenäisvaluuttaan siirtymiseen, ei ainoastaan tärkeimpiä taloudellisia toimijoita, kuten pankkeja tai suuryrityksiä, jotka ovat sopeutuneet tilanteeseen jo kauan sitten.

Kaikissa jäsenvaltioissa käynnissä olevista toimista huolimatta epäilen, ovatko suurelle yleisölle annetut tiedot ja h-hetkeä varten hyväksytty erittäin jäykkä menettely tarkoituksenmukaisia niissä lukuisissa, hyvin konkreettisissa ongelmissa, joita sekä pikkukauppiaat että heidän asiakkaansa kylissä ja kaupungeissa kohtaavat tammikuun ensimmäisten ratkaisevien päivien aikana.

Epäonnistuminen historiallisessa euroon siirtymisessä olisi tuhoisaa Eurooppa-aatteelle näin ratkaisevassa vaiheessa. Sen vaikutukset ulottuisivat poliittisiin vastuuhenkilöihin, joihin kansalaisten tyytymättömyys luonnollisesti kohdistuisi. Olen kuitenkin vakuuttunut, että pyritte päättäväisesti voittamaan käytännön pulmat ja psykologiset esteet, joita edessä vielä on.

Minun sallittaneen tässä yhteydessä sanoa, kuinka pahoillani olen siitä, että Euroopan keskuspankki on vastannut jälleen kielteisesti ehdotukseemme pienten euroseteleiden jakamisesta kuluttajille joitakin päiviä ennen joulukuun 31. päivää. Olen edelleen vakuuttunut, että pieni jousto helpottaisi hyppyä tuntemattomaan, sitähän yhtenäisvaluuttaan siirtyminen unionin kansalaisille merkitsee.

Lopullisen yhtenäisvaluuttaan siirtymisen ohella - jo sinänsä mullistaa erittäin lyhyessä ajassa lähes 300 miljoonan eri-ikäisen, eritaustaisen ja erilaisen koulutuksen saaneen eurooppalaisen jokapäiväisen elämän - toinen yhtä merkittäväksi nouseva seikka on euroalueen lopullinen muotoutuminen. Talouspolitiikkaa on siis kiireesti suunnattava uudelleen. Parlamentti pitää myönteisenä, että Göteborgin Eurooppa-neuvosto käsittelee asiaa hyväksyäkseen laajat suuntaviivat, joilla taataan euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden vero- ja budjettipolitiikan tehokas ja todellinen lähentäminen. Siksi parlamentti pyytää teitä, jotka olette valinneet euroalueeseen kuulumisen, käymään syvällistä keskustelua talouspolitiikkaa koordinoivan "poliittisen koneiston" käyttöön ottamiseksi.

Tapasitte eilen aivan muissa merkeissä Yhdysvaltain presidentin Bushin. Olen tyytyväinen tekemäänne aloitteeseen, arvoisa pääministeri. Historian kuluessa vahvistuneet ystävyyssuhteemme Yhdysvaltoihin samoin kuin selvä etumme lujittaa kiinteää yhteistyötä kaikilla aloilla muodostavat perustan tälle tapaamiselle.

Minulla on se vaikutelma, että eilisessä kokouksessa saatiin aikaan huomattavaa edistymistä, mutta vielä on myös näkemyseroja, jotka ovat hyvin tiedossa.

On tärkeää, että amerikkalaiset ja eurooppalaiset tekevät yhteistyötä aidsin kaltaisten vakavien tartuntatautien torjumiseksi, joiden aiheuttama tuho - erityisesti Afrikassa - järkyttää meitä kaikkia. Taudin uhriksi joutuneelle väestölle on annettava toivoa, ja eilen hyväksytty aloite on tässä suhteessa mielestäni hyvin lupaava.

Euroopan parlamentti on ollut kuitenkin jo jonkin aikaa huolestunut tiettyjen jännitteiden lisääntymisestä, joita meidän on käsiteltävä amerikkalaisten ystäviemme kanssa yhtä kohteliaasti kuin rehellisestikin.

Niinpä perinteisten kaupparistiriitojen lisäksi esiin on noussut yhä enemmän ongelma, joka koskee kaikkialle Eurooppaan vakiintuneita arvoja.

Ette käsitelleet aihetta eilen, mutta yhä useamman eurooppalaisen mielestä, kaikki kansallisuudet ja poliittiset suuntaukset mukaan lukien, on hyvin oudoksuttavaa, ettei niin kehittynyt demokratia kuin Yhdysvallat ota rohkeaa askelta kuolemanrangaistuksen poistamiseksi. Tosin tiedämme, että amerikkalaisen yhteiskunnan vakuuttaminen on vaikeaa, esteenä ovat sen perinteet ja kyseisten rikosten hirveys.

Olisi kuitenkin paljon uskottavampaa ja vaikuttavampaa taivutella koko maailma luopumaan tappavasta väkivallasta, joka aiheuttaa tuhoa laajoilla alueilla eri puolilla maailmaa, jos elämän kunnioittaminen korotettaisiin kaikissa suurissa demokratioissa pyhäksi ja loukkaamattomaksi periaatteeksi.

Euroopan parlamenttia on pyydetty järjestämään 22. kesäkuuta 2001 ensimmäinen kuolemanrangaistuksen yleismaailmallista lakkauttamista käsittelevä maailmankongressi. Lukuisat kansallisten parlamenttien puhemiehet kaikilta mantereilta ovat jo ilmoittaneet osallistumisestaan. Se merkitsee, että asia tiedostetaan koko maapallolla.

Toinen ongelma koskee Echelon-valvontaverkon mahdollista väärinkäyttöä epärehellisiin kaupallisiin kilpailutarkoituksiin. Se, että tietyt Yhdysvaltain viranomaiset kieltäytyivät äskettäin ottamasta vastaan parlamentin valtuuskuntaa, on epätyydyttävä vastaus eurooppalaisten perusteltuihin huolenaiheisiin.

Edustamani toimielin on lisäksi huolestunut Yhdysvaltain ohjustorjuntastrategista. On välttämätöntä, että eurooppalaiset kumppanit liittyvät yhteen ja että Yhdysvallat neuvottelee niiden kanssa ennen sellaisen järjestelmän käyttöönottoa, joka voi osoittautua vaaralliseksi maailman tasapainolle. Naton huippukokouksessa viime keskiviikkona järjestetty tapaaminen antoi mahdollisuuden edetä näissä neuvotteluissa, mutta se osoitti myös, että unionin viideltätoista jäsenvaltiolta puuttuu yhteinen lähestymistapa.

Tällä hetkellä eurooppalaiset pitävät kuitenkin tärkeimpänä kysymyksenä maapallon suojelemista. Presidentti Bushin kanta kasvihuoneilmiöön ja Kioton sopimuksen ratifiointiin on herättänyt runsaasti paheksuntaa, jopa suuttumusta, sekä Euroopassa että koko maailmassa.

Eilisen tapaamisenne perusteella minusta ei vaikuta siltä, että Yhdysvaltain presidentin kannassa olisi tapahtunut muutosta, vaan hän torjuu edelleen Kioton pöytäkirjan, ja epäilen suuresti, onko yhteistyö tutkimuksen alalla omiaan pehmentämään Yhdysvaltain tinkimätöntä asennetta.

Ei ole nimittäin hyväksyttävää, että jokin valtio voisi senhetkisiin taloudellisiin etuihinsa vedoten ja tuleville sukupolville jätettävän perinnön suojelemisesta piittaamatta toimia edelleen maailman suurimpana saastuttajana ja vahingoittaa näin koko ihmiskunnan yhteistä, elintärkeää ja haurasta omaisuutta: maata ja sen ilmakehää.

Tämän vuoksi eurooppalainen ja kansainvälinen painostus on entistä tärkeämpää varsinkin kun Te, arvoisa puheenjohtaja, olette halunnut, että Göteborgin Eurooppa-neuvosto vahvistaa Euroopan unionin tahdon toimia kestävän kehityksen puolesta. Sen taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus ovat erottamattomia.

Koko kansainvälisen yhteisön ja erityisesti teollistuneiden maiden on pidettävä moraalisena velvollisuutenaan sellaisten taloudellisten rikkauksien lisäämistä, jotka kohottavat elintasoa, musertamatta kuitenkaan ihmistä ja vahingoittamatta ympäristöä, jonka tulevat sukupolvet perivät.

Tässäkin yhteydessä on ryhdyttävä sanoista tekoihin, jotta Euroopan unioni toimisi asiassa yhtenäisesti. Euroopan parlamentti ehdottaa teille siksi konkreettisten tavoitteiden laatimista, esimerkiksi kestävän kehityksen neuvoston perustamista. Sen vastuulla voisi olla tehtävien aloitteiden koordinointi.

Koska olette juuri tavannut Yhdysvaltain presidentin ja koska hänen vierailunsa nostaa esiin - kuten presidentti Putinin vierailu Tukholmassa - kysymyksen unionin asemasta ja sen vaikutusvallasta maailmannäyttämöllä, sallikaa minun Euroopan parlamentin puhemiehenä esittää teille vetoomus, jotta Eurooppa tarttuisi päättäväisemmin poikkeuksellisiin tilaisuuksiin, jotka sille ovat tarjoutuneet kylmän sodan päättymisen ansiosta. Lujittakaamme yhteistyötä maailman muiden mantereiden kanssa, sillä niillä Eurooppaa ei ainoastaan kadehdita, vaan sitä odotetaan ja uskoakseni siitä pidetään hyvin paljon kaiken sen vuoksi mitä se edustaa.

Tässä yhteydessä Euroopan parlamentti osoittaa kunnioitustaan ja minä osaltani ihailua Javier Solanalle ja niille Euroopan komission jäsenille, jotka väsymättä ponnistelevat kaikkialla, missä sotapesäkkeet uhkaavat. Balkanin ruutitynnyri voi räjähtää uudelleen millä hetkellä tahansa. Toivoakseni entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian presidentin rauhansuunnitelman myötä tämä maa pääsee nykyisestä umpikujastaan, ja olen vakuuttunut, että edustajamme vaikuttavat ratkaisevasti suunnitelman täytäntöönpanoon. Sama koskee Lähi-itää, jossa Euroopan unionin läsnäolo on vahvistunut huomattavasti viime viikkoina unionin edustajien tekemien aloitteiden ansiosta. Konfliktin osapuolet tiedostavat yhä voimakkaammin roolin, jota Euroopan unioni voi näytellä ratkaisun löytämiseksi tähän dramaattiseen tilanteeseen. Nyt on tullut Mitchellin selontekoon pohjautuvien Euroopan unionin ja Yhdysvaltain yhteisten toimien aika. Tällaiset toimet olisivat mielestäni luonnollinen seuraus EU:n ja Yhdysvaltain eilen antamalle yhteiselle julkilausumalle. On hyvin tärkeää, että kuten Balkanillakin, Yhdysvallat ja EU päättävät toimia Lähi-idässä yhdessä saadakseen konfliktin osapuolet lopettamaan väkivallan ja jatkamaan poliittista vuoropuhelua.

Siitä lähtien kun olen ollut Euroopan parlamentin puhemiehenä, minulla on ollut kaikkialla tilaisuus havaita, että Euroopan unioniin kohdistuu voimakkaita ja lisääntyviä odotuksia.

Poliittisten, teknisten ja hallinnollisten valmiuksien on kuitenkin oltava näiden myönteisten odotusten ja omien pyrkimystemme tasolla, jotta eurooppalaiset voivat ottaa paikkansa uudessa kylmän sodan jälkeisessä maailmassa ja jotta voidaan välttää uuden maailman yksinapaisuus.

Minun on kuitenkin kiinnitettävä huomionne tiettyyn kankeuteen ja hitauteen, jopa tiettyihin epäselvyyksiin, joita on esiintynyt kolmansien maiden kanssa tehtyjen tai suunnitteilla olevien sopimusten valmistelussa, täytäntöönpanossa ja seurannassa, sekä niiden aiheuttamaan pettymykseen.

Koska olen kohdannut tämän pettymyksen ilmapiirin sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa että Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, Lähi-idässä ja Maghreb-maissa, toimielintemme olisi mielestäni käsiteltävä sitä kokonaisvaltaisesti lähitulevaisuudessa.

Kiitän teitä ja olen tarvittaessa käytettävissänne keskusteluumme varatun ajan puitteissa.

 
© European ParliamentResponsible Website : Hélène Lanvert