Written explanations of vote Henna VIRKKUNEN

Digitaalisen alan sääntely on haastavaa, sillä ala kehittyy niin nopeasti. Innovaatioita tulisi tukea, mutta samalla tulisi tunnistaa potentiaaliset riskit. Erityisen vaikeaa tämä on ollut tekoälyn osalta, joka on viimeisen vuoden aikana kasvaneen laskentatehon ansiosta kehittynyt huimasti. Tekoälyasetuksen tavoitteena on edistää innovaatioita ja tehdä EU:sta tekoälyn edelläkävijä, mutta samalla suojella perusoikeuksia ja demokratiaa. Asetus on merkittävä virstanpylväs tekoälyn kehitykselle. Kun tavoitteena on luoda ihmisen ajattelun kaltainen järjestelmä, joka oppii, soveltaa tietoa ja tekee päätöksiä, sisältää se paljon mahdollisuuksia, mutta on tunnistettava myös siihen liittyvät riskit.
Olemme valinneet tekoälyn sääntelyyn riskiperusteisen mallin, joka tässä vaiheessa vaikuttaa oikealta ratkaisulta. Ajan mittaan näemme, oliko se toimiva. Valtaosa tekoälyn käytöstä katsotaan EU-lainsäädännössä matalariskiseksi, eikä se edellytä erityisiä toimia. Mutta silloin kun tekoäly alkaa tehdä ihmisten elämään isosti vaikuttavia päätöksiä, kuten päättää opiskelupaikoista, työhönotosta tai pankkilainasta, vaatii järjestelmä tiukempaa auditointia ja valvontaa. Säädös asettaakin suurriskisille tekoälyjärjestelmille tiukempia velvoitteita. EU-alueella tekoälyn käyttö Kiinan tapaan ihmisten kontrollointiin, pisteytykseen tai massavalvontaan on kielletty. Myös tekoälysovellukset, jotka tunnistavat tunteita, ovat kiellettyjä kouluissa ja työpaikoilla. Lisäksi verkossa nopeasti yleistyvät, keinotekoisesti tuotetut tai manipuloidut kuva-, ääni- tai videosisällöt, eli niin kutsutut ”syväväärennökset” on merkittävä selkeästi.

Luonnon ennallistamisasetusta tarvitaan. Luontokato on vakava uhka, jota ei pidä vähätellä. Monessa Euroopan maassa luonnon tila on huonolla tolalla, joten monimuotoisuutta on syytä edistää.
Äänestin nyt neuvottelutuloksen hyväksymisen puolesta, sillä tekstiä oli saatu huomattavasti parannettua komission alkuperäisestä esityksestä. Komission esitys ei ollut kustannustehokas eikä siinä huomioitu alueiden eroja, vaan vaadittiin kaikkia jäsenmaita tekemään samanlaisia toimia välittämättä erilaisista lähtötasoista ja olosuhteista.
Päätökset toimenpiteistä on kuitenkin parasta tehdä kansallisesti ja paikallisesti, erilaiset olosuhteet huomioon ottaen. Parlamentin ja neuvoston käsittelyssä asetusta saatiin vietyä realistisempaan suuntaan ja toimia kohdistetaan nyt sinne missä se on sekä taloudellisesti että ekologisesti järkevää. Laki ei velvoita uusiin suojelualueisiin, vaan huomio on jo suojelluissa Natura 2000 -alueissa ja aidosti suojelun tarpeissa olevissa lajeissa. Haastava vertailu 1950-lukuun on poistettu. Myös ruokaturva, metsäpaloriski ja uusiutuvan energian hankkeet on huomioitu.

Unkarin oikeusvaltiokehityksen suunta on ollut huolestuttava jo pitkään ja maa rikkoo kerta toisensa jälkeen räikeästi EU:n perusarvoja. On täysin kestämätöntä, että näin menettelevä maa pystyy estämään EU-päätöksenteon kaikissa yksimielisyyttä edellyttävissä tärkeissä päätöksissä. Päätöksentekoa rampauttamalla Unkari vaarantaa EU:n turvallisuuden sekä toimintakyvyn, ja siksi Unkarin äänioikeuden poistamista on syytä lähteä edistämään uudelleen EU:n sopimuksen 7 artiklan nojalla. Muut jäsenmaat voivat yksimielisesti poistaa Unkarin äänioikeuden nyt, kun Puolan konservatiivihallitus on vaihtunut ja linja Unkarin vaatimusten tukemisen suhteen on muuttunut.
Orbanin harjoittama kiristys jäädytettyjen EU-varojen saamiseksi on sekä vastuutonta että vaarallista. Siihen ei pidä taipua. Veivaus päätöksenteossa on saatava loppumaan nyt, sillä esimerkiksi Ukrainan EU-jäsenyysneuvottelut tulevat vaatimaan kymmeniä yksimielisiä päätöksiä. Unkari ei voi toistuvasti olla jarruttamassa päätöksentekoa, jossa on kyse koko EU:n tulevaisuudesta.

Euroopasta on monilla aloilla tullut liian riippuvainen Kiinasta. Tähän sisältyy riskejä, joita on vähennettävä nyt sektori kerrallaan. Viime vuonna tuonti Kiinasta EU-alueelle kasvoi jopa 30 prosenttia, ja keskinäinen kauppataseemme on historiallisen alijäämäinen. Tuonti Kiinasta oli 626 miljardia, mutta vienti EU:sta Kiinaan vain 230 miljardia. Tässä on mietittävää.
On hyvä, että EU-tasolla on nyt vihdoin saatu hyväksyttyä syksyn aikana lainsäädäntöä, jolla tilanteeseen puututaan, näistä tärkeimpinä kriittisten raaka-aineiden asetus sekä puolijohteita koskeva EU:n sirusäännös. Molemmilla pyritään vahvistamaan EU:n omaa strategista autonomiaa ja vähentämään riskipitoisia riippuvuuksia. Myös kriittisten lääkkeiden osalta tehdään nyt vastaavaa valmistelua.
Nyt äänestettävä päätöslauselma EU:n ja Kiinan suhteesta on realistinen. Kiina on EU:n suurin kauppakumppani, ja samaan aikaan yhä kasvavissa määrin sen kilpailija. Samalla kun Kiinan kanssa tehdään yhteistyötä, on äärimmäisen tärkeää, ettei Euroopan talous ole riippuvainen Kiinan raaka-aineista.
Ulkopolitiikassaan Kiina käyttäytyy entistä itsevarmemmin, aseistautuu massiivisesti, murskaa kritiikkiä taloudellisella voimalla ja kasvattaa kriittisten raaka-aineiden, ruoan ja energian ympärille luomaansa taloudellista valtaa. Kiinan erilaiset ihmisoikeusrikkomukset on tuomittava.
Samaan aikaan Kiinaa tarvitaan kansainvälisiin neuvottelupöytiin ratkaisemaan suuria globaaleja haasteita kuten ilmastonmuutoksen torjuntaa. Kiinan kanssa on tehtävä yhteistyötä siinä, missä se on mahdollista, kilpailtava siinä, missä se on keskeistä, ja haastettava ja puolustauduttava tarvittaessa.

Suomelle nyt käsittelyssä oleva pakkaus- ja pakkausjäteasetus on erityisen tärkeä. Suomessa on investoitu paljon uusiutuviin biopohjaisiin pakkauksiin, mutta komission esityksessä näiden pakkausten hyötyjä ei valitettavasti ole tunnistettu.
Komission esityksessä jätteen vähentämiseksi esitettiin yksisilmäisesti erilaisia pakkausten täyskieltoja ja uudelleenkäyttövaatimuksia. Jotta Eurooppa voi saavuttaa kunnianhimoiset jätteenvähennystavoitteet, tarvitaan kevyempää sääntelyä ja kannusteita kieltojen sijaan.
Olemme EPP-ryhmässä ajaneet asetukseen muutoksia, joissa huomioidaan paremmin tuotteen koko elinkaari. Asetuksessa on huomioitava laajemmin pakkaamisen vaikutukset moniin eri osa-alueisiin: niin ilmastoon ja ruokahävikin torjuntaan, kuin elintarviketurvallisuuteen ja logistiikkaankin. Esimerkiksi take away -astioiden uudelleenkäyttötavoitteiden sijaan olisi järkevämpää panostaa pakkausten parempaan keräykseen ja kierrätykseen.
Myöskään ehdotetut pullojen uudelleentäyttövaatimukset eivät ole järkeviä. Pohjoismaissa meillä on jo erinomaisesti toimivat pullopanttijärjestelmät, joiden jatkuvuus on turvattava.

Digitaalisuuden eteneminen, etätyön nopea kasvu ja ICT-palveluiden ulkoistukset ovat lisänneet tarvetta varmistaa korkea kyberturvallisuuden taso joka tilanteessa. Kyberturvallisuustason nosto koskee kaikkia sektoreita, myös Euroopan unionin hallintoa. Hyökkäysten määrä julkishallintoa kohtaan on viime vuodet ollut rajussa kasvussa. On arvioitu, että vuoteen 2031 mennessä kyberhyökkäysten kustannus niiden kohteeksi joutuneille organisaatioille ja kuluttajille tulee kasvamaan yli 250 miljardiin euroon vuosittain. Euroopan kyberturvallisuusvirasto ENISAn mukaan kiristyshyökkäykset ovat tyypillisimpiä kyberhyökkäyksiä Euroopassa.
Myös EU-instituutioiden tulee olla varautuneita alati muuttuvaan kyberuhkaympäristöön. Tämä edellyttää riittävää teknistä valmiutta, osaamista ja resursointia, joita uusi asetus vahvistaa. Tähän saakka eri EU-instituutioiden kybervarautuminen on ollut vaihtelevaa, minkä takia niille luodaan nyt ensimmäistä kertaa yhteiset säännöt. Nämä uudella asetuksella määrättävät yhteiset toimintatavat ja säännöt vahvistavat EU:n valmiutta varautua ja reagoida erilaisiin kyberuhkiin. Kyberhyökkäysten sietokykyä parannetaan muun muassa laatimalla kyberturvallisuussuunnitelmat kaikissa instituutioissa ja laajentamalla EU:n tietotekniikan kriisiryhmän (CERT-EU) toiminta EU:n omaksi kyberturvallisuuskeskukseksi. On tärkeää muistaa, että kyberturvallisuudessa olemme vain niin vahvoja kuin heikoin lenkki.

Venäjä on käynyt hyökkäyssotaa Ukrainassa jo yli 600 päivää. On häpeällistä, että vieläkään Euroopan unionin sanktiot eivät kata kaikkea energian tuontia. Emme voi rahoittaa Venäjän hyökkäyssotaa energiaostoilla, vaan kaikki tuki ja apu pitäisi suunnata nyt Ukrainalle.
EU-maat ostavat fossiilisia polttoaineita Venäjältä edelleen kahdella miljardilla kuukaudessa. Lisäksi ydinvoima ei ole vielä pakotteiden piirissä, ja muutamissa jäsenmaissa, Suomi mukaan lukien, käytetään edelleen ydinvoimaloissa venäläistä polttoainetta ja erilaisia komponentteja. Tähän on saatava loppu.
Siispä tulevassa 12. pakotepaketissa sanktiot on laajennettava kattamaan yksiselitteisesti kaikkien Venäjältä peräisin olevien energiahyödykkeiden tuonti. Samaan aikaan pakotteiden noudattamisen valvontaa on kiristettävä ja porsaanreiät tukittava. Lisäksi kaikilta EU:n jäseneksi hakevilta mailta on edellytettävä EU:n pakotelinjan noudattamista.

Arvoisa puhemies, on todella surullista, että terrorismi on taas ikävällä tavalla noussut Euroopan unionin ja koko maailman asialistalle. Hamasin brutaalit terrori-iskut Israeliin ovat suistamassa Lähi-itää yhä kiihtyvään väkivaltaan, ja jihadismi on vaarallisesti nostamassa päätään myös Euroopassa. Osoituksena siitä ruotsalaisten jalkapallofanien järkyttävät ampumiset tällä viikolla Brysselissä.
Hamas ja kaikki siihen kytkeytyvät terroristiliikkeet on hävitettävä ja jihadistit pysäytettävä. Hyökkäyksen kohteeksi joutuneella Israelilla on oikeus puolustaa itseään kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Samaan aikaan kaikkia siviilejä on suojeltava ja humanitaarinen apu turvattava. On hyvä, että EU on päättänyt kolminkertaistaa humanitaarisen avun palestiinalaisille ja pyrkii saamaan sen perille ilmasiltaa pitkin Gazaan.
Israel ja Palestiina nostattavat isoja tunteita, ja se on näkynyt myös EU:n hapuiluna. Ensimmäisinä päivinä EU:lla oli vaikeuksia vastata hyökkäykseen riittävän yhtenäisellä äänellä. On hyvä, että rivejä suoristettiin ylimääräisellä EU-johtajien etäkokouksella. Euroopan unionin on toimittava yhtenäisesti ja edistettävä kaikkia pyrkimyksiä katkaista väkivallan kierre ja löytää rauhanomainen kestävä ratkaisu Israel-Palestiina-konfliktiin.

Maailman myllerryksessä EU:n monivuotinen rahoituskehys natisee liitoksistaan. Normaalioloissa kehys hyväksytään aina seitsemäksi vuodeksi kerrallaan, mutta nyt koronapandemian ja Ukrainan sodan tuomista isoista muutostarpeista johtuen kirstun pohja alkaa jo näkyä. Siksi on perusteltua, että käsittelemme nyt komission esittämää 98,8 miljardin euron lisäystä nykyiseen 1 216 miljardin euron kehykseen.
Suurin muutos on aivan oikein 50 miljardin euron Ukraina-rahasto (17 miljardia avustuksina, 33 miljardia lainoina), joka suunnataan investointeihin ja uudistuksiin Ukrainassa. Vaikka summa on pieni suhteessa Ukrainan kaikkeen tarvitsemaan tukeen, sillä on tärkeä symbolinen ja poliittinen merkitys: EU tulee tukemaan Ukrainaa määrätietoisesti niin kauan kuin se on tarpeen. Tietyistä jäsenmaista kantautuvat soraäänet eivät muuta tätä jäsenmaiden selkeän enemmistön tahtotilaa.
Samoin pidän hyvänä lisämäärärahoja maahanmuuttoon liittyviin toimiin sekä luonnonkatastrofien hoitoon. Molemmat ovat ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä unionin tulevaisuuden kannalta.

. – Valitettavasti jouduin äänestämään energiatehokkuusdirektiiviä vastaan. Se ei nyt lainkaan edistä Euroopan isoa siirtymää kohti sähköistymistä ja vetytaloutta, vaan päinvastoin on täysin vastakkainen tälle. On hyvin vaikea ymmärtää komission lähtökohtaa vain vähentää energian käyttöä, huomioimatta oikeaa energiatehokkuutta ja vähäpäästöisyyttä. Vaikka ehdotusta on matkan varrella muokattu, ei lopputulos ole edelleenkään onnistunut.
Energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti EU-tasolla on vähennettävä energian käyttöä 11,7 prosenttia vuoden 2030 ennusteeseen nähden. Jäsenmaille on tästä jyvitetty sitovat tavoitteet. Oman kotimaani Suomen kohdalla tämä tarkoittaa, että on leikattava 50 terawattia. Tämä on täysin vastoin Suomen omaa strategiaa ja puhtaan energian siirtymää. Suomessa tuotettu sähkö on jo nyt lähes kokonaan nollapäästöistä. Kansallisesti Suomessa on asetettu tavoite investoida vetytalouteen ja on arvoitu, että sen vuoksi energian käyttöä tullaan lisäämään 50 terawattia vuodessa, ei leikkaamaan kuten tämä direktiivi edellyttää. En voi missään tapauksessa tällaista direktiiviä kannattaa.
Toimeenpanon osalta tarvitaan nyt jäsenmaakohtaista joustoa, jotta ilmastoneutraaliustavoitteet voidaan ylipäätään järkevästi saavuttaa. On myös syytä ymmärtää, että jos Euroopassa tosissaan ollaan siirtymässä vetytalouteen, se tarvitsee todella paljon energiaa ja sähköä. Sitä tämä direktiivi ei nyt lainkaan huomioi.