MIETINTÖ yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta – vuosittainen kertomus

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta – vuosittainen kertomus

(2019/2136(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antaman vuosittaisen selvityksen,

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) V osaston,

– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) Helsingin päätösasiakirjan vuodelta 1975,

– ottaa huomioon Pohjois-Atlantin sopimuksen vuodelta 1949 ja 10. heinäkuuta 2018 annetun yhteisen julistuksen EU:n ja Naton yhteistyöstä,

– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julistuksen poliittisesta vastuusta[1],

– ottaa huomioon Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian vuodelta 2016,

– ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Strateginen lähestymistapa selviytymiskykyyn EU:n ulkoisessa toiminnassa” (JOIN(2017)0021),

– ottaa huomioon 17. toukokuuta 2018 annetun Sofian julistuksen sekä 26. kesäkuuta 2018 ja 18. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista,

– ottaa huomioon 25. syyskuuta 2015 annetun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman A/RES70/1 ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325, jolla perustettiin naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskeva toimintaohjelma vuonna 2000,

– ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle (EUH) itäisestä kumppanuudesta ennen marraskuussa 2017 pidettävää huippukokousta[2],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0054/2019),

A. toteaa, että parlamentin velvollisuutena ja vastuulla on harjoittaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) demokraattista valvontaa ja sen on saatava käyttöönsä tarvittavat ja tehokkaat keinot tämän tehtävän suorittamiseen;

B. toteaa, että EU:n ulkoinen toiminta vaikuttaa suoraan sen kansalaisten hyvinvointiin sekä EU:ssa että sen ulkopuolella ja sillä pyritään varmistamaan turvallisuus ja vakaus sekä samalla edistämään vapauden, kansanvallan, tasa-arvon, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen eurooppalaisia arvoja; huomauttaa, että Euroopan unionin uskottavuus rauhaa ja turvallisuutta edistävänä maailmanlaajuisena toimijana perustuu siihen, että se toimii käytännössä omien arvojensa mukaisesti, ja tämän vuoksi arvopohjainen ulkopolitiikka on unionin välittömien etujen mukaista;

C. katsoo, että Euroopan unioni ei voi edistää perusarvojaan, ellei niitä suojella ja kunnioiteta kaikissa sen jäsenvaltioissa;

D. ottaa huomioon, että perinteiset kumppanit ovat vetäytymässä maailmannäyttämöltä, mikä lisää monenväliseen yhteistyöhön ja monenvälisiin instituutioihin kohdistuvaa painetta, ja että alueelliset suurvallat ovat voimistumassa;

E. ottaa huomioon, että unionin strateginen ympäristö on jo jonkin aikaa heikentynyt, minkä vuoksi nyt tarvitaan enemmän kuin koskaan vahvempaa Eurooppaa, joka toimii ulkosuhteissaan yhtenäisellä tavalla, jotta voidaan vastata niihin moninaisiin haasteisiin, jotka vaikuttavat suoraan tai välillisesti sen jäsenvaltioiden ja kansalaisten turvallisuuteen; toteaa, että EU:n kansalaisten turvallisuuteen vaikuttavat muun muassa aseelliset konfliktit Euroopan mantereen itä- ja etelärajoilla sekä hauraat valtiot; terrorismi ja varsinkin jihadismi, kyberhyökkäykset ja disinformaatiokampanjat; ulkopuolinen sekaantuminen Euroopan poliittisiin prosesseihin ja vaaliprosesseihin; joukkotuhoaseiden leviäminen ja asesulkusopimusten kyseenalaistaminen; pakkosiirtoihin ja hallitsemattomiin muuttovirtoihin johtaneiden alueellisten konfliktien paheneminen; jäsenvaltioiden energiahuoltoon kohdistuvat jännitteet; kilpailu luonnonvaroista, energiariippuvuus ja energiaturvallisuus; järjestäytyneen rikollisuuden kasvu rajoilla ja Euroopassa; aseistariisuntaponnistelujen heikentyminen; ilmastonmuutos;

F. toteaa jihadismin olevan yksi suurimmista yleistä turvallisuutta EU:ssa tällä hetkellä uhkaavista haasteista ja katsoo, että sen johdosta on ryhdyttävä pikaisesti päättäväisiin ja koordinoituihin toimiin sekä EU:ssa että sen ulkopuolella;

G. katsoo, että mikään yksittäinen jäsenvaltio ei yksinään pysty ratkaisemaan Euroopan mantereen ja sen lähiympäristön nykyisiä haasteita; katsoo, että jäsenvaltioiden välisen tasa-arvon periaatetta on noudatettava ja se on taattava EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sen toimien suunnittelussa; katsoo, että kansallisten parlamenttien omaan kansalliseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa liittyviä oikeuksia on kunnioitettava; katsoo, että kunnianhimoinen, uskottava ja tehokas yhteinen ulkopolitiikka vaatii tuekseen riittävät rahoitusvarat ja se edellyttää EU:lta oikea-aikaisia ja päättäväisiä toimia; katsoo, että EU:n ulkopolitiikan välineitä pitää käyttää johdonmukaisemmin ja yhtenäisemmin;

H. toteaa monenvälisyyden olevan ainoa rauhan, turvallisuuden sekä kestävän ja osallistavan kehityksen tae erittäin polarisoituneessa kansainvälisessä ympäristössä; toteaa sen perusteiden olevan uhattuina, kun yleismaailmalliset säännöt ja arvot – muun muassa perusihmisoikeudet, kansainvälinen oikeus ja humanitaarinen oikeus – joko kyseenalaistetaan tai niitä käytetään väärin; toteaa, että monenvälisyys on keskeinen osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevaa Euroopan unionin toimintamallia, joka on vahvistettu Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa;

I. ottaa huomioon, että valta-asemat maailmassa ovat vaihtumassa ja ulkopolitiikassa johtavana kehityssuuntauksena on geopoliittinen kilpailu, mikä edellyttää nopeita, yhtenäisiä ja asianmukaisia reagointimekanismeja ja -valmiuksia; ottaa huomioon, että EU ei juurikaan ole mukana tässä valta-asemien vaihtumisessa ja geopoliittisessa kilpailussa, koska sen jäsenvaltiot eivät ole pystyneet toimimaan yhtenäisesti;

J. ottaa huomioon, että nousevilla valtiollisilla toimijoilla ja uusilla talousmahdeilla on potentiaalisesti vakautta horjuttavia maailmanlaajuisia ja alueellisia tavoitteita ja ne vaarantavat rauhan ja vakauden Euroopan lähialueilla, millä on ennalta arvaamattomia seurauksia rauhan sekä Euroopan ja koko maailman turvallisuuden kannalta; toteaa, että Eurooppa on vaarassa jäädä sivuun päätöksenteosta ja se joutuu näin erittäin epäedulliseen asemaan; ottaa huomioon, että tämä maailmanjärjestyksen muutos helpottaa autokraattisten johtajien, väkivaltaisten valtiosta riippumattomien toimijoiden ja kansalaisten protestiliikkeiden esiintuloa;

K. ottaa huomioon, että EU:n turvallisuusympäristö, joka on riippuvainen rauhasta ja vakaudesta EU:n lähialueilla, on aiempaa epävakaampi, arvaamattomampi, monimutkaisempi ja alttiimpi ulkoiselle painostukselle, jota siihen jo kohdistuu hybridisodankäynnin, muun muassa Venäjän ja muiden toimijoiden vihamielisen propagandan, muodossa, minkä lisäksi radikaalien terroristiryhmien aiheuttamat uhat ovat kasvussa; toteaa tämän estävän EU:ta käyttämästä itsemääräämisoikeuttaan ja ylläpitämästä strategista riippumattomuuttaan; toteaa, että epävakaus ja ennakoimattomuus EU:n rajoilla ja sen lähinaapurustossa muodostaa välittömän uhan maanosan turvallisuudelle; toteaa, ettei sisäistä ja ulkoista turvallisuutta voi erottaa toisistaan; ottaa huomioon, että ulkoista painostusta harjoitetaan sekä fyysisesti että verkossa; toteaa, että disinformaatio ja muu ulkopuolisten tahojen sekaantuminen muodostavat vakavan riskin Euroopan suvereniteetille ja uhkaavat vakavasti unionin vakautta ja turvallisuutta;

L. toteaa, että sosioekonominen eriarvoisuus, sorto, ilmastonmuutos ja osallisuuden puute ovat maailmanlaajuisen konfliktin tärkeimpiä syitä; ottaa huomioon, että kaikki YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät vuonna 2015 Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet, jotka muodostavat etenemissuunnitelman tasapuolista, oikeudenmukaista, kestävää ja osallistavaa maailmanlaajuista yhteistyötä varten;

M. toteaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa yhä vakavammin ihmiselämän eri osa-alueisiin, kehitysmahdollisuuksiin sekä maailmanlaajuiseen geopoliittiseen järjestykseen ja globaaliin vakauteen; toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksesta joutuvat kärsimään eniten ne, joilla on muita vähemmän resursseja siihen sopeutumiseen; katsoo, että EU:n ulkopolitiikassa olisi keskityttävä nykyistä enemmän monenvälisen toiminnan edistämiseen tekemällä yhteistyötä ilmastoon liittyvissä erityiskysymyksissä, luomalla strategisia kumppanuuksia sekä vahvistamalla valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden, myös maailmanlaajuisesti suurimpien saastuttajien, yhteistyötä ja vuorovaikutusta;

N. ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien asema on heikentynyt maailmanlaajuisesti; toteaa, että ihmiset, jotka haluavat taata ihmisoikeuksiensa kunnioittamisen mutta eivät ole saaneet apua omalta hallitukseltaan, kääntyvät kaikista maailman kolkista unionin puoleen ja odottavat saavansa siltä tukea;

O. toteaa EU:n laajentumispolitiikan olevan tehokas unionin ulkopolitiikan väline; toteaa Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) olevan keskeinen EU:n itäisiin ja eteläisiin naapurimaihin liittyvä väline;

P. ottaa huomioon, että yli puolet maailman väestönkasvusta vuoteen 2050 mennessä tapahtuu todennäköisesti Afrikassa ja että Afrikan osuuden maapallon väkiluvun 2,4 miljardin kasvusta odotetaan olevan 1,3 miljardia; toteaa, että tämän kasvun keskittyminen joihinkin kaikkein köyhimpiin maihin johtaa yhdessä ilmastonmuutoksen vaikutusten kanssa erinäisiin uusiin haasteisiin, joilla on erittäin ongelmallisia vaikutuksia sekä kyseisiin maihin että Euroopan unioniin, jollei niihin puututa välittömästi; ottaa huomioon, että YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) äskettäin julkaistun vuoden 2019 kauppa- ja kehitysraportin lukujen mukaan vuodessa tarvitaan 2,5 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria lisää, jotta voidaan saavuttaa YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa Agenda 2030 esitetyt tavoitteet;

Q. katsoo, että tärkeiden asevalvonta- ja aseistariisuntasopimusten menetettyä merkityksensä – ja kun otetaan huomioon myös uusi teknologia, kuten kyberteknologia ja autonomiset aseet – aseistariisunnasta, asevalvonnasta ja aseiden leviämisen estämisestä olisi tehtävä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeä painopiste; katsoo, että yhteistä kantaa 2008/944/YUTP[3] on tarkistettava ja päivitettävä niin, että sen perusteita täytyy noudattaa ja soveltaa tiukasti, ja että on perustettava pakotejärjestelmä;

Monenvälisyys vaakalaudalla: tarvitaan kiireesti vahvempaa ja yhtenäistä Eurooppaa

1. muistuttaa, että nyt kun kilpailevat vallat kyseenalaistavat yhä enenevässä määrin sääntöihin perustuvan maailmanjärjestyksen, eurooppalaisina meidän on puolustettava yleismaailmallisia arvoja, sääntöjä ja periaatteita – etenkin monenvälisyyttä, kansainvälistä oikeutta, oikeusvaltioperiaatetta, kansanvaltaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista, perusvapauksia, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, väkivallatonta konfliktinratkaisua ja yhteisiä eurooppalaisia etuja – sekä EU:n ulkopuolella että EU:ssa; korostaa, että säilyttääkseen uskottavuutensa yleismaailmallisten arvojen, kuten kansanvallan, edustajana Euroopan unionin on toimittava periaatteidensa mukaisesti;

2. korostaa, että monenvälisyyden on oltava keskeisessä osassa EU:n toimissa konfliktien ehkäisemiseksi, lieventämiseksi ja ratkaisemiseksi kansainvälisen oikeuden, YK:n peruskirjan ja Etyjin vuoden 1975 Helsingin päätösasiakirjan normien ja periaatteiden pohjalta ja että se on paras tapa taata ylikansallinen poliittinen vuoropuhelu, rauha ja vakaa maailmanjärjestys; painottaa uskovansa vakaasti, että huomattavasti heikentyneessä strategisessa ympäristössä EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on yhä suurempi vastuu kansainvälisen turvallisuuden edistämisestä;

3. esittää, että monenvälisyys on EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulmakivi ja että se on paras tapa varmistaa rauha, turvallisuus, ihmisoikeudet ja vauraus; korostaa, että tällainen toimintamalli hyödyttää ihmisiä Euroopassa ja kaikkialla maailmassa; toteaa monenvälisyyden olevan kolmitahoinen toimintamalli, joka perustuu seuraaviin pääkohtiin: kunnioitetaan kansainvälistä oikeutta ja varmistetaan, että EU:n toimet perustuvat kansainvälisen oikeuden sääntöihin ja normeihin ja yhteistyöhön, laajennetaan monenvälisyys uusiin globaaleihin realiteetteihin, jotka kannustavat kollektiiviseen lähestymistapaan ja joissa otetaan huomioon mahdollisuudet käyttää hyväksi EU:n normatiivista kykyä, autonomiaa ja vaikutusvaltaa kansainvälisissä järjestöissä, säilytetään kansainvälisten järjestöjen vaikutusvalta ja laajennetaan sitä sekä uudistetaan monenväliset organisaatiot tarkoituksenmukaisiksi; toteaa lisäksi, että monenvälisyys on tehokas toimintamalli vain, jos valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden vallan eriarvoiseen jakautumiseen puututaan ja tämä ongelma ratkaistaan; panee tyytyväisenä merkille toimet, joihin unioni on ryhtynyt tukeakseen määrätietoisesti Pariisin sopimusta, alueellisia rauhansopimuksia ja ydinaseriisuntaa;

4. pitää valitettavana Yhdysvaltojen asteittaista vetäytymistä monenvälisestä maailmanjärjestyksestä eli sen vetäytymistä Pariisin sopimuksesta, yhteisestä kattavasta toimintasuunnitelmasta, YK:n ihmisoikeusneuvostosta ja Unescosta sekä sen päätöstä keskeyttää YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimelle (UNRWA) antamansa rahoitus; tukee voimakkaasti yhteisen kattavan toimintasuunnitelman säilyttämistä ja sitä, että kaikki osapuolet panevat sen täysimääräisesti täytäntöön, sillä se on olennainen osa maailmanlaajuista monenvälistä järjestystä ja asesulkujärjestelmää ja edistää alueellista turvallisuutta Lähi-idässä; torjuu yksipuoliset ekstraterritoriaaliset pakotteet, jotka Yhdysvallat asetti uudelleen vetäydyttyään yhteisestä kattavasta toimintasuunnitelmasta, sillä niiden palauttaminen haittaa vakavasti EU:n oikeutettuja talous- ja ulkopoliittisia etuja; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan yhtenäisyyttään sekä pelote- ja selviytymiskykyään kolmansien maiden asettamien toissijaisten pakotteiden suhteen sekä olemaan valmiita toteuttamaan vastatoimia kaikkia maita vastaan, jotka vahingoittavat EU:n oikeutettuja etuja toissijaisilla pakotteilla;

5. pitää valitettavana, että transatlanttisella kumppanuudella on edessään huomattava määrä haasteita ja häiriöitä, mutta toteaa sen olevan edelleen välttämätön turvallisuuden ja vaurauden takaamiseksi Atlantin molemmin puolin; pitää valitettavana Yhdysvaltojen asteittaista vetäytymistä monenvälisestä, sääntöihin perustuvasta maailmanjärjestyksestä;

6. kehottaa jälleen kerran jäsenvaltioita tukemaan turvallisuusneuvoston kokoonpanon ja toiminnan uudistamista; korostaa, että EU on sitoutunut vahvistamaan YK:n kansainvälistä roolia;

7. vaatii vahvempaa, yhtenäistä, tehokasta, proaktiivista ja strategisempaa Euroopan unionia varsinkin siksi, että uusi eurooppalainen poliittinen sykli on juuri alkanut ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka on muutosten edessä; katsoo, että mikään yksittäinen jäsenvaltio ei yksinään pysty vastaamaan tehokkaasti nykyisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin; painottaa, että kansainvälisen vaikutusvallan saamiseksi tarvitaan eurooppalaista yhteistyötä ja että tämä edellyttää yhtenäistä lähestymistapaa eikä ole mahdollista, jos EU on jakautunut; kehottaa EU:ta tehostamaan toimia etujen ja arvojen suojelemiseksi ja toimimaan samalla luotettavana kansainvälisenä kumppanina; pitää tärkeänä vahvistaa EU:n omaa kansainvälistä vaikuttavuutta ja täytäntöönpanovaltaa ja kehottaa EU:n toimielimiä keskittymään kansalaiskeskeisyyteen ja toimimaan ihmisten etujen mukaisesti; korostaa, että EU:n on tiedotettava toimintapolitiikan tavoitteista sekä asetettava painopisteitä ja tavoitteita, jotka puhuttelevat kansalaisia, joissa keskitytään ihmisiin prosessien sijaan, jotka tuottavat konkreettisia tuloksia ja jotka eivät lisää byrokratiaa; kehottaa EU:ta parantamaan vuoropuhelua kolmansien maiden valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa laatiessaan toimintapoliittisia ehdotuksia, joilla on kansainvälinen ulottuvuus, jotta EU voi puhua yhdellä äänellä;

8. toteaa jälleen, että on kiireellisesti vahvistettava EU:n selviytymiskykyä ja riippumattomuutta vahvistamalla sellaista yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jossa sitoudutaan rauhaan, alueelliseen ja kansainväliseen turvallisuuteen, ihmisoikeuksiin, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, perusvapauksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen EU:ssa, sen lähialueilla ja kaikkialla maailmassa; korostaa, että EU:n maailmanlaajuinen uskottavuus on kiinni siitä, että näitä periaatteita suojellaan ja noudatetaan; katsoo, että tämän vahvistetun YUTP:n on oltava johdonmukaisempaa ja siihen on perinteisen pehmeän vallan lisäksi sisällyttävä myös vahva YTPP, tehokas pakotepolitiikka ja rajatylittävä terrorismin vastainen yhteistyö; kehottaa jälleen hyväksymään pikaisesti ihmisoikeuksiin liittyvän EU:n pakotejärjestelmän (eli EU:n version Magnitski-laista), joka mahdollistaa kohdennetut pakotteet henkilöille, jotka ovat osallisina vakavissa ihmisoikeusloukkauksissa;

9. katsoo, että Euroopan unionista on tultava uskottava ja tehokas maailmanlaajuinen toimija, jotta se voi ottaa maailmanlaajuisesti vastuullisen, konkreettisen, proaktiivisen ja näkyvän johtoaseman kansainvälisellä näyttämöllä ja hyödyntää poliittisen potentiaalinsa ajatella ja toimia kuin geopoliittinen vallankäyttäjä, jolla on merkityksellistä vaikutusta, ja samalla puolustaa ja edistää SEU-sopimuksen 21 artiklan tavoitteita, sen yleismaailmallisia periaatteita ja sääntöjä, sen yhteisiä arvoja – alkaen rauhasta ja ihmisoikeuksista – ja etuja maailmassa sekä auttaa ratkaisemaan konflikteja ja vaikuttaa globaalihallintaan; vahvistaa tarpeen turvata EU:n strateginen riippumattomuus, etenkin parempi päätöksentekokyky, voimavarat ja riittävät puolustusvalmiudet, jotka on tunnustettu EU:n globaalistrategiassa, jonka 28 valtion- ja hallitusten päämiestä vahvistivat jälleen kesäkuussa 2018 ja jolla pyritään edistämään toimintakykyisempää ja riippumattomampaa EU:ta geopoliittisen kilpailun lisääntyessä;

10. antaa täyden tukensa komission puheenjohtajan päätökselle tehdä EU:n toimeenpanovallan käyttäjästä ”geopoliittinen komissio”, jonka painopisteenä on saada aikaan uskottava ulkoinen toimija, joka puuttuu järjestelmällisesti ulkoista toimintaa koskeviin kysymyksiin; panee tyytyväisenä merkille, että tuleva varapuheenjohtaja / korkea edustaja on luvannut koordinoida komission toiminnan ulkoisia ulottuvuuksia ja varmistaa, että unionin toimintapolitiikkojen sisäiset ja ulkoiset näkökohdat kytkeytyvät paremmin yhteen; korostaa, että geopoliittisen komission odotettaisiin näin ollen toimivan maailmanlaajuisissa kysymyksissä pikemminkin ennakoivasti kuin reagoivasti ja ottavan tämän toimeksiannon huomioon seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; katsoo myös, että Euroopan unionin on pyrittävä toimimaan jämäkämmin heikentämättä kuitenkaan asemaansa normatiivisena vallankäyttäjänä; korostaa, että geopoliittisen komission on turvattava etunsa mutta sen on kuitenkin noudatettava tinkimättä kansainvälistä oikeutta ja toimittava omien arvojensa mukaisesti; korostaa, että EU:n on suhtauduttava kaikkiin valtoihin yhteistyön ja avoimuuden hengessä mutta varattava itselleen oikeus vastustaa tarvittaessa niiden aikeita;

11. vahvistaa olevansa sitoutunut EU:n globaalistrategiaan ja pitää sitä ratkaisevana askeleena tapauskohtaisesta kriisinhallinnasta kohti Euroopan unionin ulkopolitiikkaa koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa; katsoo, että nyt olisi aika ja tarve EU:n globaalistrategian strategiselle tarkistukselle ottaen etenkin huomioon jotkin sen hyväksymisen jälkeen tapahtuneet perustavanlaatuiset geopoliittiset muutokset (esimerkiksi transatlanttisten kumppanien poliittiset erimielisyydet, Kiinan kaltaisten uusien, etujaan entistä päättäväisemmin ajavien suurvaltojen syntyminen ja ilmastokriisin paheneminen), joilla kaikilla on vakavia seurauksia unionin ulkopoliittisiin tavoitteisiin ja yleiseen turvallisuuspolitiikkaan; kehottaa näin ollen varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa aloittamaan kattavan ja osallistavan kuulemisprosessin, jossa kuullaan ensimmäiseksi jäsenvaltioita ja EU:n ulkopolitiikan johtavia asiantuntijoita EU:n toimielinten ulkopuolelta ja johon otetaan mukaan myös kansalaisyhteiskunnan järjestöjä;

12. katsoo, että EU:n olisi tukeuduttava nykyistä enemmän kauppa- ja kehityspolitiikan välineisiin, kuten kahdenvälisiin sopimuksiin ja vapaakauppasopimuksiin kolmansien maiden kanssa, asettamalla Pariisin sopimuksen allekirjoittamisen ja unionin perusarvojen kunnioittamisen sopimusten ratifioinnin ehdoksi;

13. katsoo myös, että säilyttääkseen ulkoisen uskottavuutensa EU:n on asetettava ihmisoikeuslausekkeiden noudattaminen EU:n kolmansien maiden kanssa tekemien sopimusten keskiöön, tehtävä niistä ehdollisia ja sovellettava niitä tarvittaessa;

14. katsoo, että Euroopan unionin on pystyttävä reagoimaan kriiseihin nopeammin ja tehokkaammin kaikilla käytettävissään olevilla diplomaattisilla ja taloudellisilla välineillä sekä voitava sisällyttää entistä enemmän siviili- ja sotilasoperaatioita osaksi yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa; muistuttaa tämän vuoksi, että sen olisi pantava nykyistä enemmän painoa konfliktien ehkäisemiseen puuttumalla epävakauden perimmäisiin syihin ja luomalla välineitä niistä selviämiseksi; muistuttaa myös tarpeesta lisätä merkittävästi EU:n budjettivaroja seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja vähintäänkin kaksinkertaistaa konfliktinestoon, rauhanrakentamiseen ja välitystoimintaan osoitetut varat; muistuttaa EU:n keskeisestä roolista demokratian edistämisessä unionin naapurimaissa etenkin eurooppalaisen demokratiarahaston tukiohjelmien kautta;

15. korostaa, että Euroopan unionin on muutettava reagoiva toimintamallinsa ennakoivaksi, ja pitää tärkeänä tehdä yhteistyötä EU:n samanmielisten strategisten kumppanien, etenkin Naton ja nousevan talouden maiden, kanssa kansainväliseen ja humanitaariseen oikeuteen ja monenvälisiin sopimuksiin perustuvan maailmanjärjestyksen puolustamiseksi; muistuttaa, että EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu kumppanuuteen ja monenvälisyyteen, joiden avulla voidaan tuoda yhteen kulloinkin tarvittavat alueelliset ja maailmanlaajuiset suurvallat; korostaa pikaista tarvetta tarkastella uusia joustavia liittoutumayhteistyön muotoja etenkin teknologia-, kauppa- ja investointivirtojen seurannassa ja valvonnassa sekä löytää innovatiivisia ja osallistavia yhteistyömekanismeja ja kehittää älykästä monenvälisyyttä; kehottaa toteuttamaan yhteisiä toimia monenvälisten organisaatioiden uudistamiseksi siten, että ne ovat tarkoituksenmukaisia;

16. tukee sellaista EU:n ulkopolitiikkaa, joka yhdistää EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot yhteisen ja vahvan EU-tason ulkopolitiikan taakse ja antaa näin EU:lle lisää uskottavuutta; kannattaa ajatusta, että tällaisen politiikan olisi tuettava varauksetta varapuheenjohtajan / korkean edustajan keskeistä roolia; kannustaa perustamaan jäsenvaltioiden tilapäisiä yhteenliittymiä, jotka parantavat unionin ulkoisen toiminnan joustavuutta ja reagointikykyä vähentämällä painetta, joka johtuu tarpeesta saavuttaa yhteisymmärrys jäsenvaltioiden kesken; kannustaa käynnistämään uudelleen varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja ulkoministerien tiiviimmän yhteistyön, jotta ulkoministerit voidaan valtuuttaa toimimaan EU:n puolesta EU:n yhteenkuuluvuuden ja demokraattisen legitiimiyden vahvistamiseksi; kehottaa EU:ta tiedottamaan kansalaisille paremmin visiostaan ja YUTP:n tavoitteista;

17. vaatii lisäämään solidaarisuutta ja tehostamaan koordinointia EU:n ja jäsenvaltioiden välillä; muistuttaa, että unionin ulkoisten toimien täytyy olla johdonmukaisia keskenään sekä muiden toimien kanssa, joihin sisältyy ulkoinen ulottuvuus, ja että toimet pitää koordinoida kansainvälisten kumppanien kanssa; on sitä mieltä, että jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on olennaisen tärkeää EU:n demokratian, yhteisten arvojen, vapauksien sekä sosiaalisten normien ja ympäristönormien suojaamiseksi; painottaa tarvetta laajentaa jäsenvaltioiden, kumppanimaiden ja kansainvälisten järjestöjen välistä yhteistyötä; pitää tärkeänä SEU-sopimuksen 24 artiklan 3 kohtaa, jonka mukaan jäsenvaltiot tukevat varauksettomasti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuullisuuden hengessä ja pidättyvät kaikista toimista, jotka ovat unionin etujen vastaisia; korostaa, että kuten perussopimuksessa määrätään, EU:n ulkoasiainneuvosto on se foorumi, jolla kansalliset ministerit esittävät näkemyksensä ja sopivat politiikoista, ja että politiikan hyväksymisen jälkeen jäsenvaltioiden on tuettava täysipainoisesti varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kyseisen politiikan toteuttamisessa eivätkä ne saa samaan aikaan toteuttaa omia toimiaan;

18. korostaa, että unionin on pantava täysimääräisesti täytäntöön Lissabonin sopimuksen määräykset ja käytettävä olemassa olevia välineitä tehokkaammin; kehottaa EU:ta toimimaan yhdenmukaisemmin ja johdonmukaisemmin parantaakseen päätöksentekoprosessejaan ja tullakseen tehokkaaksi ja uskottavaksi ulkoiseksi toimijaksi ja toteaa, että EUH:lla on tässä ratkaiseva rooli;

Euroopan parlamentin vahvistaminen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pilarina

19. korostaa, että Euroopan unioni voi hyödyntää koko potentiaaliaan vain silloin, kun se puhuu yhdellä äänellä ja toimii yksimielisesti ja kun päätöksenteko on siirretty asteittain kansalliselta ylikansalliselle tasolle, jolloin voidaan hyödyntää täysipainoisesti EU:n perussopimusten, toimielinten ja niiden menettelyjen tarjoamia mahdollisuuksia noudattaen täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta ja kunnioittaen jäsenvaltioiden toimivaltaa; korostaa, että Euroopan unionin on käytettävä kaikkia saatavilla olevia keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi, myös parlamentaarisen diplomatian keinoja;

20. muistuttaa, että parlamentti on vuosien kuluessa kehittänyt erilaisia ulkoisen toiminnan välineitä ja verkostoja, jotka toisaalta eroavat EU:n toimeenpanovallan käyttäjän keinoista ja toisaalta täydentävät niitä; toteaa, että esimerkkejä tästä ovat muun muassa parlamentaariset sekavaliokunnat ja parlamentaariset yhteistyövaliokunnat kolmansien maiden kanssa sekä parlamenttien välisisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien, tilapäisten valtuuskuntien ja vaalitarkkailuvaltuuskuntien työ; painottaa parlamentin valvontavaltaa ja korostaa, että sen mietinnöt ja päätöslauselmat ansaitsevat suuremman huomion; painottaa parlamentaaristen edustajakokousten merkitystä yhteistyön ja institutionaalisen vuoropuhelun foorumeina ja korostaa niiden arvokasta panosta Euroopan unionin ulkoisessa toiminnassa sekä turvallisuuden ja puolustuksen alalla; korostaa tarvetta edistää niiden toimintaa ja taata niiden työn asianmukainen hoitaminen;

21. painottaa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien keskeistä roolia; korostaa Euroopan parlamentin jäsenten keskuudesta nimitettävien päävaalitarkkailijoiden poliittista vastuuta; kehottaa siksi noudattamaan EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhdennetympää lähestymistapaa, johon sisältyy parlamentaarinen ulottuvuus; kehottaa lisäämään toimielinten välistä yhteistyötä laadittaessa kolmansia maita ja alueita ja etenkin Länsi-Balkanin sekä itäisen kumppanuuden maita koskevia strategioita; muistuttaa parlamentaarisen diplomatian ja parlamenttien välisten suhteiden merkityksestä näiden tavoitteiden tukemisessa; toteaa, että parlamentin roolia YUTP:ssä ja kansainvälisissä yhteyksissä on vahvistettava; huomauttaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden täytyy kehittää yhdessä politiikan kokonaisstrategia parlamentaarisen diplomatian kohdentamiseksi uudelleen siten, että siihen sisältyy yhdennetympi lähestymistapa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, sekä mukauttaa työskentelytapojaan;

22. korostaa kunkin YUTP:hen/YTPP:hen osallistuvan toimielimen roolia tarkasteltaessa sen toimintamenetelmiä ja arvioitaessa, mikä on paras tapa hoitaa sen perussopimusten mukainen tehtävä;

23. kehottaa parantamaan toimielinten välistä yhteistyötä siten, että parlamentti saisi tietoa riittävän ajoissa, jotta se voi tarvittaessa ilmaista näkemyksensä ja komissio ja EUH voivat ottaa parlamentin näkemykset huomioon; kehottaa komissiota ja EUH:ta jakamaan tietoa tehokkaasti ja kattavasti, jotta parlamentti voi harjoittaa valvontatehtäväänsä tehokkaasti ja oikea-aikaisesti myös YUTP:n alalla; panee tyytyväisenä merkille, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja on sitoutunut siihen, että parlamentille annetaan tietoa, se otetaan mukaan ja sitä kuullaan nykyistä paremmin ja aikaisemmin käsiteltäessä YUTP:n perusvalintoja;

24. kehottaa lujittamaan parlamentin roolia EU:n ulkoisen toiminnan valvonnassa muun muassa jatkamalla säännöllisiä kuulemisia varapuheenjohtajan / korkean edustajan, EUH:n ja komission kanssa; kehottaa saattamaan päätökseen neuvottelut, jotka koskevat parlamentin pääsyä neuvoston YUTP:tä ja YTPP:tä koskeviin arkaluonteisiin tietoihin;

25. toteaa, että jos/kun brexit toteutuu, EU:n toimeenpanovallan käyttäjän olisi annettava parlamentin ulkoasiainvaliokunnalle (AFET), joka on suhteista kolmansiin maihin vastaava johtava valiokunta, kaikki tarvittavat tiedot, jotta se voi valvoa parlamentin puolesta neuvotteluprosessia SEUT-sopimuksen 218 artiklan mukaisesti ja antaa oikea-aikaisesti panoksensa Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehtävään sopimukseen tai tehtäviin sopimuksiin, jotka edellyttävät parlamentin hyväksyntää; korostaa Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevan yhteistyön merkitystä YUTP:n ja YTPP:n alalla ja toteaa, että on löydettävä luovia ratkaisuja;

26. toteaa EU:n pyrkivän tuomaan johdonmukaisesti esiin sen, että on tärkeää ylläpitää ja vahvistaa vapaata ja avointa kansainvälistä järjestystä, joka perustuu oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen;

27. pyytää, että ennen kuin komissio ja EUH hyväksyvät YUTP:hen liittyvän strategian tai tiedonannon, otetaan käyttöön kuulemismekanismi ulkoasiainvaliokunnan ja asiaankuuluvien elinten kanssa;

28. kehottaa toimimaan strategisemmin ja lisäämään ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden ja YUTP:n välistä johdonmukaisuutta, yhdenmukaisuutta ja täydentävyyttä EU:n perussopimusten mukaisesti, jotta Euroopan unioni voi vastata kasvaviin turvallisuus- ja ulkopoliittisiin haasteisiin; korostaa, että uskottava ja tehokas YUTP edellyttää riittäviä rahoitusvaroja; kehottaa asettamaan EU:n ulkoisiin toimiin tarvittavat varat saataville seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (2021–2027) ja kehottaa unionia keskittämään voimavaransa strategisiin painopisteisiin;

29. panee merkille komission ehdotuksen yhdistää suurin osa nykyisistä ulkoisen toiminnan välineistä yhdeksi naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineeksi (NDICI); toteaa, että ulkoisen toiminnan välineiden yhdistäminen yhteen rahastoon voi johtaa synergiaan, tehokkuuteen ja nopeuteen päätöksentekoprosesseissa ja varojen maksamisessa mutta se ei saisi viedä unionin rahoitusta pois sen yleisistä, pitkäaikaisista ulkopoliittisista tavoitteista, jotka ovat köyhyyden poistaminen, kestävä kehitys ja ihmisoikeuksien suojelu; pitää NDICI:n yhteydessä ehdotettua ulkoisten välineiden yksinkertaistettua rakennetta hyvänä; kehottaa huolehtimaan asianmukaisesta keskinäisestä valvonnasta, riittävästä avoimuudesta ja siitä, että parlamentti voi antaa politiikkaan strategisen panoksen ja toteuttaa soveltamisen säännöllistä valvontaa; korostaa, että on tärkeää noudattaa eriyttämisperiaatetta tuettaessa sellaisia naapurimaita, jotka ovat sitoutuneet muita enemmän eurooppalaisiin uudistuksiin, ”enemmällä enemmän” ja ”vähemmällä vähemmän” -periaatteen mukaisesti;

30. korostaa tarvetta kasvattaa parlamentin roolia kaikkien EU:n ulkoisten välineiden, myös liittymistä valmistelevan tukivälineen 2021–2027 (IPA III), valvonnassa ja ohjauksessa; korostaa vakautta ja rauhaa edistävän välineen roolia erityisesti rauhan ja vakauden tukemisessa koko maailmassa; odottaa, että vuoden 2020 jälkeiset välineet, myös Euroopan rauhanrahasto, hyväksytään hyvissä ajoin, jotta vältetään tarpeettomat rahoitusvajeet;

31. katsoo, että lähivuosina etusijalle olisi asetettava konfliktinesto, rauhanrakentaminen ja välitystoiminta sekä pitkittyneiden konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen etenkin EU:n lähialueilla; korostaa, että tällainen toimintamalli tuottaisi runsaasti EU:n tason lisäarvoa poliittiselta, sosiaaliselta ja taloudelliselta kannalta sekä turvallisuuden kannalta; muistuttaa, että konfliktinesto ja välitystoiminta auttavat vahvistamaan EU:n kansainvälistä läsnäoloa ja uskottavuutta ja että niiden olisi muodostettava osa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa yhdistyvät turvallisuus, diplomatia ja kehitys; huomauttaa, että Euroopan unionin asema vaikutusvaltaisena maailmanlaajuisena toimijana täytyy vakiinnuttaa ja että konfliktinestoon ja välitystoimintaan pitää investoida; kehottaa EU:ta asettamaan konfliktineston ja välitystoiminnan nykyistä selvemmin etusijalle; tuo esiin parlamentin arvokkaan panoksen konfliktien ratkaisemisessa ja osallistumisen välitystoimintaan, vuoropuheluun sekä kansanvallan, oikeusvaltioperiaatteen, vähemmistöjen oikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamisen arvojen edistämiseen erityisesti Länsi-Balkanin maissa, itäisissä kumppanimaissa ja eteläisessä naapurustossa sekä kehottaa kehittämään edelleen välitystoimintaa koskevaa toimielinten välistä yhteistyötä; panee tyytyväisenä merkille EU:n kasvaneen roolin konfliktinestossa ja luottamuksen lisäämisessä nykyisten sovittujen neuvottelumuotojen ja -periaatteiden puitteissa tai niiden tukemisen yhteydessä;

32. muistuttaa pitävänsä tärkeänä vahvaa Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jossa EU sitoutuu yhteisiin yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja taloudellisiin etuihin itäisten ja eteläisten kumppanimaiden kanssa; korostaa strategista roolia, joka unionilla voi olla ENP:n kautta EU:n kumppanien selviytymiskyvyn vahvistamisessa, ja toteaa sen olevan keskeinen painopiste, jotta voidaan vastata niiden kokemiin uhkiin ja paineisiin; toteaa, että voidakseen olla vahva globaali toimija Euroopan unionin on oltava merkityksellinen toimija EU:n naapurustossa;

33. muistuttaa, että nykyaikaiset demokratiat edellyttävät täysin toimivia lainsäädäntöelimiä, ja korostaakin pitävänsä tärkeänä, että tuetaan parlamenttien työtä sekä Länsi-Balkanin alueella että naapurustossa;

34. toteaa, että itäisen naapuruston vakaus on tärkeä unionin omalle vakaudelle ja EU:n mahdollisuuksille edistää naapurialueiden ja -maiden muutosta; antaa jälleen tukensa itäiselle kumppanuudelle, jonka alkamisesta tuli vuonna 2019 kuluneeksi kymmenen vuotta; korostaa kuitenkin, että toimiakseen paremmin itäinen kumppanuus tarvitsee uusia aloitteita ja sitoumuksia sekä EU:lta että kumppaneilta; kannustaa kehittämään vieläkin tiiviimpiä suhteita itäisen kumppanuuden maiden kanssa muun muassa laatimalla kohdennettuja strategioita Ukrainaa, Georgiaa ja Moldovaa varten ja pitää tärkeänä, että otetaan huomioon sellaiset ajatukset kuin triostrategia 2030 ja edistyneimpien EU:n assosioituneiden itäisten kumppanimaiden ajatukset; korostaa, että tällaisen toimintamallin olisi perustuttava ”enemmällä enemmän” ja ”vähemmällä vähemmän” -periaatteeseen ja sitä olisi toteutettava EU:n toimielinten ja samanmielisten jäsenvaltioiden koalition johdolla (eurooppalaisena trioprosessina) siten, että keskitytään konkreettisiin hankkeisiin ja ohjelmiin, jotta voidaan noudattaa Berliinin prosessin ja Euroopan talousalueen yhdentymisen parhaita käytäntöjä; katsoo, että muutoksen onnistuminen itäisissä kumppanimaissa – etenkin EU:hun assosioituneissa Ukrainassa, Moldovassa ja Georgiassa – voi tuottaa myönteisiä tuloksia, joilla voi olla vaikutusta myös naapurimaan Venäjän yhteiskuntaan;

35. muistuttaa ja korostaa, että yhteistyön itäisten kumppanimaiden ja muiden EU:n naapurimaiden kanssa on oltava YUTP:ssä etusijalla, koska näiden maiden kehitys ja demokratisoituminen on EU:n kannalta elintärkeää; kehottaa komissiota ja EUH:ta vahvistamaan edelleen taloudellisia ja yhteyksiin liittyviä siteitä ja käyttämään tässä kauppa- ja assosiaatiosopimuksia, sisämarkkinoille pääsyä ja lisääntyneitä ihmisten välisiä yhteyksiä, myös viisumimenettelyjen helpottamista ja kaikkien vaatimusten täyttyessä viisumivapautta; korostaa, että edellä mainitut keinot voisivat toimia kannustimina edistää demokraattisia uudistuksia ja EU:n sääntöjen ja normien hyväksymistä;

36. toteaa jälleen, että EU on sitoutunut tukemaan Ukrainan ja kaikkien itäisten kumppanimaiden itsemääräämisoikeutta, alueellista koskemattomuutta ja poliittista riippumattomuutta niiden kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä kansainvälisen oikeuden sekä kansainvälisten normien ja periaatteiden mukaisesti, jotta voidaan tukea nykyistä enemmän konflikteista kärsiviä asukkaita, maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä ja pakolaisia ja torjua kolmansien maiden, erityisesti Venäjän, yrityksiä horjuttaa vakautta; torjuu voimankäytön tai voimankäytöllä uhkaamisen konfliktien ratkaisemisessa ja toistaa näkemyksensä, jonka mukaan nykyiset konfliktit kaikissa itäisissä kumppanimaissa olisi ratkaistava kansainvälisen oikeuden normien ja periaatteiden mukaisesti; on edelleen täysin sitoutunut toimintaperiaatteeseen, jonka mukaan Krimin laitonta liittämistä ei tunnusteta; korostaa voimakkaasti sitä, että itäisten naapurimaiden pitkittyneisiin konflikteihin on tärkeää suhtautua proaktiivisesti kansainvälisen oikeuden pohjalta; tuomitsee lisäksi Georgian Abhasian ja Etelä-Ossetian miehitysalueiden jatkuvan militarisoinnin ja kehottaa Venäjää täyttämään kansainväliseen oikeuteen perustuvat velvoitteensa; korostaa, että yli kymmenen vuotta Venäjän Georgiaan kohdistaman aseellisen hyökkäyksen ja sitä seuranneen EU:n välittämän tulitauon jälkeen venäläiset rikkovat edelleen räikeästi joitakin omia määräyksiään ja hallinnollisten rajojen muuttuminen ”todellisiksi” rajoiksi jatkuu; kehottaa vahvistamaan Georgiassa toteutettavan Euroopan unionin tarkkailuoperaation (EUMM) toimeksiantoa ja parantamaan sen näkyvyyttä; vaatii Venäjän federaatiota miehitysvaltana noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan ja myöntämään EUMM:lle esteettömän pääsyn miehitetyille alueille;

37. panee tyytyväisenä merkille, että komission puheenjohtaja on vahvistanut Länsi-Balkanin maiden eurooppalaiset tulevaisuudennäkymät, ja korostaa sitoutumistaan laajentumiseen, joka on edelleen keskeinen politiikka ja toimii EU:n liikkeellepanevana voimana; painottaa, että EU:n suhtautumisen laajentumiseen on oltava kunnianhimoinen ja uskottava;

38. kehottaa laatimaan Länsi-Balkanin maita varten uskottavan EU:n laajentumisstrategian, joka perustuu Kööpenhaminan kriteerien mukaisesti sovellettaviin tiukkoihin ja oikeudenmukaisiin ehtoihin ja joka on ulkopoliittisista syistä edelleen tärkeä väline turvallisuuden edistämisessä, sillä se parantaa EU:lle strategisesti tärkeän alueen maiden selviytymiskykyä;

39. muistuttaa, että riippumatta YUTP:stä yleensä Länsi-Balkanin maita koskevan EU:n politiikan tavoitteena on ohjata niitä kohti liittymistä; korostaa, että tämä laajentumisprosessi perustuu ansioihin ja on riippuvainen siitä, noudattavatko maat Kööpenhaminan kriteerejä ja kunnioittavatko ne kansanvaltaa, perusoikeuksia, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia ja noudattavatko ne oikeusvaltioperiaatetta, sekä siitä, miten yksittäiset maat täyttävät asetetut kriteerit;

40. korostaa pitävänsä tärkeänä jatkuvaa uudistusprosessia, joka liittyy ehdokasmaihin kohdistuvaan muutosvaikutukseen; on edelleen täysin sitoutunut EU:hun mukautumiseen tähtäävien uudistusten ja hankkeiden tukemiseen, erityisesti oikeusvaltion ja hyvän hallinnon vahvistamiseen entisestään, perusoikeuksien suojeluun sekä sovittelun, hyvien naapuruussuhteiden ja alueellisen yhteistyön tukemiseen; pitää prosessin hidastumista valitettavana;

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen maailmanlaajuisten uhkien torjumiseksi

41. kehottaa vahvistamaan EU:n ja jäsenvaltioiden valmiuksia toimia itsenäisesti turvallisuuden ja puolustuksen alalla; korostaa, että tehokkaat ja läheiset kumppanuudet kumppanijärjestöjen, kuten YK:n tai Naton, kanssa ja muiden kansainvälisten elinten, kuten Afrikan unionin ja Etyjin, kanssa ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan; korostaa, että Nato on EU:n keskeinen turvallisuuskumppani; korostaa, että on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä Naton kanssa kaikissa puolustukseen liittyvissä asioissa ja käsiteltäessä EU:n ja sen naapurialueiden kohtaamia turvallisuushaasteita, erityisesti niitä, jotka liittyvät hybridiuhkien torjumiseen;

42. panee tyytyväisenä merkille EU:n pyrkimykset vahvistaa EU:n turvallisuutta ja puolustusta, jotta unionia ja sen kansalaisia voidaan suojella paremmin ja jotta voidaan edistää rauhaa ja vakautta naapurustossa ja laajemmaltikin EU:n ja Naton yhteistyöstä 10. heinäkuuta 2018 annetun yhteisen julistuksen mukaisesti;

43. korostaa Naton roolia Euroopan turvallisuuden tärkeänä pilarina ja pitää myönteisenä meneillään olevaa Naton laajentumisprosessia, joka edistää Euroopan vakautta ja hyvinvointia;

44. katsoo, että määräenemmistöpäätösten käyttäminen tehostaisi EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja nopeuttaisi päätöksentekoprosessia; kehottaa neuvostoa käyttämään määräenemmistöpäätöksiä säännöllisesti SEU-sopimuksen 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja kehottaa sitä tarttumaan tähän aloitteeseen hyödyntämällä SEU-sopimuksen 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua siirtymälauseketta; kannustaa neuvostoa harkitsemaan määräenemmistöpäätösten käytön ulottamista koskemaan myös muita YUTP:n aloja;

45. antaa tukensa sille, että EU:ssa käydään keskustelua uusista toimintamuodoista, kuten EU:n turvallisuusneuvostosta, laaja-alaisessa vuoropuhelussa ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa sekä keinoista tiivistää koordinointia EU:n ja kansainvälisten viranomaisten kanssa, jotta voitaisiin edistää tehokkaampaa päätöksentekoa turvallisuuspolitiikan alalla;

46. panee tyytyväisenä merkille komission puheenjohtajan päätökseen kehittää viiden vuoden kuluessa aito ja toimiva Euroopan puolustusunioni ja kehottaa käymään avointa keskustelua parlamentin ja jäsenvaltioiden kanssa puolustusunionin perustamiseksi; katsoo, että EU:n olisi tässä yhteydessä hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla jo olemassa olevia mekanismeja ja välineitä, kuten pysyvää rakenteellista yhteistyötä, sotilaallista liikkuvuutta ja Euroopan puolustusrahastoa, jolla pyritään parantamaan kansallisia ja eurooppalaisia valmiuksia ja tukemaan Euroopan puolustusteollisuuden tehostamista; kehottaa luomaan mekanismin kaikkien uusien puolustusalan välineiden parlamentaarista demokraattista valvontaa varten;

47. korostaa tarvetta varmistaa, että pysyvää rakenteellista yhteistyötä ja Euroopan puolustusrahastoa ja sitä, miten ne edistävät YUTP:n tavoitteiden saavuttamista, arvioidaan jatkuvasti, jotta voidaan varmistaa pysyvän rakenteellisen yhteistyön sitoumuksia vastaavat riittävät resurssit, sekä tarvetta panna EU:n päätökset tehokkaasti ja johdonmukaisesti täytäntöön – muun muassa integroidumman Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan avulla – siten, että taataan unionin pysyvän avoimena yhteistyölle;

48. muistuttaa, että SEU-sopimuksen 20 artiklan 2 kohta, jossa määrätään tiiviimmästä yhteistyöstä, antaa jäsenvaltioille lisämahdollisuuksia edistyä YUTP:n alalla, joten sitä olisi myös käytettävä;

49. muistuttaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa ihmiselämän kaikkiin osa-alueisiin ja että se muun muassa lisää konfliktien ja väkivallan todennäköisyyttä; korostaa, että ilmastoturvallisuuteen liittyvät huolenaiheet ja halukkuus panna täytäntöön kansainvälinen ympäristöhallinto olisi sisällytettävä EU:n ulkopolitiikkaan;

50. korostaa, että EU:n olisi kehitettävä valmiuksia seurata ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja että tämän olisi katettava konfliktisensitiivisyyttä ja kriisinehkäisyä koskevat politiikat; toteaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumista ja rauhanrakentamista koskevien toimien kytkeminen yhteen vahvistaa konfliktinestoa; korostaa, että ilmastonmuutokseen pitää kehittää kokonaisvaltainen ja ennakoiva lähestymistapa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita toimimaan erittäin kunnianhimoisesti kansainvälisessä ilmastokonferenssissa ja panemaan velvoitteensa täytäntöön; korostaa ilmastodiplomatian merkitystä tässä suhteessa;

51. korostaa tarvetta kehittää ilmastonmuutosta ja turvallisuutta koskeva kattava kestävän kehityksen tavoitteiden ja etenkin tavoitteiden 13 ja 16 mukainen toimintamalli, jotta voidaan varmistaa, että Pariisin sopimuksen mukainen ilmastorahoitus on riittävä ja se jakautuu oikeudenmukaisesti, sekä tarvetta osoittaa enemmän rahoitusta tällaisille toimille nykyisen vakautta ja rauhaa edistävän välineen ja tulevan NDICI-välineen puitteissa;

52. korostaa arktisen alueen kasvavaa geopoliittista merkitystä ja sen vaikutusta turvallisuustilanteeseen sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti; kehottaa EU:ta pyrkimään saamaan aikaan johdonmukaisemman EU:n sisä- ja ulkopolitiikan, arktisen strategian ja EU:n toimintaa arktisella alueella koskevan konkreettisen toimintasuunnitelman, jossa otetaan huomioon myös turvallisuus ja geostrateginen näkökulma; panee merkille EU:n mahdollisuudet vaikuttaa mahdollisten turvallisuushaasteiden ja geostrategisten haasteiden ratkaisemiseen;

53. kehottaa antamaan vahvempaa tukea EU:n merelliselle turvallisuusstrategialle, sillä merenkulun vapaus on kasvava haaste sekä maailmanlaajuisesti että EU:n naapurustolle; vaatii kunnioittamaan merenkulun vapautta kaikissa tilanteissa ja painottaa, että toimenpiteissä on keskityttävä tilanteen rauhoittamiseen ja aseellisten konfliktien ja sotilaallisten välikohtausten estämiseen;

54. pitää valitettavana sitä, että jännitteet ovat kasvussa ja kansainvälisen merioikeuden loukkaukset jatkuvat edelleen monissa maailman tärkeimmissä merenkulun solmukohdissa, kuten Etelä-Kiinan merellä, Hormuzinsalmessa, Adeninlahdella ja Guineanlahdella; muistuttaa Asovanmeren epävakaasta tilanteesta; toteaa, että monet näistä jännitteistä ovat luonteeltaan geopoliittisia;

55. kehottaa EU:ta toteuttamaan aktiivisia toimenpiteitä ja harkitsemaan rajoittavia toimenpiteitä merenkulun vapauden ja kansainvälisen merioikeuden vakavien rikkomusten johdosta;

56. muistuttaa, että tehokkaat kansainväliset asevalvonta-, aseistariisunta- ja asesulkujärjestelmät ovat Euroopan ja koko maailman turvallisuuden kulmakivi; toteaa, että vastuuttomat aseiden siirrot kolmansiin maihin horjuttavat ja heikentävät YUTP:tä ja erityisesti rauhaa, vakautta ja kestävää kehitystä koskevia EU:n toimia; kehottaa noudattamaan tiukasti aseiden viennin valvontaa koskevassa neuvoston yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP[4] vahvistettuja kahdeksaa perustetta ja kehottaa ottamaan käyttöön EU-tason seuranta- ja valvontamekanismin; korostaa, että tarvitaan puolustusteollisuutta, joka käyttää veronmaksajien rahoja vaikuttavasti ja tehokkaasti, ja lisäksi EU:n on edistettävä puolustustarvikkeiden yhdennetympiä sisämarkkinoita ja koordinoitua politiikkaa puolustusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan tukemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tekemään monenvälisestä ydinaseriisunnasta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteen; katsoo, että EU:n on jatkettava ponnistelujaan, jotta Iranin ydinsopimusta ei kuopattaisi; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käyttämään kaikkia käytettävissä olevia poliittisia ja diplomaattisia keinoja yhteisen kattavan toimintasuunnitelman ja uuden strategisten aseiden vähentämissopimuksen (uusi START-sopimus) turvaamiseksi sekä käynnistämään johdonmukaisen ja uskottavan strategian monenvälisiä neuvotteluja varten, jotka koskevat alueellisen tilanteen rauhoittamista ja luottamusta lisääviä toimia Persianlahden alueella ja joihin kaikki alueen toimijat osallistuvat; korostaa, että EU:n kyky toimia diplomaattisessa yhteistyössä kaikkien toimijoiden kanssa on vahva valtti, jota olisi hyödynnettävä täysimääräisesti tähän tarkoitukseen;

57. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti aseiden viennin valvontaa koskevaa neuvoston yhteistä kantaa 2008/944/YUTP, noudattamaan tinkimättä yhteisestä kannasta ja erityisesti alueellista rauhaa, turvallisuutta ja vakautta koskevasta perusteesta 4 johtuvia velvoitteitaan Turkkia koskevassa asevientipolitiikassaan sekä määräämään Turkin asevientikieltoon siksi, että se on hyökännyt laittomasti Pohjois-Syyriaan ja toteuttanut laittomia toimia itäisellä Välimerellä ja erityisesti tunkeutunut Kyproksen tasavallan talousvyöhykkeelle ja aluevesille; toistaa kantansa, että yhteistä kantaa on tarkistettava ja päivitettävä niin, että sen perusteita täytyy noudattaa ja soveltaa tiukasti, ja että on perustettava pakotejärjestelmä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan asian painopisteekseen;

58. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa edistämään moniulotteista kahden alueen välistä yhteistyöstrategiaa Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kanssa turvallisuuden ja puolustuksen alalla, edistämään monenvälisen järjestyksen yhteistä puolustamista, yhteistyön vahvistamista terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi sekä ilmastonmuutoksen ja sen sosiaaliseen, poliittiseen ja taloudelliseen vakauteen kohdistuvien vaikutusten torjumiseksi sekä edistämään vuoropuhelua keinona saada aikaan rauhanomainen neuvotteluratkaisu käynnissä oleviin poliittisiin konflikteihin;

59. kehottaa tarkastelemaan mahdollisuutta luoda uusi läntisten liittolaisten eli EU:n, Yhdysvaltojen, Japanin, Kanadan, Etelä-Korean, Australian ja Uuden-Seelannin monenvälinen yhteistyöfoorumi hyödyntäen CoComista (Coordinating Committee for Multilateral Strategic Export Controls) saatuja kokemuksia; korostaa, että uuden foorumin tehtävänä olisi oltava muun muassa valvoa teknologian vientiä, kauppavirtoja ja arkaluonteisia investointeja huolta aiheuttaviin valtioihin;

60. korostaa, että tiiviiden suhteiden vahvistaminen Itä- ja Kaakkois-Aasiaan on olennaisen tärkeää EU:n sääntöihin perustuvan, kattavan ja kestävän yhteyksiä koskevan strategian kannalta ja päinvastoin; kannattaa siksi kestävyyttä, sääntöihin perustuvaa toimintamallia ja monivuotista rahoituskehystä ratkaisevana välineenä;

61. panee merkille sotilaallisen läsnäolon voimistumisen alueella ja kehottaa kaikkia osapuolia kunnioittamaan merenkulun vapautta, ratkaisemaan erimielisyydet rauhanomaisin keinoin ja pidättymään yksipuolisista toimista vallitsevan tilanteen muuttamiseksi, myös Itä- ja Etelä-Kiinan merellä ja Taiwaninsalmessa; on huolissaan siitä, että ulkomaisten itsevaltaisten hallintojen sekaantuminen disinformaation ja kyberhyökkäysten keinoin tuleviin parlamenttivaaleihin uhkaa Aasian demokratioita ja alueellista vakautta; antaa jälleen tukensa Taiwanin tarkoituksenmukaiselle mukanaololle kansainvälisissä järjestöissä, mekanismeissa ja toimissa;

62. korostaa, että komission olisi sisällytettävä kyberturvallisuusstrategia EU:n digitalisointipyrkimyksiin ja edistettävä tätä aloitetta kaikissa jäsenvaltioissa osana vahvaa poliittista ja taloudellista sitoutumista digitaaliseen innovointiin;

63. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan sellaisten kyber- ja hybridiuhkien torjumiseksi, jotka ovat yhdistelmiä tarkoituksellisesta monitulkintaisuudesta, lujittamalla EU:n ja sen jäsenvaltioiden kyberpuolustusmekanismeja ja niiden kykyä selviytyä hybridiuhkista sekä rakentamalla kyberhyökkäyksiä kestäviä kriittisiä infrastruktuureja; kehottaa kehittämään kattavia yhteisiä valmiuksia ja menetelmiä riskien ja haavoittuvuuksien analysointia varten; korostaa, että koordinointia on tarpeen parantaa, jotta näihin haasteisiin voidaan vastata tehokkaasti; muistuttaa, että strategisella viestinnällä ja julkisuusdiplomatialla voitaisiin vahvistaa EU:n geopoliittista vaikutusvaltaa ja parantaa yleistä mielikuvaa siitä maailmalla sekä suojella EU:n etuja;

64. korostaa, että ulkopuolinen sekaantuminen EU:n asioihin on suuri riski EU:n turvallisuudelle ja vakaudelle; tukee voimakkaasti Euroopan unionin strategisten viestintävalmiuksien vahvistamista; kehottaa tukemaan edelleen kolmea strategisen viestinnän työryhmää (Itä-, Etelä- ja Länsi-Balkan); kehottaa antamaan EUH:n strategisen viestinnän osastolle sen keskeisen roolin vuoksi lisätukea muuttamalla se EUH:n täysivaltaiseksi yksiköksi, joka vastaa itäisestä ja eteläisestä naapurustosta ja jolla on asianmukainen henkilöstö ja riittävät budjettivarat, jotka mahdollisesti saadaan erillisestä uudesta budjettikohdasta;

65. kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan valmiuksiaan ja kannustamaan yhteistyöhön ja tietojen jakamiseen, jotta estetään kolmansien maiden valtiollisia ja valtiosta riippumattomia toimijoita puuttumasta vihamielisesti EU:n ja jäsenvaltioiden päätöksentekoon; katsoo, että EU:n strategisen viestinnän valmiuksien parantaminen voisi edistää tämän tavoitteen saavuttamista;

66. korostaa, että vaaleihin sekaantuminen on osa laajempaa hybridisodankäynnin strategiaa ja että siihen vastaaminen on näin ollen edelleen keskeinen turvallisuus- ja ulkopoliittinen kysymys; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kattavan strategian, jolla torjutaan ulkomaista vaalivaikuttamista ja disinformaatiota kansallisissa ja eurooppalaisissa demokraattisissa prosesseissa, valtion tukema venäläispropaganda mukaan luettuna;

67. toteaa, että Venäjä on EU:hun ja sen jäsenvaltioihin kohdistuvien hybridiuhkien ja tavanomaisten turvallisuusuhkien välittömin lähde ja se pyrkii aktiivisesti heikentämään Euroopan yhtenäisyyttä, riippumattomuutta, yleismaailmallisia arvoja ja kansainvälisiä normeja; on sitä mieltä, että vaikka aggressiiviseen politiikkaan ei olekaan odotettavissa muutosta nykyjohdon ollessa vallassa Moskovassa, positiivinen muutos kohti demokraattisempaa ja eurooppalaistyylisempää maata on mahdollinen kaukaisemmassa tulevaisuudessa; kehottaa siksi tehostamaan toimia, joilla vahvistetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden selviytymiskykyä, ja luomaan EU:lle pitkän aikavälin Venäjä-strategian, jonka kolmena peruspilarina toimivat pelote, hillitseminen ja muutos;

68. kehottaa neuvostoa täydentämään ihmisoikeuksia ja ulkopolitiikkaa koskevaa EU:n välineistöä maailmanlaajuisella Magnitski-lain tyyppisellä pakotejärjestelmällä, jotta voidaan lujittaa olemassa olevaa järjestelmää mahdollistamalla varojen jäädyttäminen ja viisumikiellot vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin osallistuneille henkilöille;

69. korostaa tarvetta hyödyntää EU:n kilpailuetua, jotta EU voi päästä nopeasti strategiseen asemaan kansainvälisessä kilpailussa, joka liittyy kehittyviin teknologioihin, tieto- ja puolustusteollisuuteen, uusiutuvan energian alan teollisuuteen, 5G:n käyttöönottoon, Euroopan suurteholaskennan yhteisyrityksen (EuroHPC) ekosysteemiin sekä EU:n itsenäiseen, luotettavaan ja kustannustehokkaaseen avaruuteen pääsyyn, jotta estetään se, että EU:sta tulee riippuvainen kolmansien maiden Euroopan ulkopuolisista teknologia- ja digitaalijäteistä; korostaa, että luotettavan tekoälyteknologian kehittäminen on olennaisen tärkeää EU:n strategisen riippumattomuuden varmistamiseksi etenkin päätöksenteon ja valmiuksien osalta; kehottaa siksi unionia pitämään yllä ja lisäämään investointejaan tällä alalla;

70. tunnustaa YTPP:hen kuuluvien siviili- ja sotilasoperaatioiden keskeisen roolin ja huomauttaa, että näille operaatioille on annettava tarvittavat henkilöresurssit ja aineelliset resurssit rauhan ylläpitämiseksi, konfliktien välttämiseksi, kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseksi sekä eurooppalaisen identiteetin ja EU:n strategisen riippumattomuuden vahvistamiseksi; pitää valitettavana, että näiden YTPP-operaatioiden tehokkuutta heikentävät jatkuvat rakenteelliset heikkoudet, jäsenvaltioiden rahoitusosuuksissa olevat suuret erot ja niiden toimeksiantojen rajat;

71. on sitä mieltä, että EU ei ole vielä hyödyntänyt riittävästi runsaita YTPP-resurssejaan; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan YTPP-yhteistyön alalla, jotta voidaan vahvistaa YTPP:n siviili- ja sotilasoperaatioita, parantaa niiden operatiivisia valmiuksia lisäämällä joustavuutta, lisätä tehokkuutta ja vaikuttavuutta kentällä ja tehdä niiden toimeksiannoista kattavampia, virtaviivaisempia ja selkeämpiä; katsoo, että uudet välineet, kuten Euroopan rauhanrahasto, voisivat lisätä jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta ja vastuunjakoa, kun on kyse YTPP-operaatioihin osallistumisesta, ja ne voisivat yleisemmin osaltaan lisätä EU:n ulkoisen toiminnan tehokkuutta;

72. muistuttaa, että osallistava lähestymistapa konfliktien ehkäisemiseen, lieventämiseen ja ratkaisemiseen on ensiarvoisen tärkeä niiden pitkän aikavälin elinkelpoisuuden kannalta, ja muistuttaa, että konfliktinratkaisun onnistumismahdollisuudet kasvavat, kun sukupuolten tasapuolista edustusta ja tasa-arvoa kunnioitetaan koko prosessin ajan; kehottaa lisäämään naisten osallistumista tällaisiin operaatioihin ja nimittämään heitä nykyistä enemmän niiden johtotehtäviin, päätöksenteko ja neuvottelut mukaan lukien; korostaa, että sukupuolinäkökulma olisi otettava järjestelmällisemmin huomioon YTPP-operaatioissa ja olisi edistettävä aktiivisesti naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ja sen pohjalta annettujen päätöslauselmien sekä nuoria, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2250 (2015) täytäntöönpanoa; kehottaa siksi komissiota huolehtimaan siitä, että naiset, nuoret, ihmisoikeuksien puolustajat sekä uskonnolliset, etniset ja muut vähemmistöt otetaan rakenteellisesti mukaan kaikkiin sen konfliktinhallintaan liittyviin toimiin;

73. kehottaa ottamaan sukupuolten tasa-arvon ja vähemmistöjen oikeudet tosiasiallisesti huomioon EU:n ulkoisen toiminnan strategisissa ja operatiivisissa näkökohdissa, mihin voisi sisältyä kohdennettu ohjelmasuunnittelu uudessa NDICI-rahoitusvälineessä; panee tyytyväisenä merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan sitoumuksen, että tavoite, jonka mukaan 40 prosenttia johtotehtävissä toimivista henkilöistä ja edustustojen päälliköistä on naisia, saavutetaan hänen toimikautensa loppuun mennessä; kehottaa EUH:ta antamaan parlamentille säännöllisesti ajantasaista tietoa kyseisen sitoumuksen toimeenpanosta;

74. korostaa, että terrorismin uhka on edelleen olemassa sekä Euroopassa että sen ulkopuolella; uskoo vahvasti, että terrorismin torjunnan on säilyttävä yhtenä EU:n painopisteenä tulevina vuosina; kehottaa uutta komissiota esittämään terrorismin vastaisen EU:n toimintasuunnitelman;

75. korostaa, että on tärkeää vahvistaa tiedusteluyhteistyötä EU:ssa ja taata se, koska terrorismi uhkaa keskeisiä eurooppalaisia arvojamme sekä turvallisuuttamme ja edellyttää moniulotteista toimintamallia, johon osallistuvat EU:n ulkopuolisten maiden lisäksi kaikkien jäsenvaltioiden rajaviranomaiset, poliisivoimat, tuomioistuimet ja tiedustelupalvelut;

 

°

° °

76. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä jäsenvaltioille.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA