MIETINTÖ Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle eurooppalaisen elektronisen kaupankäynnin aloitteesta (KOM(97)0157 - C4-0297/97)

4. toukokuuta 1998

Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta
Esittelijä: Erika Mann

Komissio toimitti 18. huhtikuuta 1997 päivätyllä kirjeellä tiedonantonsa eurooppalaisesta elektronisen kaupankäynnin aloitteesta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.
A. PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
B. PERUSTELUT
LAUSUNTO
LAUSUNTO
LAUSUNTO

Komissio toimitti 18. huhtikuuta 1997 päivätyllä kirjeellä tiedonantonsa eurooppalaisesta elektronisen kaupankäynnin aloitteesta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.

Parlamentin puhemies ilmoitti 25. kesäkuuta 1997 pidetyssä istunnossa lähettäneensä kyseisen tiedonannon asiasta vastaavaan talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevään valiokuntaan ja lausuntoa varten tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevään valiokuntaan sekä ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokuntaan.

Parlamentin puhemies ilmoitti 5. marraskuuta 1997 pidetyssä istunnossa lähettäneensä kyseisen tiedonannon lausuntoa varten taloudellisten ulkosuhteiden valiokuntaan.

Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta nimitti 14. heinäkuuta 1997 pitämässään kokouksessa esittelijäksi Erika Mannin.

Valiokunta käsitteli komission tiedonantoa ja mietintöluonnosta 28. lokakuuta ja 1. joulukuuta 1997 sekä 4. helmikuuta, 24. helmikuuta ja 23. huhtikuuta 1998 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi päätöslauselmaesityksen yksimielisesti.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: puheenjohtaja Karl von Wogau; varapuheenjohtajat Katiforis ja Secchi; esittelijä Erika Mann; Areitio Toledo, Argyros (de Brémond d'Arsin puolesta), Arroni, Barton (Fayotin puolesta), Blot (Lukasin puolesta) Boogerd-Quaak (Gasòliba i Böhmin puolesta), Camisón Asensio (Fourçansin puolesta), Carlsson, Cassidy (Friedrichin puolesta), Caudron, Christodoulou, Colajanni (Imbenin puolesta), Cox, Donnelly, Filippi (García-Margallo y Marfilin puolesta), Funk (Konradin puolesta), Gallagher, Glante, Harrison, Hendrick, Herman, Hoppenstedt, Ilaskivi, Kestelijn-Sierens, Kuckelkorn, Langen, Lindqvist (Lariven puolesta), Lulling, Thomas Mann (Matherin puolesta), Metten, Mezzaroma, Miller, Murphy, Paasilinna, Peijs, Pérez Royo, Peter (Billinghamin puolesta), Porto (Rübigin puolesta), Rapkay, Ribeiro, de Rose, Soltwedel-Schäfer, Tappin (Randzio-Plathin puolesta), Thyssen, Torres Marques, Watson ja Wolf (Hautalan puolesta).

Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevän valiokunnan, taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnan ja ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot ovat tämän mietinnön liitteenä.

Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 4. toukokuuta 1998.

Määräaika tarkistusten jättämiselle ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään.

A. PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Päätöslauselma komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle eurooppalaisesta elektronisen kaupankäynnin aloitteesta (KOM(97)0157 - C4-0297/97)

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon komission tiedonannon eurooppalaisesta elektronisen kaupankäynnin aloitteesta (KOM(97)0157 - C4-0297/97),

- ottaa huomioon komission vihreän kirjan televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan lähentymisestä sekä sen vaikutuksista sääntelyyn: kohti tietoyhteiskunnan edellyttämää lähestymistapaa (KOM(97)0623),

- ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tietoturvan ja luottamuksen varmistamisesta sähköisessä viestinnässä - digitaalisia allekirjoituksia ja viestien salausta koskeva eurooppalainen malli (KOM(97)0503 - C4-0648/97),

- ottaa huomioon 13. tammikuuta 1998 antamansa päätöslauselman elektronisesta rahasta ja Euroopan talous- ja rahaliitosta (A4-0417/97)[1],

- ottaa huomioon 26. kesäkuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Eurooppa maailmanlaajuisen tietoyhteiskunnan eturintamassa: jatkuva toimintasuunnitelma (A4-0208/97)[2],

- ottaa huomioon 24. huhtikuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä (A4-0098/97)[3],

- ottaa huomioon 23. marraskuuta 1995 antamansa päätöslauselman EU:n direktiivistä yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä (95/46/EY)[4],

- ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuksen pääosaston työasiakirjan elektronisen kaupankäynnin verotuksellisista näkökohdista - synteesi,

- ottaa huomioon komission asiakirjan "Internetin hallintaan liittyviä kansainvälisen politiikan aiheita" KOM(98)0111 sekä komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle "Maailmanlaajuistuminen ja tietoyhteiskunta - Vahvemman kansainvälisen koordinaation tarve" KOM(98)0050,

- ottaa huomioon Yhdysvaltain vihreän kirjan Internetin hallinnasta sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden vastauksen Yhdysvaltain vihreään kirjaan,

- ottaa huomioon Yhdysvaltain ehdotuksen parantaa Internet-nimien ja -osoitteiden teknistä hallintaa,

- ottaa huomioon teollisuusneuvoston 13. marraskuuta 1997 ja televiestintäneuvoston 26. helmikuuta 1998 tekemät päätelmät sekä elektronista kaupankäyntiä käsitelleen neuvoston ad hoc -ryhmän valmistelevan työn, jolla valmisteltiin EU:n kantaa Ottawassa lokakuussa 1998 pidettävää konferenssia varten,

- ottaa huomioon 5. joulukuuta 1997 annetun EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisen julkilausuman elektronisesta kaupankäynnistä,

- ottaa huomioon Yhdysvaltain puitteet maailmanlaajuiselle elektroniselle kaupankäynnille,

- ottaa huomioon OECD:n paneelikeskustelussa marraskuussa 1997 tekemät päätökset elektronisesta kaupankäynnistä: haasteet veroviranomaisille ja veronmaksajille,

- ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä liiketoimintaa koskevasta vuoropuhelusta (TABD) marraskuussa 1997 annetun Rooman kommunikean,

- ottaa huomioon Bonnin ministerikokouksessa heinäkuussa 1997 annetun julistuksen,

- ottaa huomioon huhtikuussa 1997 tehdyn WTO:n sopimuksen perusteleviestinnästä (viiteasiakirja ja GATS),

- ottaa huomioon WTO:n sihteeristön tutkimuksen "Elektroninen kaupankäynti ja WTO:n rooli",

- ottaa huomioon YK:n kansainvälisen kauppalain komission (UNCITRAL) asiakirjan "Elektronisen kaupankäynnin tulevaisuuden suunnittelu: digitaaliset allekirjoitukset, laadunvarmistusviranomaiset ja niihin liittyvät lakiasiat", helmikuu 1997,

- ottaa huomioon UNCITRALin elektronista kaupankäyntiä koskevan lakimallin,

- ottaa huomioon Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) joulukuussa 1996 julkaisemat tekijänoikeussopimukset,

- ottaa huomioon Kansainvälisen kauppakamarin tietoturvallisuustyöryhmän asiakirjan kansainvälisen digitaalisesti varmennetun kaupan käytöstä (General Usage for International Digitally Ensured Commerce, GUIDEC),

- ottaa huomioon sopimuksen Euroopan pk-yritysten avoimesta pääsystä elektroniseen kaupankäyntiin ja tämän sopimuksen perusteella laaditut suuntaviivat,

- ottaa huomioon talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietinnön sekä tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevän valiokunnan, taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnan ja ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A4-0173/98),

A. ottaa huomioon, että elektroninen kaupankäynti kattaa kaikki yritysten, valtioiden ja kuluttajien elektronisten tietoverkkojen, kuten Internetin ja World Wide Webin, kautta hoidettavat kaupallisesti merkittävät toiminnot, mukaan lukien kaupankäynti, myyminen ja ostaminen, sopimusten tekeminen, mainostaminen ja erilaiset markkinointitoiminnot - nämä kaikki yhdessä muodostavat elektroniset markkinat,

B. ottaa huomioon, että elektroninen kaupankäynti kattaa palvelut (sekä kuljetus- ja televiestintäpalvelut että sisältöpalvelut, kuten lakiasiainpalvelut, rahoituspalvelut, musiikki ja audiovisuaaliset palvelut jne.) ja tavarat, joiden myynti tapahtuu elektronisesti,

C. ottaa huomioon, että elektronisen kaupankäynnin tehdessä tuloaan aineellisten ja aineettomien tavaroiden tasapaino muuttuu aineettomien hyväksi siinä määrin, että kaupankäyntiympäristöä on tarpeen tarkistaa perusteellisesti,

D. ottaa huomioon, että elektroninen kaupankäynti on vain yksi monista toiminnoista, joihin käytetään Internetiä, WWW:tä ja niihin liittyviä verkkoja, ja että näitä verkkoja koskevissa säännöissä ja asetuksissa olisi otettava huomioon kaikki nämä toiminnot, kuten tiedonvaihto, tutkimusyhteistyö, konferenssit, keskustelut sekä yritysten ja yksityishenkilöiden kotisivut,

E. ottaa huomioon, että elektroninen kaupankäynti kehittyy nopeasti niin Euroopassa kuin kansainvälisestikin Internetin ainutlaatuisuuden ansiosta ja että elektronisen kaupankäynnin kehityksen odotetaan jatkuvan lähivuosina; elektroninen kaupankäynti on yksi tietoyhteiskunnan kulmakivistä; se on luonteeltaan ennen kaikkea maailmanlaajuista ja edistää siten talouden jatkuvaa globalisoitumista,

F. ottaa huomioon, että kaupankäynnillä tulee olemaan suuri vaikutus Euroopan talouksiin ja että se voi vahvistaa kilpailukykyä sillä edellytyksellä, että Internet on jokaisen käytettävissä,

G. ottaa huomioon, että on jo olemassa melko luotettava ja selkeä kansainvälinen oikeudellinen ympäristö (GATS) elektronisten palvelujen tarjoamiseen,

H. ottaa huomioon, että kansalliset verotusjärjestelmät ovat tähän mennessä perustuneet vahvasti perinteiseen kaupankäyntiin ja niitä on uudistettu viime vuosikymmenen aikana; elektroninen kaupankäynti edistää näiden järjestelmien voimakkaampia ja pitemmälle meneviä muutoksia; kansainvälisesti yhtenäiset verotuskäytännöt ovat olennaisen tärkeitä Internetiä koskevien verolakien tehokkuuden varmistamiseksi,

I. ottaa huomioon, että elektroninen kaupankäynti parantaa mahdollisuuksia laajentaa ja kehittää tuottajien ja kuluttajien välistä vuoropuhelua kohentaen siten tuotteiden laatua sekä palveluja ennen ja jälkeen myynnin ja se saattaa parantaa Euroopan kilpailukykyä avaamalla uusia liiketoimintamahdollisuuksia; ja että markkinoiden dynamiikka muuttuu laajentaen, nopeuttaen ja helpottaen kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja luo samalla uusia työllistämismahdollisuuksia sekä perinteisillä että uusilla aloilla,

J. ottaa huomioon, että uudet palvelut ja uudet palvelutarpeet luovat uusia työpaikkoja palvelualoilla,

K. ottaa huomioon, että elektroninen kaupankäynti tarjoaa luonnostaan mahdollisuuden tukea pienten ja keskisuurten yritysten syntyä ja kehitystä, koska se alentaa näiden yritysten kustannuksia ja uusille markkinoille pääsyn esteitä, ja ottaa huomioon, että elektroninen kaupankäynti kotiutuu Eurooppaan täydellisesti vasta sitten, kun myös pienten ja keskisuurten yritysten suuri enemmistö osallistuu tehokkaasti elektroniseen kaupankäyntiin ja viestintään,

L. ottaa huomioon, että täydellinen kilpailu televiestintämarkkinoilla sekä yhteys- ja palvelutarjonnassa on olennaista elektronisen kaupankäynnin terveelle kehittymiselle, ja siksi on ratkaisevan tärkeää, että televiestintämarkkinat vapautetaan kokonaan 1. tammikuuta 1998 alkaen,

M. ottaa huomioon, että elektronisen kaupankäynnin kehittymisen edellytyksenä Euroopassa on, että yritykset ja kuluttajat tiedostavat täysin sen mahdollisuudet lisätä kuluttajien valtaa ja tiedostavat kaikki sen tarjoamat mahdolliset edut, joista voidaan mainita käyttäjien mahdollisuus päästä nopeasti ja edullisesti käsiksi tavaroihin ja palveluihin ja lisätä valinnanvapauttaan, sillä tämä tiedostaminen on ehdottoman tärkeää, jotta investointeja suunnattaisiin elektronisen kaupankäynnin mahdollistavaan tekniikkaan ja siihen osallistumiseen; tiedostamisprosessia helpotetaan parantamalla tietoyhteiskunnan, elektronisen kaupankäynnin ja tietotekniikan yleistä saatavuutta,

N. ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikan käyttö on Euroopan unionissa erilaista eri jäsenvaltioissa,

O. ottaa huomioon, että kuluttajat haluavat osallistua elektroniseen kaupankäyntiin vain, jos se on yhtä turvallista ja luotettavaa kuin kaupankäynti perinteisillä markkinoilla, ja että onlinekaupankäynnin turvaaminen salausta ja/tai digitaalisia allekirjoituksia käyttävällä tekniikalla on sen vuoksi olennaista,

P. ottaa huomioon, että yksityisyys ja korkeatasoinen kuluttajansuoja ovat yksilöiden perusoikeuksia, joita olisi valvottava, ja että kuluttajien oikeudet on turvattava ja sopeutettava tähän uuteen ympäristöön,

Q. ottaa huomioon, että julkisella hallinnolla on tärkeä osa elektronisen kaupankäynnin edistämisessä, toisaalta luomalla oikeanlainen sääntelykehys ja toisaalta tukitoimenpiteillä, esimerkiksi käyttämällä Internetiä julkisten hankintojen ja verotuksen välineenä, sillä hallinto hyötyisi suuresti elektronisesta kaupankäynnistä, koska se yksinkertaistaisi menettelyjä, vähentäisi paperityötä ja kaventaisi kansalaisten ja hallinnon välistä kuilua; tämä tekisi julkiset palvelut kansalaisystävällisemmiksi,

R. ottaa huomioon, että elektronisen kaupankäynnin nopean kehittymisen vuoksi sitä koskevan lainsäädäntöympäristön on oltava joustava, sallittava nopeat mukautukset ja otettava huomioon markkinoiden kehittyminen, ja että itsesäätely on todettu joillakin alueilla tehokkaaksi tavaksi lähestyä joitakin uusien taloudellisen toiminnan aloilla ilmeneviä ongelmia, kun taas julkisten sääntelyviranomaisten vastuu käsittää toiminnan rajojen vahvistamisen,

S. ottaa huomioon, että kaupallisen toiminnan tarpeeton sääntely vääristää elektronisten markkinoiden kehitystä vähentämällä tarjontaa ja nostamalla tuotteiden ja palvelujen hintaa kuluttujille koko maailmassa,

T. ottaa huomioon, että kaupallisen televiestinnän ja viestimien alalla olemassa olevat lait ja säännöstöt voivat kaivata uudelleentarkastelua elektronisen kaupankäynnin tarpeisiin vastaamiseksi,

U. ottaa huomioon, että elektronisen kaupankäynnin alalla tarvitaan kansainvälistä yhtenäistämistä ja yhteentoimivuutta muun muassa olemassa olevan standardointiprosessin, vastavuoroisen tunnustamisen (MRA), olemassa olevien standardien tai muiden asianmukaisten mekanismien avulla, jotta käyttäjät eivät joudu sitoutumaan tiettyihin erityisratkaisuihin ja jotta elektronisen kaupankäynnin maailmanlaajuista luonnetta voidaan hyödyntää täysipainoisesti,

V. ottaa huomioon, että televiestinnän, av-tekniikan ja tietotekniikan aloilla on käynnissä tekninen ja markkinallinen yhtenäistyminen ja että tämä yhtenäistyminen on erittäin tärkeää elektronisen kaupankäynnin kehittymiselle, koska se luo uusia kilpailupaineita sisältöä ja infrastruktuuria tuottaville aloille, lisää yhtenäisyyttä mutta myös tiettyä eriytymistä kyseisillä aloilla,

W. ottaa huomioon, että elektronisten maksujen käyttö auttaa vähentämään talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyviä vaikeuksia alentamalla euroon siirtymisen kustannuksia ja nopeuttamalla sen käyttöönottoa; mahdollinen tulevaisuudennäkymä voisi olla rinnakkainen maksujärjestelmä perinteisen pankkijärjestelmän ulkopuolella,

X. ottaa huomioon, että elektroninen kaupankäynti saattaa piristää kehitystä reuna-alueilla ja edistää siten alueellista yhteenkuuluvuutta Euroopan unionissa ja että sillä on myös myönteinen sosiaalinen vaikutus, koska vammaiset henkilöt voivat helpommin osallistua elektroniseen kaupankäyntiin;

1. Pitää myönteisenä ja kannattaa komission tiedonantoa eurooppalaisesta elektronisen kaupankäynnin aloitteesta, joka tarjoaa puitteet ja ohjausta Euroopan politiikalle elektronisen kaupankäynnin alalla ja rohkaisee sen kehittymistä; painottaa, että Euroopan teollisuuden kilpailukyvylle elektronisen kaupankäynnin alalla on välttämätöntä, että Euroopan yritykset ja siten myös kansalaiset, voivat hyötyä täysimittaisesti sisämarkkinoiden eduista;

2. Uskoo, että elektronisen kaupankäynnin lisääntyvä käyttö vaikuttaa työllisyyteen; kannattaa siksi komission aloitetta elektronisen kaupankäynnin työllisyysvaikutusten kartoittamisesta ja raportoinnista tutkimusten muodossa; tutkimukset on tehtävä nopeasti ja tuloksista on ilmoitettava Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille;

3. Katsoo, että tietoperusteisten korkealuokkaisten palvelujen työllisyyspotentiaalia on käytettävä maksimaalisesti hyödyksi järjestämällä uusia ja erityisiä koulutus- ja opetusmahdollisuuksia, jotka suuntautuvat näiden uusien valmiuksien hallitsemiseen;

4. Katsoo, että elektroninen kaupankäynti tarjoaa valtavia mahdollisuuksia, mutta että samalla on varauduttava myös odotettavissa olevaan rakennemuutokseen, erityisesti vähittäiskaupan, myynnin ja matkustajaliikenteen kaltaisten alojen osalta; kehottaa, että erityisesti pk-yrityksiä on valmistettava muutosprosessiin toteuttamalla opetus- ja jatkokoulutustoimenpiteitä, järjestämällä komission rahoittamia asianmukaisia tutkimus- ja kehittämisohjelmia sekä antamalla tietoja tämän kehityksen välttämättömyydestä;

5. Korostaa, että on äärimmäisen tärkeää, että Euroopan unionin kuluttajien ja yritysten tietoja ja taitoja elektronisen kaupankäynnin luonteesta ja mahdollisuuksista parannetaan ja katsoo, että viranomaisilla on tässä suhteessa tärkeä tehtävä, kun otetaan huomioon niiden lakisääteinen toimivalta opetusalalla, kehottaa siksi luomaan koulutusverkostoja, tarjoamaan uusia koulutuskannusteita ja parantamaan tiedonjakamis- ja oppimismenetelmiä, ja katsoo, koska hallinto voi olla edelläkävijän asemassa sekä oman rakenteensa järjestämisessä että edistettäessä elektronisen kaupankäynnin käyttöä yhteiskunnassa, olevan tärkeää, että julkiset palvelut saatetaan elektronisesti sekä kansalaisten että yritysten, erityisesti pk-yritysten käyttöön;

6. Tiedostaa, että elektroninen kaupankäynti tarjoaa pk-yrityksille mahdollisuuden päästä uusille ja kaukaisille markkinoille, tunnistaa uusia markkinasegmenttejä alhaisemmin kustannuksin; kannattaa tämän kehityksen mahdollisuuksien parantamiseksi pk-yrityksiä koskevia erityistoimia Euroopan tasolla, kuten verkkopohjaisten yritysrekisterien perustamista, euro-tietokeskusten elektronista kaupankäyntiä koskevan tiedotuksen lisäämistä ja tiettyihin vaatimuksiin perustuvan laatumerkinnän käyttöönottoa kuluttajien luottamuksen vahvistamiseksi melko tuntemattomien, pienehköjen yritysten tuotteita ja palveluja kohtaan;

7. Kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia pyrkimään tekemään kansainvälisiä sopimuksia tällä alalla ja korostaa, että tällä alalla tarvitaan politiikan kansainvälistä yhteensovittamista erityisesti verotukseen, vastuuvelvollisuuteen, maksujärjestelmiin, turvallisuuteen, tietosuojaan, yhteentoimivuuteen, henkisen omaisuuden suojaamiseen liittyviin oikeuksiin, julkisiin hankintoihin, sopimusoikeuteen, säänneltyihin ammatteihin, kaupalliseen viestintään ja elektroniseen tunnistamiseen/digitaalisiin allekirjoituksiin liittyvissä asioissa; kannattaa tässä yhteydessä erilaisten kansainvälisten elinten vastuun selvittämistä kansainvälisellä tasolla elektronisen kaupankäynnin alalla; suosittelee, että yksittäisten valtioiden aloitteet elektronisen kaupankäynnin alalla yhteensovitetaan;

8. Painottaa, että voimakkaampi yhteistoiminta erityisesti EU:n jäsenvaltioiden ja Itä-Euroopan valtioiden välillä elektronisen kaupankäynnin alalla on suositeltavaa;

9. Katsoo, että Internetin tuleva järjestely ja siihen liittyvät seuraukset elektroniselle kaupankäynnille ovat strategisesti tärkeitä Euroopan elektronisen kaupankäynnin kehitykselle, ja puoltaa maailmanlaajuisen, markkinapohjaisen Internet-osoitteiden kirjaamis-, jakamis- ja hallintajärjestelmän kehittämistä ja katsoo, että tämän järjestelmän on oltava täydellisesti Internetin maantieteellisen ja toiminnallisen monimuotoisuuden mukainen;

10. Pyytää tutkimaan WTO:n tasolla neuvoteltavan maailmanlaajuisen kauppatavan luomisen mahdollisuutta ja tarvetta elektronisen kaupankäynnin alalla; tämän kauppatavan pitäisi sisältää kaikki asiat, joita ei ole tähän mennessä ratkaistu kansainvälisin sopimuksin, esimerkiksi verotus, sijoittautumispaikka, vastuuvelvollisuus ja maksujärjestelmät;

11. Vaatii kuitenkin koordinointia Euroopan unionin tasolla sisämarkkinoiden pirstoutumisen estämiseksi ja sopivan eurooppalaisen sääntelyjärjestelmän luomiseksi sekä yhteistä vahvaa neuvotteluasemaa ja painottaa yksinkertaisen, selkeän ja ennustettavan elektronisen kaupankäynnin oikeudellisen kehyksen merkitystä; vaatii komissiota viipymättä esittämään ehdotuksia, joilla toteutetaan sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta elektronisen kaupankäynnin alalla ja Euroopan yritysten täysimittainen palvelujen tarjoamisen vapaus ja turvataan erityisesti se, että yritykset, jotka täyttävät alkuperämaansa oikeudelliset vaatimukset, saavat periaatteessa toimia vapaasti kaikkialla Euroopassa;

12. Vaatii parempaa sisäistä organisointia sellaisen yhden koordinointielimen luomisessa, joka vastaisi kaikista Euroopan toimielimistä ja käyttäisi tukena komission kulloinkin kyseessä olevan alueen asiantuntijapalveluja yhdistäessään elektronista kaupankäyntiä koskevan Euroopan strategian eri osia: joihin saattavat kuulua sääntely, verotus, kansainvälinen yhdenmukaistaminen, taidot ja tiedot, työllisyysvaikutukset, tietokonerikollisuus, vuoropuhelu kuluttajien kanssa ja vuoropuhelu teollisuuden kanssa;

13. Kehottaa hallituksia ja komissiota ottamaan rakentavasti mukaan teollisuuden, kuluttajajärjestöt ja muut eturyhmät luotaessa elektronisen kaupankäynnin oikeudellista ympäristöä ja sääntely-ympäristöä; tämä sääntelykehys ei saisi estää elektronisen kaupankäynnin nopeaa kehittymistä, vaan sen olisi myös turvattava käyttäjän pääsy elektroniseen kaupankäyntiin, säilytettävä teknologian puolueettomuus ja hyödytettävä sekä tarjoajia että käyttäjiä, sen on myös edistettävä järjestelmien välistä yhteentoimivuutta ja sallittava itsesäätelevät toimenpiteet nopeuden ja joustavuuden varmistamiseksi aina kun se on mahdollista;

14. Kehottaa komissiota jouduttamaan prosessia direktiiviehdotuksen esittämiseksi tietoyhteiskunnan palveluista, mukaan lukien elektroninen kaupankäynti, sääntelykehyksen selventämiseksi ja elektronisen kaupankäynnin käyttäjien oikeuksien turvaamiseksi; painottaa sitä, että tällaiseen direktiiviin olisi sisällyttävä esimerkiksi verkkoympäristössä palvelujaan tarjoavien yritysten sijoittautumispaikka, maksupaikka, vastuuvelvollisuus, kaupallinen viestintä ja säännellyt ammatit; katsoo, että avoimuuden ja yhteensovittamisen turvaamiseksi kaikki muut elektroniseen kaupankäyntiin liittyvät asiat, joiden osalta voidaan ajatella yhteisön aloitteita (kuten patentit, tavaramerkit, aluenimet, oikeudenkäyttövalta sekä tietoturvallisuuden oikeudellisen roolin selvittäminen, johon kuuluu sellaisia näkökohtia kuin luottamuksellisuus, autenttisuus ja loukkaamattomuus) olisi ilmoitettava selvästi "maantiekartassa", johon liittyy yksityiskohtainen aikataulu;

15. Painottaa välttämätöntä ja kiireellistä tarvetta ratkaista kansainvälisesti hyväksyttävällä tavalla tietoverkkojen kautta myytävän henkisen omaisuuden tarkka oikeudellinen ja kirjanpidollinen luonne lainsäädäntöön, verotukseen, yritysten kirjanpitoon ja kuluttajille annettaviin hyvityksiin liittyvien asioiden ratkaisemiseksi;

16. Myöntää, että vastuuongelman luonne on horisontaalinen ja että se kattaa erilaisia asioita, kuten tekijänoikeudet, kuluttajansuojan, tavaramerkit, harhaanjohtavan mainonnan, henkilötietojen suojan, tuotevastuun, sopimattoman sisällön, herjaukset jne.; odottaa tältä osin mielenkiinnolla tulevaa komission direktiiviä tietoyhteiskunnan palveluista, joka kattaisi myös elektronisen kaupankäynnin ja käsittelisi tätä ongelmaa muiden joukossa;

17. Pyytää komissiota esittämään ehdotuksen siitä, miten tietyt sopimusoikeuden näkökohdat ratkaistaisiin ajatellen niitä uusia ongelmia, jotka syntyvät rajat ylittävässä ja verkostoituneessa ympäristössä, mukaan lukien online-sopimusten tunnustaminen ja sen määrittäminen, milloin ja missä sopimus on tehty, sekä sen välttämätön selventäminen, mitä lakeja sopimusten kohdalla sovelletaan, ottaen huomioon valinnanvapautta koskevat yhdenmukaiset säännöt ja pakottavien sääntöjen aseman;

18. Odottaa äskettäin hyväksyttyyn tekijänoikeuksia koskevaan direktiiviehdotukseen liittyviä keskusteluja tiedostaen, miten monimutkaista tekijänoikeuksien käsittely elektronisessa mediassa todella on; vaatii, että kaikkien tekijänoikeuksia suojaavien sääntöjen on säilytettävä tasapaino oikeudenomistajien ja käyttäjien etujen välillä; ja uskoo että rehellisen käytön poikkeusten määrittäminen on välttämätöntä elektronisessa kaupankäynnissä;

19. Vaatii komissiota ja neuvostoa jatkamaan ja saattamaan mahdollisimman pikaisesti päätökseen kansallisen kuluttajalainsäädännön yhdenmukaistamisen tavaroiden ja palvelujen myynnin osalta (kuten myynnin jälkeisten lakisääteisten takuiden yhdenmukaistamisen ja rahoituspalvelujen etämyynnin osalta), jotta kuluttaja saisi tarvittavan luottamuksen, joka mahdollistaa elektronista kaupankäyntiä hyödyntämisen ja antaa sillä tavoin kuluttajalle mahdollisuuden saada enemmän hyötyä sisämarkkinoista;

20. Kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan kansainvälisellä tasolla verotuslakien yhtenäistämiseksi - erityisesti arvonlisäveron osalta, tarkoituksena tarjota oikeusvarmuutta, välttää perusteettomia tulojen menetyksiä ja varmistaa puolueettomuus;

21. Uskoo, että elektroniselle kaupankäynnille ei pidä asettaa uusia veroja, jotka rankaisevat sitä muihin kaupankäynnin muotoihin verrattuna;

22. Pyytää komissiota selvittämään, pitäisikö elektronista kaupankäyntiä verottaa perinteisen järjestelmän mukaan vai luovatko Internetin uudet realiteetit maailmanlaajuisia haasteita, jotka edellyttävät kaikkien verotusperiaatteiden uudelleenmuotoilua (esim. alueellisten käsitteiden, alkuperäsäännösten ja tulolähteiden määrittäminen);

23. Korostaa, että Euroopassa on päästävä yksimielisyyteen verotusasioissa selkeän ja yhteisen verotuksellisen kehyksen luomiseksi elektronisen kaupankäynnin alalla - mieluiten käyttämällä yhtä alv-astetta; pyytää lisäksi selvitystä kysymykseen siitä, pitäisikö verotus toimittaa alkuperämaassa vai määrämaassa; kehottaa myös veroviranomaisia työskentelemään yhdessä yhtenäisen, rajat ylittävän lähestymistavan kehittämiseksi; korostaa näkemystään, jonka mukaan tulli- ja veroasioista on keskusteltava kansainvälisellä areenalla;

24. Muistuttaa, että kansalaisten luottamuksen rakentaminen on elektronisen kaupankäynnin edistämisen avaintekijä ja että yksityisyys on yksi oleellinen tekijä tämän luottamuksen luomisessa; muistuttaa, että tietosuojaa koskeva EU:n direktiivi 95/46/EY, joka on lokakuuhun 1998 mennessä kokonaisuudessaan sisällytetty kansallisiin lainsäädäntöihin, turvaa tämän alan puitteet; korostaa kuitenkin, että direktiivin täytäntöönpanoa on valvottava erittäin huolellisesti tarpeettomien esteiden luomisen välttämiseksi ja joustavan lähestymistavan varmistamiseksi;

25. Vahvistaa lisäksi, että yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevista asioista on ensisijaisesti neuvoteltava globaalilla tasolla, mikä merkitsee aloitteen tekemistä WTO:n monenkeskisessä yhteydessä, tarkoituksena sopia tehokasta yksityisyyden suojaa koskevista sitovista säännöistä; ei pidä mahdottomana neuvottelua muissa yhteyksissä, kuten OECD:n ja YK:n yhteydessä; ehdottaa myös, että teollisuuden itsesäätelyä edistetään kansainvälisesti kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi;

26. Pyytää samalla, että komissio neuvottelee Yhdysvaltojen kanssa tietosuojaa koskevan sopimuksen vastavuoroisesta tunnustamisesta ensimmäisenä askeleena kohti ratkaisua nykyisiin vaikeuksiin määritellä yhteinen lähestymistapa; pyytää myös komissiota varmistamaan, että tietyt suojausstandardeja koskevat periaatteet, samoin kuin tiedotus- ja hyväksyntäkysymykset sekä henkilötietojen käytön ja uudelleenkäytön selvittäminen sisällytetään neuvotteluprosessiin ja että Euroopan parlamentti otetaan mukaan kyseiseen prosessiin;

27. Tiedostaa, että tiedottamisen ja mainostamisen raja on häilyvä ja että yksilöitä pystytään seuraamaan ja jäljittämään entistä paremmin, mihin liittyy yksityisyyden ja tietosuojan ongelmia, kuluttajaprofiilien väärinkäytön vaara ja kansainvälisen kaupan oikeussuojakeinojen puuttuminen; kehottaa komissiota antamaan esityksen rajanylittävien korvausjärjestelmien perustamismahdollisuudesta;

28. Korostaa, että käyttäjien tehokkaimmat tunnetut keinot puolustautua verkkorikollisuutta vastaan ovat voimakkaat salaustekniikat, minkä vuoksi näiden tekniikoiden saatavuus yrityksille ja kansalaisille on varmistettava ja salauksen käytön rajoituksia on vältettävä; korostaa myös, että nykyinen EU-tason lainsäädäntö (kaksikäyttötuotteita koskevan asetuksen 19 artikla), joka velvoittaa jäsenvaltiot valvomaan yhteisön sisäisiä salausteknisten tuotteiden toimituksia, ei ole sopusoinnussa hyvin toimivien sisämarkkinoiden kanssa ja on vanhentunut tässä teknisessä ja poliittisessa yhteydessä, ja on sen vuoksi sitä mieltä, että tätä asetusta on muutettava siten, että salausteknisten tuotteiden tarkastuksia yhteisön sisällä lakkautetaan asteittain, niin että salaustekniset tuotteet voivat liikkua vapaasti kaupallisiin ja yksityisiin tarkoituksiin;

29. Kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita harjoittamaan tarkoituksenmukaista ja kokonaisvaltaista teollisuuspolitiikkaa salausteknisten tuotteiden ja digitaalisten allekirjoitusten alalla, kuten komission tiedonannossa "Tietoturvan ja luottamuksen varmistaminen sähköisessä viestinnässä - digitaalisia allekirjoituksia ja viestin salausta koskeva malli" todetaan;

30. Kannattaa sisämarkkina-ajattelun soveltamista digitaalisia allekirjoituksia säänneltäessä vähimmäisvaatimusten säätämiseksi yhteisön tasolla ja allekirjoitusten vapaan siirtymisen turvaamiseksi; tämä voitaisiin toteuttaa digitaalisten allekirjoitusten rajat ylittävän oikeudellisen tunnustamisen kautta mieluiten alkuperämaasta tapahtuvan valvonnan ja vastavuoroisen tunnustamisen avulla tai tarvittaessa käyttämällä EU:n yhdenmukaistamista; korostaa, että standardoinnilla on tärkeä osa helpotettaessa digitaalisten allekirjoitusten vastavuoroista tunnistamista;

31. Vaatii kansainvälistä yhteensovittamista poliisi- ja oikeusasioissa verkkorikollisuuden ja -petosten ehkäisemiseksi; kannattaa lisäksi sellaisten valvontajärjestelmien luomista, jotka mahdollistavat rikoksista epäiltyjen jäljittämisen tarkoituksenmukaisella tavalla estämättä voimakkaan salaustekniikan laillista kaupallista ja yksityistä käyttöä;

32. Kannattaa teollisuuden itsensä valvoman kansainvälisen sovittelumekanismin luomista elektronisen kaupankäynnin liiketoimia koskevien riitojen ratkaisemiseksi silloin, kun olemassa olevat sovitteluelimet eivät sovellu tehtävään;

33. Korostaa elektronisten maksujen turvallisuutta suojaavien tekniikoiden tärkeyttä ja pyytää komissiota ehdottamaan sellaisten puitteiden luomista, jotka sallisivat sekä pankkien että muiden kuin pankkitoimintaa harjoittavien rahoituslaitosten laskea liikkeelle rahakortteja ja elektronisia maksuvälineitä Euroopassa kilpailun alaisina yhteentoimivassa järjestelmässä perustettavan, rahapolitiikasta vastaavan Euroopan keskuspankin valvonnassa; pitää välttämättömänä yksityisyyden suojaamisen kannalta, että Internetin välityksellä olisi mahdollista suorittaa maksuja myös anonyymisti, toisin sanoen ilman merkintää maksajan henkilöllisyydestä;

34. Vahvistaa, että viidennen tutkimuksen puiteohjelman on nimikkeellä “käyttäjäystävällinen tietoyhteiskunta” tuettava elektronisen kaupan erityistarpeisiin tarkoitettujen teknisten standardien kehittämistä (elektroninen allekirjoitus, salaaminen), samoin kuin yleistä verkkoteknologiaa, kuten tietokantojen käytön hallintaa, hakurobottien kehittämistä suunnattoman tietomäärän käytön helpottamiseksi ja verkonhallintaa; vaatii viidenneltä kehysohjelmalta sekä jäsenvaltioiden ja alueiden tutkimusohjelmilta ponnistuksia teknisen kapasiteetin lisäämiseksi, jotta kustannuksia voidaan laskea;

35. Muistuttaa komissiota, että uudet interaktiiviset elektronisen kaupankäynnin palvelut lisäävät laajakaistaisten verkkojen, toisen sukupolven Internetin ja multimediateknologian kysyntää. Tämä kehitys on otettava huomioon sekä viidennessä tutkimuksen kehysohjelmassa että TEN-ohjelmassa. Tässä yhteydessä on harkittava sekä satelliitti- että kaapeliteknologiaa;

36. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

[1] Pöytäkirja 13.1.1998, PE 265.058, s. 22.
[2] EYVL C 222, 21.7.1997, s. 14 ja 41.
[3] EYVL C 150, 19.5.1997, s. 16 ja 38.
[4] EYVL C 281, 23.11.1995, s. 31.

B. PERUSTELUT

FREELANCE-KÄÄNNÖS

1. Tausta ja käsitteenmäärittely

Elektroninen kaupankäynti ei ole aivan uusi ilmiö, sillä yritykset ovat jo monien vuosien ajan vaihtaneet liiketoimintaa koskevia tietoja erilaisten viestintäverkkojen avulla. Internetin nopea kasvu merkitsee sitä, että elektroninen kaupankäynti ei rajoitu enää suuriin yrityksiin vaan on avoin kaikille koko maailmassa. Internet-vallankumouksen vauhdittamana elektroninen kaupankäynti laajenee dramaattisesti ja muuttuu perusteellisesti. Elektronisessa kaupankäynnissä kaikki osapuolet voittavat, se merkitsee valtavia potentiaalisia mahdollisuuksia kuluttajille ja yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, ja sillä tulee olemaan merkittävä vaikutus Euroopan kilpailukykyyn maailmanlaajuisilla markkinoilla. Elektroninen kaupankäynti tarjoaa siten suunnattomia mahdollisuuksia työpaikkojen luomisessa, mikä on Euroopan unionin tärkeimpiä tavoitteita. Lisäksi elektronisella kaupankäynnillä on useita yhteiskunnallisia etuja, esimerkiksi se parantaa tuotteiden ja palvelujen saatavuutta vammaisille ja syrjäseudulla asuville. Vaikka yksityinen sektori onkin kehityksen kärjessä, myös julkishallinto on tällä alalla merkittävässä asemassa. Sen merkitys ei rajoitu ainoastaan sopivan oikeudellisen kehyksen ja sääntelykehyksen luomiseen, vaan koskee myös julkisia hankintoja ja tietoisuutta parantavia toimenpiteitä.

Elektroniselle kaupankäynnille ei ole toistaiseksi yleisesti hyväksyttyä määritelmää, mutta on selvää, että se merkitsee televiestintäverkkojen välityksellä elektronisin keinoin suoritettavia kaupallisia liiketapahtumia. Se sisältää epäsuoran elektronisen kaupankäynnin (aineellisten hyödykkeiden elektronisen tilaamisen) ja suoran elektronisen kaupankäynnin (aineettomien hyödykkeiden toimittaminen tietoverkon välityksellä). Avainpiirre on vaihdon liiketapahtuman omainen luonne. Se sisältää sopimuksen tavaroiden toimittamisesta, palvelujen suorittamisesta tai teollisoikeuden luovuttamisesta. Nopeana ympäristönä elektroninen kaupankäynti synnyttää suuren joukon innovatiivisia liiketoimintoja, markkinoita ja kauppayhteisöjä - luoden uusia toimintoja ja uusia tuottovirtoja. Elektroninen kaupankäynti on kuitenkin pidettävä erillään televiestinnän peruspalveluista ja esimerkiksi Internetin ja elektronisten tietokantojen tavanomaisesta käytöstä tiedon hankkimiseksi siten, että liiketapahtumaa ei synny.

2. Komission aloite elektronisen kaupankäynnin alalla - tiivistelmä

Komission nykyinen tiedonanto "Eurooppalainen aloite elektronisen kaupankäynnin alalla" (KOM(97)0157) pyrkii edistämään elektronisen kaupankäynnin voimakasta kasvua Euroopassa. Se perustuu komission tähänastiseen työhön ja muodostaa poliittisen perustan yhteisön tuleville toimille. Sen tavoitteena on luoda yhteinen eurooppalainen kanta maailmanlaajuisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi kansainvälisissä neuvotteluissa. Aloitteessa ehdotetaan elektronista kaupankäyntiä koskevien perustoimenpiteiden sarjaa, joka pitäisi toteuttaa vuoteen 2000 mennessä. Näitä toimenpiteitä on tarkasteltava laajemmassa yhteydessä tietoyhteiskunta-aloitteisiin nähden, ja ne yhdistetään nykyiseen tietoyhteiskuntaa koskevaan toimintasuunnitelmaan. Tiedonanto jakautuu neljään pääosaan, joista seuraavassa esitetään yhteenveto:

I. Elektronisen kaupankäynnin vallankumous: haasteet ja mahdollisuudet

Elektroninen kaupankäynti tuo jo nyt mukanaan merkittäviä rakenteellisia muutoksia, koska se edistää kilpailua sisämarkkinoilla. Elektronisen kaupankäynnin ansiosta kauppaa voidaan käydä alhaisin kustannuksin yli alueellisten rajojen. Uusissa työtehtävissä vaaditaan uusia taitoja. Euroopan pääkilpailijat ovat Yhdysvaltojen johdolla jo tarttuneet elektronisen kaupankäynnin tarjoamiin tilaisuuksiin. Internet-kaupank?ynti on kuitenkin p??sem?ss? vauhtiin monissa jäsenvaltioissa. Euroopalla on monia vahvuuksia tekniikassa, sisällön tuottamisessa sekä kielellisessä ja kulttuurisessa monimuotoisuudessa. Myös yhteisen valuutan käyttö tulee olemaan merkittävä houkutin elektroniseen kaupankäyntiin siirtymiselle. Elektronisen kaupankäynnin nopea kehittyminen on vakava haaste Euroopan teollisuudelle ja hallituksille. Poliittinen keskustelu on aloitettava jo varhaisessa vaiheessa, ja sen tavoitteena on oltava elektronisen kaupankäynnin vauhdittaminen ja näiden lupaavien markkinoiden pirstoutumisen välttäminen. Täyden edun saamiseksi on ehdottoman tärkeää kehittää tehokkaita jakelukanavia ja Euroopan laajuisia verkkoja tavaroiden fyysistä toimittamista varten, tehokkaat, nykyaikaiset postipalvelut mukaan lukien.

II. Maailmanlaajuisille markkinoille pääsyn varmistaminen: infrastruktuurit, tekniikat ja palvelut

Korkeat televiestintämaksut ovat pitkään olleet elektronisen kaupankäynnin kompastuskivenä Euroopassa. Televiestinnän vapauttamisen toteuttaminen johtaa kuitenkin alhaisempaan ja joustavampaan hinnoitteluun. WTO:n sopimus televiestinnän peruspalveluista edistää suoraan elektronisen kaupankäynnin maailmanlaajuisten markkinoiden syntyä. Myös viimeaikaiset sopimukset tariffiesteiden poistamisesta (ITA) ja muiden kuin tullitariffiesteiden poistamisesta (MRA) alentanevat nopeasti tietotekniikan tuotteiden kustannuksia, vahvistavat EU:n kilpailukykyä ja edistävät elektronisen kaupankäynnin käyttöönottoa. Suorituskyvyn pullonkaulojen poistaminen ja laajakaistainfrastruktuurin tarjoaminen on toinen haaste Euroopalle. Siihen ovat puuttuneet aktiivisesti sekä yksityinen sektori että Euroopan yhteisö. Myös yhteentoimivuus on varmistettava, ja komissio aikookin käynnistää erityisiä toimia elektronisen kaupankäynnin standardointiprojekteiksi. Komissio edistää maailmanlaajuista yhteentoimivuutta muun muassa turvatekniikan ja maksujärjestelmien aloilla ja painottaa erityisesti useiden elektronista kaupankäyntiä koskevien tutkimus- ja kehitysohjelmien tärkeyttä laajan saatavuuden varmistamiseksi ja avaintekniikoiden käytön helpottamiseksi.

III. Suotuisan sääntelykehyksen luominen

Sisämarkkinoiden puitteet on saatava soveltumaan elektroniseen kaupankäyntiin. Yritysten ja kuluttajien luottamuksen vahvistamiseksi on kehitettävä turvatekniikoita (digitaalisia allekirjoituksia ja todistuksia, turvallisia elektronisia maksumekanismeja). EU:n tasolla On kehitett?v? myös ennustettavissa oleva oikeudellinen ja institutionaalinen perusta kyseisten tekniikoiden tukemiseksi. Sääntelyyn perustuvia rajoitteita on asetettava kaikille liiketoiminnan tasoille, missä se on soveliasta. Ne koskisivat yrityksen perustamista, elektroniseen kaupankäyntiin liittyvien toimintojen edistämistä ja tarjoamista, sopimusten tekemistä ja elektronisten maksujen suorittamista. Samaan aikaan on keskusteltava monista horisontaalisista kysymyksistä, kuten tietoturvasta, tekijänoikeuksien suojaamisesta, ehdollisen pääsyn palveluista, yksityisyydestä ja veroista. Elektronisen kaupankäynnin kansainvälisestä luonteesta johtuen maailmanlaajuinen yhteisymmärrys on olennaisen tärkeää. Komissio aikoo käydä kansainvälistä vuoropuhelua hallitusten ja teollisuuden kanssa monenkeskisellä ja kahdenvälisellä tasolla. Vuoropuheluun sisältyy yhteistyö viestintäverkoissa tapahtuvan kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi.

IV. Suotuisan liiketoimintaympäristön edistäminen

Kuluttajien ja yritysten tietoisuutta elektronisesta kaupankäynnistä tulee lisätä ja luottamusta sitä kohtaan vahvistaa. Parhaiden käytäntöjen noudattamista Euroopan yrityksissä on edistettävä (erityisesti pk-yritysohjelmien, tukitoimien sekä t&k- ja G7-pilottihankkeiden avulla). Myös julkisella hallinnolla on avainrooli julkisten hankintojen vuoksi ja sen vuoksi, että se voi ottaa varhaisessa vaiheessa käyttöön elektronisen kaupankäynnin avaintekniikoita. Myös opetuksesta ja koulutuksesta on huolehdittava.

3. Yhdysvaltojen ja Japanin lähestymistapa elektroniseen kaupankäyntiin

EU:n, Yhdysvaltojen ja Japanin välillä vallitsee laaja yhdenmukaisuus monissa asioissa, kuten tekijänoikeuksissa, veroissa, Internetin laillisessa ja haitallisessa sisällössä sekä vastuukysymyksissä. Pääasialliset erot ovat lainsäädännöllisessä lähestymistavassa, joka suuntautuu Yhdysvaloissa enemmän itsesäätelyyn ja koskee tietosuojaa. Tietoisuuskysymys on tärkeä Euroopassa ja Japanissa mutta ei enää Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltojen hallinnon asenne

Yhdysvaltojen hallituksen strategian tavoite puitteiden luomisessa maailmanlaajuiselle elektroniselle kaupankäynnille on yritysten ja kuluttajien luottamuksen kasvattaminen markkinapaikkaan, jota puolestaan muovaavat kilpailu ja kuluttajien valinnat. Strategia perustuu teollisuuden, kuluttajien ja hallinnon väliseen koordinointiin. Yhdysvaltojen strategian mukaan ne periaatteet, joilla ohjataan hallituksen tukea elektroniselle kaupankäynnille, ovat lyhyesti sanottuna seuraavat: valtio puuttuu asioihin mahdollisimman vähän, antaa yksityisen sektorin johtaa ja edistää itsesäätelyä. Valtio tukee ja vahvistaa yksinkertaista ja ennustettavissa olevaa oikeudellista ympäristöä, jota koordinoidaan maailmanlaajuisella tasolla. Olemassa olevia televiestintää koskevia lakeja ja asetuksia uusitaan, mikäli ne eivät sovellu Internetiin.

Edellä mainituista periaatteista hallinto kehittää seuraavat suositukset:

1. Internet on julistaa tullittomaksi ympäristöksi. Uusia veroja ei pidä asettaa. Nykyisten elektronista kaupankäyntiä koskevien verojen pitäisi olla yhdenmukaisia kaikkialla kansallisten lainsäädäntöjen alueella.

2. Joustamattomat asetukset ja säädökset eivät sovellu elektronisiin maksujärjestelmiin. Elektronisia maksujärjestelmiä koskevien kokeilujen tapauskohtainen valvonta on suotavaa.

3. Elektronista kaupankäyntiä varten on luotava yleismaailmallinen kauppatapa, joka koskisi elektronisten sopimusten tunnustamista, riitojen ratkaisumekanismeja, vastuukysymyksiä ja elektronisia luetteloita.

4. Henkistä omaisuutta on suojattava tekijänoikeuksin, patentein ja tavaramerkkisäädöksin. Henkisen omaisuuden järjestön (WIPOn) sopimukset on ratifioitava.

5. Henkilökohtainen yksityisyys on turvattava. Tiedon kerääjien on annettava tietoja ja vaihtoehtoja.

6. Maailmanlaajuisen tietoinfrastruktuurin turvallisuus. Hallitus ja teollisuus edistävät markkinalähdöistä julkista avaininfrastruktuuria, joka mahdollistaa luottamuksen salausta kohtaan.

7. Televiestinnän infrastruktuurin kehittäminen: maailmanlaajuiset digitaaliset verkot poistavat esteitä.

8. Sisällön puolesta teollisuutta on kehotettava itsesäätelyyn ja eliminoimaan sisältöä koskevaa liian raskasta säätelyä, joka aiheuttaisi muita kuin tariffiluonteisia kaupan esteitä.

9. Markkinoiden on määriteltävä tekniset standardit ja mekanismit yhteentoimivuutta varten.

Japanin lähestymistapa elektroniseen kaupankäyntiin

Elektronisen kaupankäynnin käyttöönotossa Japani on Yhdysvaltoja jäljessä. Japani on kuitenkin panostamassa elektroniseen kaupankäyntiin, ja viime aikoina on muun muassa saatu myönteisiä merkkejä investoinneista tietotekniikkaan ja elektroniseen kaupankäyntiin joillakin aloilla.

Hallituksen uuden digitaalista taloutta koskevan politiikan pääperiaatteet ovat seuraavat:

1. Rakentavat pyrkimykset ja nopea reagointi instituutioiden ja järjestelmien muutoksiin.

2. Ongelmien ratkaisu tekniikan ja markkinoiden avulla. Sääntelyn on oltava mahdollisimman vähäistä ja yhdenmukaista perinteisten ratkaisujen kanssa.

3. Turvallisuus ja luottamus: jos ei ole suojaa rikollisuutta vastaan, luottamus ei ole mahdollista.

4. Yleinen saatavuus: pk-yrityksille ja kansalaisille on varmistettava yhtäläiset mahdollisuudet päästä käyttämään tietotekniikkaa ja osallistumaan elektroniseen kaupankäyntiin. Mutta myös yksityisyys on turvattava.

5. Kansainvälinen koordinointi on välttämätöntä elektronisen kaupankäynnin maailmanlaajuisen luonteen vuoksi.

4. Maailmanlaajuiset haasteet - WTO:n, OECD:n, WIPOn ja YK:n saavutukset

OECD:n lähestymistapa

OECD:n lähestymistapa on esitetty tiivistetysti asiakirjassa "Overview of the OECD work bearing on e-commerce" (Yleiskatsaus OECD:n työstä elektronisen kaupankäynnin alalta, 7/97). Politiikan puitteet on kuvattu kahdessa asiakirjassa. Niistä toinen on "Global information infrastructure and Global information society" (Maailmanlaajuinen tietoinfrastruktuuri ja maailmanlaajuinen tietoyhteiskunta, 5/97), jossa todetaan, että tarvitaan nopeita vuorovaikutteisia infrastruktuureja, niiden oikeudenmukaista saatavuutta, käyttöä ja yhteentoimivuutta, multimedian ja turvallisuuden kasvua sekä yksityisyyden ja teollisoikeuden suojaa. Toinen on "Sacherin raportti" (6/97), joka sisältää suosituksia niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille. Mitä tietotekniseen talouteen tulee, työt ovat koskeneet elektronista tietojen vaihtoa (EDI), tietoyhteiskunnan taloutta, elektronisen kaupankäynnin mittaamista, yrittäjiltä kuluttajille suuntautuvaa elektronista kaupankäyntiä, välitystoimintaa, älykkäitä edustusohjelmistoja, esteitä ja kaupankäyntiketjuja. Sisältöä on analysoitu uutena kasvualana tutkien, miten sitä tulisi valvoa, jos se toimii laittomasti. Ohjeita on annettu yksityisyyden ja rajat ylittävien tietovirtojen suojasta (4/85), tietojärjestelmien turvallisuudesta (11/92) ja salauspolitiikasta (3/97).

OECD on tutkinut myös televiestintäinfrastruktuurin saatavuutta, markkinoiden vapauttamista ja aluenimiä. "Industry Committee Working Party on SMEs" on tutkinut pk-yritysten tarpeita, antanut politiikkaa koskevia suosituksia ja päätynyt siihen, että on tarve edistää elektronista kaupankäyntiä pk-yritysten keskuudessa. Kuluttajapolitiikkaa koskevista asioista on käsitelty kuluttajansuojaa, takaisinveloitusta, etämyyntiä, petoksia, vastuuvelvollisuutta ja tuotteiden toimitusta. Verotusta koskevissa asioissa on ilmaistu tarve analysoida sitä, missä suhteessa elektroninen kaupankäynti on olemassa oleviin oikeudellisiin käsitteisiin (alkuperä, sijaintipaikka jne.), ja että tarvitaan yhtenäinen kansainvälinen lähestymistapa. Asiakirja "OECD Model Treaty on Income and Capital" käsittelee kulutusveroja, siirtohintoja, verohallintoa ja verojen maksua jne.

WTO:n lähestymistapa

Huhtikuussa 1997 päätökseen saadut neuvottelut televiestinnän peruspalveluista tuottivat kaksi elektroniselle kaupankäynnille tärkeää asiakirjaa: viiteasiakirjan sekä kauppaa ja palveluja koskevan yleissopimuksen. Ne kehittävät sääntely-ympäristön, joka edistää markkinoille saattamista, ja luovat periaatteet, jotka koskevat kilpailua, yhteenkytkettävyyttä, avoimuutta, riippumattomuutta sääntelijästä sekä verkkojen ja palvelujen käyttöä löytäen tasapainon käyttäjien, palvelun tarjoajien ja sääntelijöiden etujen välillä. Yksityisellä sektorilla on ollut uranuurtajan osa prosessissa, joka on johtanut merkittäviin maailmanlaajuisiin sopimuksiin, kuten tietotekniikkaa koskevaan sopimukseen (ITA) ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroiseen tunnustamiseen (MRA).

YK:n lähestymistapa

"UNCITRALin lakimalli elektronisesta kaupankäynnistä" (6/96) luo perustan hallitusten suunnalle elektroniseen kaupankäyntiin liittyvän elektronisen tiedon sääntelyssä. Se käsittelee erityisesti elektronisen tiedon tunnistamista, varmentamista ja turvallisuutta. UNCITRALin erityisesti digitaalisia allekirjoituksia käsittelevää työtä on käsitelty asiakirjassa "Planning of future work on e-commerce: Digital Signatures, Certification Authorities and Related Legal Issues" (Elektroniseen kaupankäyntiin liittyvän tulevaisuuden työn suunnittelu: digitaaliset allekirjoitukset, todistuksia myöntävät viranomaiset ja niihin liittyvät oikeudelliset asiat, 2/97). Se antaa ohjeita yhtenäisistä säädöksistä, jotka koskevat digitaalisia allekirjoituksia, digitaalisten allekirjoitusten määrittelyä, todistuksia, todistuksia myöntäviä viranomaisia, käyttäjiä, allekirjoitusten sitovuutta, todistusten peruuttamista ja rekisteriä, vastuuvelvollisuutta ja molemminpuolisia todistuksia.

WIPOn (Maailman henkisen omaisuuden järjestön) lähestymistapa

WIPOn kaksi parhaiten elektroniseen kaupankäyntiin soveltuvaa asiakirjaa (12/96) ovat tekijänoikeussopimus sekä sopimus esityksistä ja äänitteistä. Ne luovat kansainvälisen perustan teollisoikeuksille.

5. Erilaiset aihealueet

Esittelijä haluaisi korostaa seuraavassa muutamia tärkeitä elektronista kaupankäyntiä koskevia aihealueita. Erityisen tärkeitä asioita, joita tulee käsitellä hyvin kiireesti, ovat tietoisuutta lisäävät toimenpiteet, vastuuvelvollisuus, verotus, yksityisyys ja turvallisuus, salaus, tekijänoikeudet ja sisältöä koskevat asiat.

5.1 Taidot ja tietoisuus

Euroopan elektronisen kaupankäynnin kehittymisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että yritykset ja kuluttajat tulevat täysin tietoisiksi sen tarjoamista mahdollisuuksista, esimerkiksi käyttäjien mahdollisuuksista saada nopeasti ja halvalla käyttöönsä tavaroita ja palveluja ja heidän valinnanvapautensa lisääntymisestä. Tämä tietoisuus on ehdottoman tärkeää, jotta tarvittavaan tekniikkaan ja elektronisen kaupankäynnin käyttöön suunnattavat investoinnit lisääntyisivät. Suositeltavia toimenpiteitä taitojen kohentamiseksi ovat koulutusverkoston luominen, uusien taloudellisten houkuttimien suuntaaminen koulutukseen, tietämyksen ja oppimismenetelmien levittämisen parantaminen sekä laadukkaiden, hinnaltaan edullisten opetusmateriaalien tuottaminen. Tiedon nopean vanhentumisen vuoksi koulutus kallistuu, eikä sitä voida jättää ainoastaan yksityisten aloitteiden harteille, jos sen halutaan olevan kaikkien saatavilla. Pk-yritysten osallistumista kyseisellä alueella on edistettävä, koska se tarjoaa mahdollisuuksia luoda työpaikkoja tulevaisuudessa.

On myös tärkeää, että tutkimus- ja kehitystoiminnot toteutetaan yhteistyössä maailmanlaajuisten toimijoiden kanssa, joilla on taidot ja mahdollisuudet. Käyttöliittymien kehittäminen auttaisi varmaankin pk-yrityksiä ja kuluttajia. Myös elektronisen kaupankäynnin yhteiskuntataloudelliset vaikutukset ovat tutkimisen arvoinen asia.

Kuluttajat haluavat käydä elektronista kauppaa vain, jos he ovat vakuuttuneita, että se on yhtä turvallinen ja luotettava tapa kuin kaupankäynti perinteisillä markkinoilla. Siksi on myös tärkeää, että turvallinen kaupankäynti verkkoympäristössä taataan tekniikoilla, joihin kuuluvat salaus ja/tai digitaaliset allekirjoitukset.

5.2 Sääntelykehyksen suuntaviivat

Euroopan teollisuuden ja kansalaisten edun mukaista on, että Euroopan tasolla luodaan kunnollinen sääntelykehys, jotta elektronisesta kaupankäynnistä saataisiin täysi hyöty. Kuten komissio korostaa elektronista kaupankäyntiä koskevassa aloitteessaan, on tärkeää, ettei uutta lainsäädäntöä luoda pelkästään sääntelyn vuoksi, että se perustuu kaikkiin yhtenäismarkkinoiden vapauksiin ja ottaa huomioon liike-elämän tosiasiat sekä täyttää tehokkaasti yhteisen edun mukaiset tavoitteet. Koska on äärimmäisen tärkeää, että Euroopan kansalaisilla on pääsy tähän uuteen maailmaan ja että lainsäädännöllinen perusta ottaa huomioon valinnanvapauden tarpeen, Euroopan parlamentissa keskustellaan parhaillaan siitä, miten tämä voitaisiin parhaiten varmistaa.

Hallitusten ja EU:n toimielinten on otettava huomioon teollisuuden, kuluttajajärjestöjen ja muiden eturyhmien näkemykset luodessaan oikeudellista ympäristöä ja sääntely-ympäristöä elektroniselle kaupankäynnille. Siksi olisi saatava aikaan vuoropuhelu teollisuuden ja kuluttajajärjestöjen välillä sekä kansallisten ja Euroopan tason poliitikkojen kanssa. Sääntelykehys ei saa estää elektronisen kaupankäynnin nopeaa kehitystä, minkä vuoksi sen on oltava joustava ja varmistettava tekniikan puolueettomuus, minkä lisäksi siitä on oltava hyötyä sekä tarjoajille että käyttäjille. Sen on myös edistettävä järjestelmien välistä yhteentoimivuutta standardoinnin avulla. Ylisääntelyä on vältettävä.

Jotkut mainituista asioista on ratkaistava uusilla lainsäädäntöehdotuksilla, useimmissa tapauksissa Euroopan tasolla ja myös kansainvälisellä tasolla. On ehdottoman tärkeää, että Euroopan poliittista lähestymistapaa elektroniseen kaupankäyntiin tuetaan sopivilla aloitteilla myös maailmanlaajuisesti, koska elektronista kauppaa käydään maailmanlaajuisesti eikä ainoastaan Euroopan tasolla. Tärkeimmät alueet, joilla tarvitaan kansainvälistä yhteensovittamista, koskevat muun muassa verotusta, vastuuvelvollisuutta, maksujärjestelmiä, turvallisuutta, yksityisyyttä, yhteentoimivuutta, tekijänoikeuksia, julkisia hankintoja, sopimusoikeutta, säänneltyjä ammatteja, kaupallista viestintää, elektronista tunnistamista/digitaalisia allekirjoituksia sekä tekniikoiden arviointia ja valintaa. On myös tärkeää, että kansainvälisellä tasolla selvitetään erilaisten kansainvälisten elinten vastuut elektronisen kaupankäynnin alueella.

EU:n on kuitenkin ensin kehitettävä eurooppalaiset puitteet, jotta se voisi puhua yhdellä suulla kansainvälisellä tasolla. Silti on tärkeää, että kansainvälisesti hyväksyttävät ratkaisut pidetään mielessä, kun mietitään eurooppalaisia ratkaisuja. Kun otetaan huomioon kyseisen alueen kehitysvauhti, on myös tärkeää löytää ensin eurooppalaiset ratkaisut - koska se on usein nopeampaa kuin kansainvälisten ratkaisujen löytäminen.

5.3 Elektroniseen kaupankäyntiin tarvittavaan yhtenäismarkkinoiden oikeudelliseen perustaan liittyviä asioita

Kuten edellä mainittiin, yhteensovittaminen Euroopan unionin tasolla on olennaista sisämarkkinoiden pirstoutumisen välttämiseksi, sopivan eurooppalaisen sääntelykehyksen luomiseksi sekä yhteisen ja vahvan neuvotteluaseman saavuttamiseksi. Komission on esitettävä hahmotelma puuttuvista oikeudellisista asioista elektronisen kaupankäynnin alueella - näitä olisivat muun muassa vastuuvelvollisuus, tietoverkoissa palvelujaan tarjoavien kotipaikan määrittäminen, kaupallinen viestintä, luvanvaraiset ammatit, patentit, tavaramerkit ja aluenimet - kyseisiä asioita koskevan sääntelykehyksen selvittämiseksi ja elektronisen kaupankäynnin käyttäjien oikeuksien valvomiseksi.

Lähentyminen

Nykyinen suuntaus on, että käynnissä on teknologinen lähentymisprosessi televiestinnän, av-tekniikan ja tietotekniikan aloilla. Tämän prosessin ansiosta monet mediat, jotka olivat aikaisemmin sidoksissa tiettyyn laitteistoon, ovat nyt saatavilla monilla eri tavoilla. Tämä lähentyminen on elektronisen kaupankäynnin kehityksen kannalta avainasemassa. Alutta koskevat päätökset ovat sen vuoksi suunnattoman tärkeitä.

Lähentymistä on tapahtumassa myös siinä mielessä, että elektroninen kaupankäynti voi valtavasti lisätä koheesiota. Yrityksen sijaintipaikka ei ole enää tärkeä, joten maaseutu ja syrjäseudut voisivat kilpailla samoin ehdoin. Myös kaupunkien ruuhkautumisongelmat voisivat lieventyä. Elektroniseen kaupankäyntiin tarvittavan infrastruktuurin kehittyminen EU:ssa vaihtelee kuitenkin suuresti eri maiden ja alueiden välillä. Onkin käynnistettävä tukiohjelmia ja perustettava rahastoja, jotta elektronisen kaupankäynnin saatavuus voitaisiin varmistaa kaikkialla. Nämä voitaisiin sisällyttää myös rakennerahastojen puitteisiin.

Kilpailu

Välineiden, tuotteiden ja palvelujen tarjoamisessa on varmistettava avoimen kilpailun politiikka. Kilpailuolojen ja esteiden tilanne on arvioitava. On tärkeää pitää esteet matalina näillä uusilla markkinoilla, koska sillä voidaan huomattavasti lisätä tehokkuutta. Kansainvälinen yhteistyö kilpailuasioissa on erittäin tärkeää, samoin nopea reagointi muuttuviin olosuhteisiin.

Turvallisuus, yksityisyys ja maksujärjestelmät liittyvät toisiinsa, koska ne koskevat laitonta pääsyä luottamuksellisiin tietoihin, joka avaa mahdollisuuksia rikollisuudelle ja petoksille. Myös anonymiteettiä on käsiteltävä yksityisyyden yhteydessä. EU:n tietosuojadirektiivi 95/46/EY, joka pannaan kokonaisuudessaan t?yt?nt??n lokakuuhun 1998 menness?, varmistaa yksityisyyden puitteet. Direktiivin täytäntöönpanoa on valvottava erittäin tarkasti luomatta kuitenkaan tarpeettomia esteitä. Samalla on varmistettava joustava lähestymistapa, koska tärkeimmät kauppakumppanimme pitävät tietosuojaa kaupan esteenä. Sitä kuitenkin tarvitaan edelleen, jotta kuluttajat voisivat luottaa uuteen tekniikkaan.

Käyttäjän tehokkain tunnettu keino puolustautua verkkorikollisuutta vastaan ovat voimakkaat salaustekniikat. Siksi yritysten ja kansalaisten mahdollisuudet käyttää kyseistä tekniikkaa on varmistettava samalla kun salauksen käytön rajoituksia on vältettävä. Bonnin ministerien julistuksessa (6. - 8. heinäkuuta 1997) tunnustetaan vahvan salaustekniikan saatavuuden tärkeys. Nykyinen EU-tason lainsäädäntö (kaksoiskäyttöä koskevan asetuksen 19 artikla), joka velvoittaa jäsenvaltiot valvomaan yhteisön sisäisiä salaustuotteiden toimituksia, ei sovi yhteen sisämarkkinoiden hyvän toimivuuden kanssa, ja siksi sitä pitäisi muuttaa. EU:ta ja sen jäsenvaltioita pitäisi myös rohkaista harjoittamaan sopivaa ja kokonaisvaltaista teollisuuspolitiikkaa salausteknisten tuotteiden ja palvelujen alalla, samoin jäsenvaltioiden osallistumista poliittiseen keskusteluun kansallisten ja yleisten etujen tasapainottamiseksi salaustekniikan alalla.

Digitaalisia allekirjoituksia ja todistuksia tarvitaan käyttäjien luottamuksen luomiseksi. Esittelijä kannattaa sisämarkkinoiden lähestymistavan soveltamista digitaalisten allekirjoitusten sääntelyyn minimivaatimusten asettamiseksi yhteisön tasolla ja niiden allekirjoitusten vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi. Tämä voitaisiin toteuttaa digitaalisten allekirjoitusten kansainvälisen oikeudellisen valvonnan avulla, mieluiten alkuperämaasta tapahtuvan valvonnan ja molemminpuolisen tunnustamisen pohjalta ja tarvittaessa käyttämällä EU:n yhdenmukaistamista. Standardoinnilla on tässä yhteydessä tärkeä osa, koska se helpottaa digitaalisten allekirjoitusten molemminpuolista tunnustamista. Koska digitaalisia allekirjoituksia tullaan käyttämään kaikkialla yhteiskunnassa, kansalaisten suojaan pitäisi kiinnittää riittävää huomiota. Yksilön oikeutta säilyttää anonymiteettinsa pitäisi kunnioittaa eikä tarpeettomasti rajoittaa.

Maksujärjestelmät

Älykorttien ja elektronisen rahan kehittäminen tekee Internetin kautta tapahtuvat maksut helpommiksi ja varmemmiksi ja lis?? välttämätöntä kuluttajien tuntemaa luottamusta. Yksi ratkaistava kysymys on se, kuka saa laskea liikkeelle elektronista rahaa - vain pankit vai myös muut laitokset, ja kuinka tätä voidaan valvoa. EU:n direktiivejä rahoituspalvelujen etämyynnistä ja elektronisista maksuista valmistellaan parhaillaan.

Sopimusoikeus

Sopimusten solmiminen elektronisesti rajat ylittävässä ja verkostoituneessa ympäristössä nostaa esiin paljon tärkeitä kysymyksiä, joita on käsiteltävä elektronisen kaupankäynnin kansainvälisten liiketoimien helpottamiseksi. Esimerkiksi eri jäsenvaltioissa saatettaisiin määritellä eri tavoin, missä ja milloin elektroninen sopimus on tehty ja minkä maan lakia sovelletaan. Nämä kysymykset, jotka käsittävät digitaalisten allekirjoitusten oikeudellisen tunnustamisen lisäksi muitakin asioita, on selvitettävä elektronisen kaupankäynnin helpottamiseksi EU:n alueella.

Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien sijaintipaikan määrittäminen

Tämä on avainkysymys sisämarkkinoiden toimivuuden ja erityisesti alkuperämaaperiaatteen soveltamisen kannalta. Jotta voitaisiin varmistaa toisaalta se, että palveluja valvoo se jäsenvaltio, joka siihen tehokkaimmin kykenee, ja toisaalta palvelujen vapaa tarjonta sisämarkkinoilla, on selvitettävä, kuinka sijaintipaikan käsite soveltuu verkkoympäristöön. Tämä olisi sekä kuluttajien että yritysten edun mukaista.

Tekijänoikeuksia tulisi suojella sovelletuilla tekijänoikeussäädöksillä. Säädösten pitäisi olla toteuttamiskelpoisia ja tasapainottaa oikeudenomistajien ja käyttäjien etuja. Niiden tulisi määrittää poikkeuksia hyväksyttävälle ja ei-kaupalliselle kopioinnille ja sallia suuren yleisön pääsy tekijänoikeuksin suojattuun aineistoon käyttämällä yleisten kirjastojen kaltaisia järjestelyjä. Komissio hyväksyi äskettäin ehdotuksen tekijänoikeusdirektiiviksi tunnustaen, kuinka monimutkaista on käsitellä tekijänoikeuksia sähköisissä medioissa. Tällä hetkellä eri tahojen mielipiteet eroavat toisistaan.

Säänneltyjen ammattien harjoittaminen

Tiettyjä asioita, jotka liittyvät säänneltyjen ammattien (asianajajat, tilintarkastajat, lääkärit jne.) harjoittamiseen tietoverkkoympäristössä, on käsiteltävä, jotta voitaisiin helpottaa joidenkin palvelujen, esimerkiksi lakiasiain palvelujen, tarjoamista verkossa. Tämä hyödyttäisi erityisesti pienissä kunnissa ja syrjäseudulla asuvia kuluttajia.

Kaupallinen viestintä (mainostaminen, sponsorointi, myynninedistäminen jne.)

Tällä alueella on paljon kysymyksiä, joita täytyy selvittää verkkoympäristön osalta. Esimerkiksi: millaisena kaupallista Internet-sivua on pidettävä käsitellä - onko se mainostamista, suoramarkkinointia vai yksinkertaisesti näyteikkuna? Kysymyksiä tulisi käsitellä alaa koskevan jo tehdyn työn pohjalta (komission Vihreä kirja kaupallisesta viestinnästä ja parlamentin sitä koskeva päätöslauselma (A4-0219/97)) komission tulevan, kyseistä asiaa koskevan tiedonannon puitteissa.

Vastuuvelvollisuus

Vastuukysymys nousee usein esiin tekijänoikeuksien yhteydessä. Ongelma on kuitenkin selkeästi horisontaalinen. Internet-palvelujen ja -yhteyksien tarjoajien vastuuvelvollisuus voi tulla esiin monilla alueilla - näitä ovat tekijänoikeudet, tavaramerkit, harhaanjohtava mainonta, henkilötietojen suojaaminen, tuotevastuu, sopimaton sisältö, herjaukset jne. Komission tarkoituksena on käsitellä asiaa direktiivin yhteydessä - yhteisön tasolla ja horisontaalisesti. Tämä on otettu huomioon komission vuoden 1998 työohjelmassa (elektronista kaupankäyntiä ja muita tietoyhteiskunnan palveluja käsittelevän direktiivin yhteydessä).

Rikollisuus ja petokset

Kuten edellä esitettiin, verkkorikollisuutta vastaan on taisteltava ensi sijassa turvatekniikoita kuten salausta käyttäen, mutta samalla on määriteltävä myös vastuukysymykset, rikokset ja rangaistukset. Yhteistyötä poliisi- ja oikeusasioissa on tehostettava kansainvälisellä tasolla. Myös elektronista sovittelua koskeva kansainvälinen järjestelmä olisi erittäin suotava riitojen ratkaisemiseksi. Petollisia toimintatapoja koskevan tiedon levittämistä on edistettävä, koska se on erittäin tehokas työkalu kuluttajien suojaamiseksi kyseisiltä toimintatavoilta.

Verot ja maksut

Esittelijä on sitä mieltä, että elektroniselle kaupankäynnille ei pitäisi säätää uusia veroja, ja että on vältettävä "bittivero", joka vaikuttaisi kielteisesti elektroniseen kaupankäyntiin ja saattaisi aiheuttaa kaksinkertaista verotusta. Veroasioista on sovittava kansainvälisesti, tavoitteena verotuksen puolueettomuus. Lisäksi on vältettävä monimutkaisia verosäädöksiä.

On tutkittava ja toteutettava tapoja, joilla arvonlisäverotus sopeutetaan elektronisen kaupankäynnin erityispiirteisiin, jotta kaikille yhteis?ss? k?ytett?ville palveluille voidaan taata tasapuolinen verotus. On myös kehitettävä käytännön keinoja, joilla verotuksen toteuttamiskustannukset pidetään mahdollisimman alhaisina. Kysymys siitä, tulisiko verotus toimittaa alkuperä- vai määrämaassa, on selvitettävä perusteellisesti. Mitä välittömään verotukseen tulee, on tutkittava verojen maksua, tulon luonnetta (palkkioita vai ei), sijaintipaikkaa, tulonlähteitä koskevia säädöksiä, "pysyvän toiminnan" käsitettä ja muita sen kaltaisia asioita.

Mitä tariffeihin tulee, Yhdysvallat aikoo WTO:ssa ja muilla foorumeilla kannattaa Internetin julistamista tullittomaksi vyöhykkeeksi silloin, kun sitä käytetään tuotteiden ja palvelujen toimittamiseen. Tällöin erityinen mielenkiinto kohdistuu sisältöön. Esittelijä haluaa korostaa sitä, miten tärkeää on taata elektroniselle kaupankäynnille tulliton ympäristö kansainvälisellä tasolla.

5.3 Infrastruktuuri

Pullonkaulat

Infrastruktuuriin suunnattuja investointeja tarvitaan kiireesti, mutta se ei saa nostaa hintoja. Hintojen on pysyttävä jatkuvassa laskussa, jotta Yhdysvaltojen kanssa pystyttäisiin kilpailemaan. Teollisuuden ja hallitusten on työskenneltävä yhdessä, ja kilpailevat infrastruktuurit on sallittava.

Televiestinnän vapauttaminen

Elektronisen kaupankäynnin tulevan kehityksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että televiestinnän vapauttaminen viedään päätökseen 1. tammikuuta 1998. Vapauttamisprosessi lisää alan kilpailua ja varmistaa siten alhaisemmat hinnat. Tämä on tärkeää, koska Euroopan hintatasot ovat korkeampia kuin Yhdysvalloissa, joka on pääkilpailijamme elektronisen kaupankäynnin alalla. Komission on varmistettava, että jäsenvaltiot noudattavat kilpailusääntöjä ja noudattavat vapauttamisprosessin aikataulua.

Yhteentoimivuus

Yhteentoimivuus on varmistettava liiketoimien sallimiseksi kaikkien operaattoreiden välillä ja täyden edun saamiseksi elektronisesta kaupankäynnistä, mutta standardit eivät saa vaarantaa infrastruktuurien kehitystä tai asettaa alalle tulon esteitä uusille palvelujen tarjoajille. Yhteentoimivuutta parantavan standardointiprosessin on oltava markkinalähtöistä. Standardien on oltava teknologialtaan neutraaleja sen varmistamiseksi, että ne eivät suosi jotakin tiettyä ratkaisua. Euroopan standardointijärjestelmää on tehostettava ja se on liitettävä maailmanlaajuiseen järjestelmään. Standardit ovat välttämättömiä hallinnon, tietosuojan ja digitaalisten allekirjoitusten alalla, vain muutamia mainitakseni.

"Seuraavan sukupolven Internet-aloite"

Yhdysvallat on jo laatinut toimintasuunnitelman ja kohdistanut 100 miljoonaa dollaria uusien infrastruktuurien kehittämiseen tulevien käyttäjämäärien ja teknisten vaatimusten hallitsemiseksi sekä nopeamman ja luotettavamman palvelun tarjoamiseksi. EU ei saa jäädä junasta, ja sen onkin aloitettava vastaavanlainen ohjelma. Sitä ei voida jättää markkinoiden varaan, koska se vaatii pitkäaikaisia ja riskipitoisia sijoituksia. Ohjelman on perustuttava kumppanuuteen tutkijoiden, hallitusten ja teollisuuden välillä sekä kolmansien maiden, erityisesti Yhdysvaltojen kanssa.

9. joulukuuta 1997

LAUSUNTO

(työjärjestyksen 147 artikla)

talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevälle valiokunnalle

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle eurooppalaisen elektronisen kaupankäynnin aloitteesta (KOM(97)0157 - C4-0297/97) (Mietintö: Erika Mann)

Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevä valiokunta

Valmistelija: Franco Malerba

ASIAN KÄSITTELY

Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevä valiokunta nimitti 2. heinäkuuta 1997 pitämässään kokouksessa valmistelijaksi Franco Malerban.

Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta 29. lokakuuta 1997 ja 8. ja 9. joulukuuta 1997 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset yksimielisesti.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: puheenjohtaja Scapagnini; varapuheenjohtajat Quisthoudt-Rowohl ja Lange; valmistelija Malerba; Bloch von Blottnitz, Chichester, Estevan Bolea, García Arias (Adamin puolesta), de Gaulle, Heinisch (Ferberin puolesta), Holm (Ahernin puolesta), Izquierdo Collado (Desaman puolesta), McNally, Marset Campos, Matikainen-Kallström, Mombaur, Plooij-van Gorsel, Tannert, Velzen van W.G. ja West.

JOHDANTO[1]

Elektroninen kauppa kattaa sähköisten liikesuhteiden koko kirjon, kuten kaupallisten tai tuotetietojen k?sittelyn ja v?litt?misen, mukaan lukien teksti, ääni ja videokuva, sekä tuotteiden ja palveluiden tuottamisen, myynnin ja ostamisen. Näin ollen käsite sisältää fyysisten tavaroiden ja palveluiden elektronisen kaupankäynnin, digitaalisten sisältöjen toimitukset modeemin välityksellä, elektronisen rahansiirron, elektroniset huutokaupat, elektronisen osakekaupan, yhteistyönä tapahtuvan teknisen ja muun suunnittelutyön ja suoran markkinoinnin kuluttajille sekä myynnin jälkipalvelut.

Elektroninen kauppa ei ole mitään uutta: monet yritykset ovat jo vuosien ajan käyttäneet erilaisia sähköisiä verkkoja liiketoimintaan liittyvään tiedonvaihtoon, mutta elektronisen kaupan viimeaikaista kasvua on ollut lisäämässä ennen kaikkea Internetin kehitys ja etenkin laajamittainen pääsy World Wide Web -verkkoon (WWW). Niinpä elektroninen kauppa on vielä aivan viime aikoihin asti ollut suljetuissa yksityisissä verkoissa tapahtuvaa yritysten välistä toimintaa; nyt se puolestaan on laajenemassa monimutkaisten kaupallisten toimintojen maailmanlaajuiseksi vyyhdeksi.

Komission aloite, jota tämä lausunto koskee, pyrkii luomaan yhtenäiset puitteet elektronisen kaupan edistämisen edellyttämien teknologisten, säännöstelevien ja tukitoimien vastavuoroiselle toteuttamiselle ja samalla takaamaan yleisen edun toteutumisen. Tällä alalla on myös aivan ilmeinen tarve olla j??m?tt? j?lkeen USA:sta, joka on elektronisen kaupan kehityksess? maailman johtava maa.

Elektronisen kaupan sovellusalat

1. Kaupankäyntiä helpottavat mekanismit

Tuotekuvauksia ja kaupankäynnin edellyttämiä asiakirjoja voidaan vaihtaa elektronisesti. Suuret tuottajat, jälleenmyyjät ja viranomaiset vaihtavat jo kaupan asiakirjoja EDI-tiedonsiirtoina (Electronic Data Interchange, organisaatioiden välinen tiedonsiirto): esimerkiksi laskuja, tilauksia, varastoluetteloita ja tulliasiakirjoja. EDI-tiedonsiirrossa voidaan hyödyntää olemassa olevia melko hitaita televiestintäverkkoja suhteellisen edullisin kustannuksin.

Tuotetiedot (joihin sisältyvät esimerkiksi tekniseen ja muuhun suunnitteluun liittyvä tieto) ovat paljon monimutkaisempia ja siten EDI-siirtojen käsittelykyvyn ulkopuolella. Tähän tarkoitukseen on kehitetty järjestelmä nimeltä Continuous Acquisition Life-cycle Support (CALS-dokumenttien hallintajärjestelmä). Sen uranuurtajana on ollut USA:n puolustusministeriö ja tukijana USA:n kauppaministeriö. CALS-järjestelmän erilaisia versioita on käytössä myös Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan puolustusministeriöissä.

Muita tiedonvaihdon sovelluksia ovat Computer-Aided-Design (tietokoneavusteinen suunnittelu, CAD) sekä Computer-Aided-Manufacturing (tietokoneavusteinen valmistus, CAM) ja myötävaikuttavat laitteistot. Näiden ansiosta tuotantoketjun eri yritykset pääsevät nopeaan ja vaivattomaan yhteistyöhön suunnittelu- ja tuotantoprosesseissa, mikä luonnollisesti lyhentää tuotteen markkinoille tuomiseen vaadittavaa aikaa. Se parantaa myös tuntuvasti mahdollisuuksia vastata muuttuviin kuluttajien vaatimuksiin ja markkinaolosuhteisiin.

2. Liiketoiminta Internetissä

Internet-verkossa tapahtuva liiketoiminta käsittää neljä pääaluetta: vähittäiskaupan joukkomarkkinointi, mainonta, yritysten väliset markkinat sekä elektroniset maksusuoritukset ja muut rahaliikennepalvelut. Näitä aloja koskevat ennusteet vaihtelevat ylettömän optimistisista ylipessimistisiin; kaikkia kuitenkin luonnehtii sama epävarmuus. Yksimielisiä ollaan kuitenkin laajalti siitä, että markkinoiden kokonaisarvon odotetaan kasvavan nykyisestä 1 miljardista ecusta useaan miljardiin ecuun vuoteen 2000 mennessä.

Joukkomarkkinat

Joukkomarkkinoiden tulevaisuutta luonnehtii epävarmuus siitä, miten suuri määrä ihmisiä käyttää Internettiä, kuinka usein sitä käytetään ja mihin tarkoitukseen. Kun otetaan huomioon atk-laitteiden ja paikallispuheluiden hinnat (Euroopassa: USA:ssa paikallispuhelut ovat ilmaisia) sekä Internetin käytön kustannukset ja monimutkaisuus, ei ole hämmästyttävää, että tällä hetkellä suurimman käyttäjäryhmän otaksutaan etenkin Euroopassa muodostuvan keskiluokkaisista akateemisista ihmisistä (enimmäkseen miehistä) ja näiden teini-ikäisistä lapsista. Niinpä tähän mennessä kehitetyt joukkomarkkinat keskittyvät tämän ryhmän "virkistystarjontaan", jonka samoin uskotaan olevan melko hintavaa. USA:ssa "verkkomarkkinoinnin" parhaiten menestynyt esimerkki on erityisalueisiin keskittyvien urheilutietomarkkinoiden tilaajapalvelut. Lisäksi monet näennäisesti menestyvät, markkinarakonsa löytäneet yritykset eivät itse asiassa ole kannattavia: suurin osa tuotoista käännytetään toiminnan kehittämiseen. Yksi ilmeinen joukkomarkkinoille sopiva ala on päivälehdet, sillä on paljon kalliimpaa tuottaa oikeita sanomalehtiä, joihin tarvitaan paperia, mustetta ja painokoneita, kuin elektronisia kappaleita: jälkimmäisethän tuotetaan joka tapauksessa aina ennen kuin lehteä edes painetaan.

Jotta todelliset joukkomarkkinat pääsisivät kehittymään, Internetin käytön on tultava paljon edullisemmaksi (laitteiston osalta), paljon helpommaksi, nopeammaksi ja tietenkin turvallisemmaksi. Euroopassa on vielä matkaa yhtenäisiin ja avoimiin markkinoihin tavallisessa postimyyntikaupassakin, suurelta osin asiaan liittyvien verotusongelmien johdosta. On tietenkin mahdollista, että Internetjoukkomarkkinoiden kehitys auttaisi loikkaamaan tämän ilmeisen jähmettyneen tilanteen ylitse, joskin jäljelle jää yhä kysymys siitä, kuka verottaa ketä mistä ja missä.

Mainonta

Mainonnan kasvu riippuu samoin Internetiin pääsyn ja sen käytön leviämisestä laajemmalle sekä paremmasta kyvystä tunnistaa juuri se yleisön osa, jonka mainostajat haluavat tavoittaa, ja kohdistaa mainonta oikein; tämä ominaisuus näet on täysin vastoin käyttäjien vaatimusta nimettömyydestä ja yksityisyydestä. Tarvitaan myös huomattavasti nopeampia tiedonsiirtoyhteyksiä tavallisiin koteihin, koska luonnollisestikin grafiikka (ja sitäkin enemmän liikkuva kuva ja ääni) paitsi (a) ovat olennaisen tärkeitä mainonnassa myös (b) edellyttävät ääretöntä datamäärää, jota tavanomaiset kuparijohdot eivät pysty välittämään riittävän nopeasti. Tässä yhteydessä komission tärkein tehtävä vaikuttaisi olevan jatkaa puhelinmaksujen alentamiseen tähtäävää toimintaa televiestintäalan vapauttamisen ja kilpailun lisäämisen kautta sekä edistää Euroopan laajuisten kuituoptiikkaverkkojen kehittämistä ja rakentamista ja turvallisten elektronisten maksutapojen kehittämistä.

Yritysten väliset markkinat

Yritysten väliset markkinat saattavat hyvinkin olla merkittävin kasvualue liikemaailman siirtyessä vanhemmasta EDI-teknologiasta Internet-yhteensopiviin turvallisiin tiedonsiirtojärjestelmiin. Jotta yritykset voisivat luottavaisin mielin pitää yhteyttä toisiinsa Internetin tai omien yksityisten Intranetverkkojensa kautta, niiden on voitava:

• tunnistaa selkeästi ja täysin luotettavasti toinen yritys/asiakas, tuote tai palvelu sekä maksutapa;

• luottaa täysin verkon laitteistoon ja ohjelmistoon, jotka mahdollistavat nämä toiminnot;

• integroida Internetin kautta tapahtuva toiminta muuhun liiketoimintaan, mihin luonnollisesti sisältyy tavaratoimitusten ja tuotannon sekä inventointi- ja varastonhallintatoimintojen väliset yhteydet.

Näistä tuskin mikään ylittää tämän toimintatavan valitsevien yritysten teknisiä mahdollisuuksia. Euroopan komission päätehtävä tuntuisi olevan toimia avustajana ja standardien yhtenäistäjänä, koska yhteensopimattomien tiedonsiirtostandardien tai digitaalisten allekirjoitusten kehittyminen olisi aivan ilmeisesti vakava este näiden markkinoiden kehitykselle.

Elektroniset maksusuoritukset ja elektroninen raha

Aihetta käsitellään tarkemmin valiokunnan uutta teknologiaa ja rahaa käsittelevässä lausunnossa (valmistelija: Alain Pompidou)[2], mutta tässä yhteydessä lienee syytä esittää eräitä alustavia huomioita. Elektroninen raha on todennäköisesti elektronisen kaupan olennainen edellytys joko suoranaisina "elektronisina rahakkeina", joilla on käteisarvo, tai luottokorttitietojen turvallisena välittämisenä. Tällä alalla edistys on toistaiseksi ollut varsin hapuilevaa ja ajoittaista. Kansallisia keskuspankkeja luonnollisestikin arveluttaa mahdollinen rahavarannon hallinnan menetys ja kansallisten rajojen elektroninen hälveneminen; perinteiset pankit ovat epävarmoja siitä, mitä elektroninen raha niille toisi tullessaan; ja asiakaskunta on vielä kokonaisuutena ottaen saatava vakuuttuneeksi tarjolla olevista eduista. Eräs "virtuaalipankki" on jo ajautunut vararikkoon.

Avainkysymyksiä ovat luonnollisestikin luotettavuus ja tietosuoja. Helmikuun 1. päivänä 1996 MasterCard ja Visa ilmoittivat yhdessä Microsoftin, Netscapen, IBM:n ja Cybercashin kanssa yhtenäisen teknisen standardin kehittämisestä Internetin kautta tapahtuvien maksujen/luottokorttitarkistusten turvaamiseksi. Tämä SET-standardi (Standard Encryption Technology, standardoitu salaustekniikka) saattaa houkutella markkinoille uusia tulijoita. Se ei kuitenkaan ratkaise kiistaa, joka on syntynyt USA:n ja Euroopan välille USA:n hallituksen vaatiessa itselleen 'salauksen yleisavaimen' avulla pääsyä käsiksi yksityisiin liiketoimiin - voidakseen torjua kavalluksia, rahanpesua, verovilppiä ja muita rikoksia - Euroopan taas ollessa taipuvainen pitämään yksityisyyttä loukkaamattomana, vaikkakin tarve suojautua Internet-rikollisuutta vastaan tunnustetaan.

Internetissä harjoitettava kauppa: tariffien ja verotuksen harkitseminen

Yhdysvaltain hallinto antoi muutamia kuukausia sitten "vapaakauppa-aluetta Internetissä" koskevan ehdotuksen, jolla pyrittiin edistämään sähköisen kaupankäynnin kehittämistä. Valmistelija uskoo, että tätä ajatusta olisi tutkittava ja kokeiltava, koska tässä markkinoiden kehittämisen varhaisessa vaiheessa ensisijaisena tavoitteena on pikemminkin edistää sähköisen kaupankäynnin kasvua kuin pyrkiä kaupankäynnin tiukkaan sääntelyyn.

Tämän huomioon ottaen valmistelija on sitä mieltä, että Euroopan verkko-operaattoreiden olisi osallistuttava aktiivisemmin sähköisen kaupankäynnin kehittämiseen ja hyväksyttävä Internetyhteyksien alhaisemmat tariffit (kun otetaan huomioon, että keskimääräinen Internet-yhteys on kestoltaan kymmenen kertaa niin pitkä kuin tavallinen puhelu). Televiestinnän markkinoiden täydellisen vapauttamisen ei pitäisi estää komissiota painostamasta televiestinnän verkkopalveluiden tarjoajia hinnoittelemaan interaktiiviset palvelut edullisesti.

Siksi tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevä valiokunta ehdottaa, että talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta sisällyttää aihetta käsittelevään päätöslauselmaluonnokseensa seuraavat tarkistukset:

1. Edellyttää, ettei Euroopan komission osa tietoyhteiskunnan ja elektronisen kaupan edistämisessä saa rajoittua ainoastaan televiestinnän perusrakenteiden kehittämiseen ja markkinoiden ja verkon käytön sääntöjen määrittämiseen, vaan komission on myös vaikutettava käyttäjäryhmien laajentamiseen, ja siksi on pyrittävä kehittämään elektronisen kaupan sovelluksia, joihin sisältyy tietojen saanti ja mainonta sekä elektroniset kuvastot ja ohjelmatuotteiden kauppa verkon välityksellä.

2. Katsoo, että korkeat televiestintämaksut Euroopassa estävät elektronisen kaupankäynnin kehittymistä, kun taas palvelujen alhaisemmat kustannukset lisäisivät kysyntää voimakkaasti ja pyytää komissiota painostamaan televiestinnän verkkopalvelujen tarjoajia hyväksymään Internetin käytölle ja verkossa tapahtuvalle kaupankäynnille alemmat maksut kuin tavallisille puhelinpalveluille.

3. Katsoo, että Euroopan komission on tehtävä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa lisää teknistä ja sosioekonomista tutkimustyötä, jonka tarkoituksena on selvittää eurooppalaisten käyttäjien henkilökohtaiseen tietosuojaan ja verkon luotettavuuteen kohdistuvat vaatimukset, edistettävä elektronisten allekirjoitusten ja salaamisen kansainvälisten standardien määrittelyä, varmistettava, että kansainväliset säännöt ja käytännöt ottavat huomioon Euroopan erityistarpeet ja pidettävä verkonhallintateknologia Euroopan elinkeinoelämän ulottuvilla.

4. Vahvistaa, että viidennen tutkimuksen puiteohjelman on nimikkeellä “käyttäjäystävällinen tietoyhteiskunta” tuettava elektronisen kaupan erityistarpeisiin tarkoitettujen teknisten standardien kehittämistä (elektroninen allekirjoitus, salaaminen), samoin kuin yleistä verkkoteknologiaa, kuten tietokantojen käytön hallintaa, hakurobottien kehittämistä suunnattoman tietomäärän käytön helpottamiseksi ja verkonhallintaa.

5. Muistuttaa komissiota, että uudet interaktiiviset elektronisen kaupankäynnin palvelut lisäävät laajakaistaisempien verkkojen, toisen sukupolven Internetin ja multimediateknologian kysyntää. Tämä olisi otettava huomioon sekä viidennessä tutkimuksen kehysohjelmassa että TENohjelmassa. Sekä satelliitti- että kaapeliteknologiaa on harkittava.

6. Vaatii viidenneltä kehysohjelmalta sekä jäsenvaltioiden ja alueiden tutkimusohjelmilta ponnistuksia teknisen kapasiteetin lisäämiseksi, jotta kustannuksia voidaan laskea.

7. Pyytää komissiota vetoamaan informaatio- ja viestintäteknologian palvelujen tarjoajiin, että ne noudattaisivat pienille yrityksille ja kaupoille sopivia alhaisia hintoja.

8. Katsoo, että Euroopan komission on tuettava WTO-WIPO:n yhteydessä sekä teknisellä että lainsäädännön tasolla henkistä ominaisuutta koskevien realististen sääntöjen sekä verkossa tapahtuvan tiedon ja tuotteiden kaupan tekniikan määrittämistä ja valvontaa.

9. Pitää Yhdysvaltain viranomaisten ehdotusta "vapaakaupasta Internetissä" kannatettavana ja ehdottaa ajatuksen kehittämistä; hillitsee johdonmukaisesti kaikkia "bittivero"-ehdotuksia tässä elektronisen kaupankäynnin varhaisessa kehitysvaiheessa.

10. Korostaa, että Euroopan komission on osallistuttava vaadittavan teknisen ja tieteellisen kulttuurin levittämiseen, jotta kaikki Euroopan unionin kansalaiset saisivat perustavat taidolliset ja harrastukselliset valmiudet olla tietoyhteiskunnan mahdollisia käyttäjiä, ja edistettävä näin uusien palveluiden kysyntää.

{23 3 1998}23. maaliskuuta 1998

[1] Valmistelija piti erittäin hyödyllisenä seuraavaa asiakirjaa: "The Development and Application of New Information Technologies in the Next Decade", Euroopan parlamentin STOA-kertomus, PE 166.631/lopullinen, kesäkuu 1997.
[2] PE 224.182 (Fdr 334385).

LAUSUNTO

(työjärjestyksen 147 artikla)

talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevälle valiokunnalle

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle eurooppalaisesta elektronisen kaupankäynnin aloitteesta (KOM(97)0157 - C4-0297/97) (Mietintö: Erika Mann)

Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta

Valmistelija: Elly Plooij-van Gorsel

ASIAN KÄSITTELY

Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta nimitti {27-10-1997}27. lokakuuta 1997 pitämässään kokouksessa valmistelijaksi Elly Plooij-van Gorselin.

Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta 24. helmikuuta ja 19. maaliskuuta 1998 pitämissään kokouksissa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset yksimielisesti.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: puheenjohtajana toiminut Moniz; varapuheenjohtaja Kittelmann; valmistelija Plooij-van Gorsel; Ferrer, Leperre-Verrier (Sainjonin puolesta), Malerba (Tajanin puolesta), Erika Mann, Miranda de Lage, Schwaiger, Seppänen (Castellinan puolesta), Sonneveld (Porton puolesta) ja Van Dam (Souchetin puolesta).

1. Elektroninen kaupankäynti ei ole täysin uusi ilmiö, sillä yritykset ovat monista syistä vaihtaneet liiketoimintaan liittyviä tietoja erilaisten tietoliikenneverkkojen välityksellä. Internetin nopean leviämisen myötä elektroninen kaupankäynti ei ole enää pelkästään keskisuurten tai suuryritysten asia. Se on avoin käytännössä kaikille ihmisille ympäri maailman. Internetin kautta kuluttajille tapahtuvan myynnin arvo oli vuonna 1996 arviolta 500 - 600 miljoonaa dollaria, mikä on alle 0,01 % maailmankaupan kokonaisarvosta. On arvioitu, että elektronisen kaupan arvo Internetissä kasvaisi maailmanlaajuisesti 200 miljardiin ecuun vuoteen 2000 mennessä.

Elektronisen kaupan kasvu herättää useita monimutkaisia kysymyksiä erityisesti kansainvälisen kaupan kannalta. Näitä kysymyksiä voidaan käsitellä vain summittaisesti tässä lausunnossa. Komissio on hyväksynyt 4. helmikuuta 1998 tiedonannon "Maailmanlaajuistuminen ja tietoyhteiskunta - vahvemman kansainvälisen koordinaation tarve"[1], jossa tuodaan esille alan pääongelmat ja jota valiokuntamme on käsiteltävä erillisessä mietinnössä.

2. Elektroninen kaupankäynti on televiestintäverkkojen kautta elektroniikan avulla tapahtuvaa kaupallista toimintaa. Siihen liittyy useita ongelma-alueita:

- Tullit ja maksut. Kun sopimus on tehty "digitaalisen kättelyn" avulla, tavarat ja palvelut voidaan toimittaa perinteiseen tapaan. Toisaalta palveluja voidaan toimittaa myös elektronisesti (mukaan lukien palvelut, jotka aiemmin toimitettiin tavaroina, kuten kirjat, videokasetit ja CD-levyt). Ongelmallista tässä on, miten vältetään rajat ylittäville palveluille määrättävät uudet maksut, jotka vaikeuttavat vaihtoa ja vääristävät kauppaa, vaikka ovatkin teknisesti toteutettavissa. Euroopan unioni ei ole vielä määrittänyt selkeästi kantaansa tähän asiaan, kun taas Yhdysvallat on kertonut aikeistaan toimia WTO:n piirissä sen puolesta, että Internet muuttuu "vapaakauppa-alueeksi". EU:n ja Yhdysvaltojen elektronisesta kaupankäynnistä antama yhteinen julkilausuma, joka hyväksyttiin EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa 5. joulukuuta, sisältää sitoumuksen toimia maailmanlaajuisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi mahdollisimman pian siitä, että

• kun tavarat tilataan elektronisesti ja toimitetaan perinteiseen tapaan, tavaroille ei aseteta ylimääräisiä tuontitulleja sillä perusteella, että kaupankäynti tapahtuu elektronisesti;

• kaikissa muissa elektroniseen kaupankäyntiin liittyvissä tapauksissa pidetään jatkossakin kiinni tuontitullittomuudesta.

- Verotus. Perinteisten (verollisten) liiketoimien ja (verottomien) online-liiketoimien erilainen kohtelu aiheuttaa verotuksesta syntyvän kilpailunvääristymän. Ajatus elektronisen kaupankäynnin "verotuksellisesta neutraliteetista" on saanut laajalti kannatusta erityisesti OECD:n veroasioita käsittelevän komitean piirissä. Silti on selvä tarve saavuttaa maailmanlaajuinen yhteisymmärrys elektronisten palvelujen verotuksesta WTO:n ja GATS:in puitteissa.

- Julkiset hankinnat. Jos saataisiin luotua yhdenmukaistettu tietokanta, joka mahdollistaa tietojen saatavuuden syrjimättömyyden periaatteella, tai edes yhtenäinen hakuväline, tehostettaisiin huomattavasti yritysten mahdollisuuksia kilpailla maailmanlaajuisesti julkisista hankinnoista. WTO voisi julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tarkistusprosessin yhteydessä edesauttaa suuresti tätä asiaa.

- GATS. Tulevilla GATS-neuvotteluilla, jotka koskevat palvelukaupan vapauttamista edelleen, on vaikutusta myös elektronisessa muodossa toimitettuihin palveluihin. GATS:in televiestintää koskeva liite takaa sen, että aina kun WTO:n jäsenellä on erityinen pääsy markkinoille ja kansallisia sitoumuksia palvelukaupan jollakin tietyllä sektorilla tai alasektorilla, näitä sitoumuksia sovelletaan myös elektronisessa muodossa toimitettuihin palveluihin. Ongelmia aiheuttavissa asioissa, kuten tietosuojassa, voidaan kuitenkin tarvita erityistä monenkeskistä aloitetta.

3. TRIPS

WIPO:ssa hyväksytyt tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevat sopimukset on lähitulevaisuudessa sisällytettävä TRIPS-sopimukseen. TRIPS-sopimuksen tarkistuksen yhteydessä tulisi käydä yksityiskohtainen keskustelu elektroniseen kaupankäyntiin liittyvistä asioista.

4. Joukko erittäin tärkeitä aiheita, jotka ovat ratkaisevia EU-markkinoilla, pitää sisällään myös kansainvälisen näkökohdan. Näitä aiheita ovat:

- yksityisyyden suoja ja tietosuoja

- salaus

- digitaaliset allekirjoitukset

- henkistä omaisuutta koskevat oikeudet

- Internetin aluenimet

- elektroniset maksujärjestelmät

- laiton/haitallinen sisältö.

Mitä pikemmin EU saa omassa piirissään aikaan yhteiset periaatteet ja yhteentoimivat järjestelmät sekä aiemmin mainittuja aiheita koskevan yhteisen kannan, sitä paremmin se pystyy vaikuttamaan maailmanlaajuisiin sääntöihin, jotka on luotava asianomaisilla monenkeskisillä foorumeilla. Monenkeskisen toiminnan koordinointia vaikeuttaa kuitenkin se, että asiassa on mukana niin monta järjestöä (WTO:n, OECD:n, WIPO:n ja UNCITRAL:in piirissä standardoinnista vastaavat yksiköt). Kehitysmaat tulisi ottaa mukaan tähän prosessiin.

5. Komissio arvioi parhaillaan mahdollisuutta tehdä aloite menettelystä, jolla luotaisiin maailmanlaajuisen viestinnän peruskirja.

Komissio on tutkinut tätä lähestymistapaa 4. helmikuuta 1998 hyväksymässään tiedonannossa[2], mutta aiheesta olisi kuitenkin keskusteltava tarkemmin lähitulevaisuudessa.

6. Johtopäätökset

Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta

a) korostaa, että kansainvälisessä elektronisessa kaupankäynnissä on tarpeen välttää uudet tullit ja maksut,

b) vaatii verotuksen suhteen verotuksellisen neutraliteetin ja syrjimättömyyden periaatteen kunnioittamista perinteisessä ja elektronisessa palvelujen toimittamisessa, jotta vältetään kaupan vääristymät,

c) korostaa yhteentoimivuuden tarvetta kansainvälisen elektronisen kaupan helpottajana,

d) pitää välttämättömänä yksityisyyden suojaamisen kannalta, että Internetin välityksellä olisi mahdollista suorittaa maksuja myös anonyymisti, toisin sanoen ilman merkintää maksajan henkilöllisyydestä,

e) katsoo, että vain luomalla sisäisesti toimivat säännöt sellaisista aiheista, kuten yksityisyyden suoja ja tietosuoja, salaus, digitaaliset allekirjoitukset, elektroniset maksujärjestelmät, laiton/haitallinen sisältö jne., EU on suotuisassa ja vahvassa asemassa vaikuttamaan monenkeskisiin neuvotteluihin,

f) katsoo myös, että koska maailmanlaajuisuus on ensisijaisen tärkeää elektroniselle kaupankäynnille ja koska toimivaltuuksien pirstoutuminen vaikeuttaa elektronisen kaupan kasvua, saattaisi olla tarve erityiseen aloitteeseen maailmanlaajuisen viestinnän peruskirjaksi; panee merkille komission 4. helmikuuta 1998 hyväksymän tiedonannon "Maailmanlaajuistuminen ja tietoyhteiskunta - vahvemman kansainvälisen koordinaation tarve",

g) katsoo, että maailmanlaajuisen elektronisen kaupankäynnin laajentumisen on oltava ensisijaisesti markkinavetoista, ja hallitusten tehtävänä on osoittaa selkeä, kilpailumielessä johdonmukainen ja ennustettavissa oleva oikeudellinen kehys, jolla ei vaikeuteta yksityistä aloitteellisuutta ja teollista itsesäätelyä samalla kun varmistetaan yleisen edun mukaisten tavoitteiden asianmukainen suojelu,

h) kiinnittää erityistä huomiota tällaisen oikeudellisen kehyksen merkitykseen pk-yrityksille niiden taloudellisen kasvun ja työllisyyden kasvun kannustamisessa,

i) kannattaa yleisesti niitä suuntaviivoja, jotka esitettiin EU:n ja Yhdysvaltojen elektronisesta kaupankäynnistä antamassa yhteisessä julkilausumassa, joka hyväksyttiin EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa 5. joulukuuta 1997.

[1] KOM(98)0050.
[2] KOM(98)0050.

LAUSUNTO

(147 artikla)

talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevälle valiokunnalle

Ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunta

Valiokunnan puheenjohtajan kirje talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan puheenjohtajalle von Wogaulle

Brysselissä {22 1 1998}22. tammikuuta 1998

Puheenjohtaja von Wogau

Ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunta käsitteli edellä mainittua asiaa 21. tammikuuta{7-11998} 1998 pitämässään kokouksessa.

Viimeisessä näistä kokouksista valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset yksimielisesti[1]:

Komission tiedonanto

Komission tiedonannon tavoitteena on edistää elektronisen kaupankäynnin kasvua Euroopassa. Komission tähänastisen työn jatkona tiedonanto antaa yhtenäisen poliittisen perustan yhteisön tuleville toimenpiteille ja sen tarkoituksena on määritellä yhteinen eurooppalainen suhtautumistapa kansainvälisissä neuvotteluissa.

Tiedonanto on jaettu neljään eri lukuun. Ensimmäisessä luvussa "Elektronisen kaupankäynnin vallankumous" annetaan taustatietoja elektronisen kaupankäynnin kehityksestä ja sen erilaisista Eurooppaa koskevista toiminnoista ja mahdollisuuksista sen pääkilpailijoihin verrattuna. Tässä luvussa kerrotaan myös niistä toimista, joihin on ryhdytty taistelussa verkkorikollisuutta vastaan.

Toisessa luvussa "Pääsy maailmanmarkkinoille: infrastruktuuri, tekniikka ja palvelut" arvioidaan, että Euroopan televiestintämarkkinoiden avautuminen tulee alentamaan tietotekniikkatuotteiden hintoja ja johtamaan joustavampaan hinnoitteluun. Myös muut kansainväliset sopimukset tulevat alentamaan televiestintämaksuja. Kapasiteetin pullonkaulojen poistaminen, laajakaistainfrastruktuurin tarjoaminen ja yhteentoimivuuden varmistaminen elektronisessa kaupankäynnissä ovat muita Eurooppaa koskevia suuria haasteita.

Kolmannessa luvussa "Elektronista kaupankäyntiä suosiva lainsäädäntö" viitataan kahteen EUlainsäädäntöä koskevaan toisiaan täydentävään tavoitteeseen: lainsäädännön on herätettävä luottamusta ja sen on taattava vapaa pääsy yhtenäismarkkinoille. Komission mukaan nämä tavoitteet saavutetaan vastaamalla mm. seuraaviin haasteisiin: etäsopimuksista neuvotteleminen, luotettavat elektroniset maksut, elektronisten asiakirjojen tietoturvan ja yksityisyyden turvaaminen, teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen ja selkeän ja neutraalin verotuksen varmistaminen.

Elektronisten maksujen yhteydessä komissio julkaisi äskettäin päivitetyn version[2] vuonna 1988 annetusta maksujärjestelmiä koskevasta suosituksesta[3] erityisesti uusien maksuvälineiden liikkeelle laskijoiden ja käyttäjien välisen suhteen osalta. Uusi suositus sisältää ehdon, jossa todetaan, että jos suositusta ei ole tyydyttävästi pantu täytäntöön vuoden 1998 loppuun mennessä, komissio antaa tätä alaa koskevan ehdotuksen direktiiviksi.

Neljännessä luvussa "Suotuisan liiketoimintaympäristön edistäminen" analysoidaan tapoja edistää elektronisen kaupankäynnin tunnettavuuden lisäämistä asiakkaiden, yritysten ja julkishallinnon keskuudessa parannetun kuluttajavalistuksen, pr-yritysten pilottiohjelmien ja t&k -hankkeiden sekä julkishallintoon suunnattujen esikuva-analyysialoitteiden kautta.

Tiedonanto sisältää myös aikataulun komission käynnissä olevista elektronista kaupankäyntiä koskevista avaintoimista.

Johtopäätökset

Ympäristö-, terveys- ja kuluttajasuojavaliokunta:

1. Uskoo, että elektronisen kaupankäynnin nopea kasvu voi lisätä kuluttajien valinnanvapautta ja siten markkinoiden tehokkuutta;

2. On samaa mieltä komission kanssa siitä, että lisätäkseen kuluttajien luottamusta ja halukkuutta käyttää elektronisen kaupan tarjoamia mahdollisuuksia tehokkaasti hyväksi kuluttajan ja hankkijan välillä on vallittava mm. maksujen varmuutta, korvausmahdollisuutta ja oikeutta yksityisyyteen koskevat selvät, yhdenmukaiset ja yksiselitteiset säännöt;

3. Uskoo, että elektronisen kaupankäynnin menestyksellinen toimeenpano vaatii yhteisiä, avoimia ja suoria standardeja kansainvälisellä tasolla ja että kuluttajien tulisi olla mukana laatimassa näitä standardeja;

4. Toteaa, että vuonna 1988 annettua elektronisia maksujärjestelmiä koskevaa suositusta ei ole aina noudatettu[4] varsinkaan uusien maksuvälineiden liikkeelle laskijoiden ja käyttäjien välisen suhteen osalta;

5. Tästä syystä pahoittelee, ettei komissio päivittäessään edellä mainittua suositusta käyttänyt hyväkseen mahdollisuutta arvioida tämän elektronisia maksujärjestelmiä koskevan suosituksen tehokkuutta muihin sitoviin toimenpiteisiin verrattuna;

6. Korostaa, että elektronisilla ostajilla on yhtäläinen oikeus saada sama määrä tietoa ja mahdollisuus korvauksiin kuin muilla kuluttajilla varsinkin, kun kyseessä on aineettoman tuotteen toimitus (rahapalvelut, tietokoneohjelmat);

7. Katsoo, että kuluttajien pitäisi olla tietoisia, missä elektronisen kaupan palvelujen toimittajat sijaitsevat ja mitä kansallisia lakeja voidaan soveltaa sopimuksiin;

8. Kehottaa komissiota arvioimaan kuluttajien korvausmahdollisuutta elektronisessa kaupankäynnissä ja rajanylittävien korvausjärjestelmien perustamismahdollisuutta;

9. Panee tyytyväisenä merkille komission tulevan rahapalvelujen etämyyntiä koskevan ehdotuksen direktiiviksi pitäen sitä arvokkaana välineenä laadittaessa elektronista kaupankäyntiä koskevia selkeitä sääntöjä.

Kunnioittavasti

(allek.) Ken Collins

[1] Äänestykseen osallistuivat seuraavat jäsenet: puheenjohtaja ja valmistelija Collins; varapuheenjohtajat Dybkjær ja Lannoye; Apolinário, Bébéar, Blokland, Bowe, Correia (Díez de Rivera Icazan puolesta), Eisma, Flemming, Florenz, Gebhardt (Graenitzin puolesta), Grossetête, Hulthén, Jensen K., Kuhn, Lange (Kokkolan puolesta), Lehne (Burtonen puolesta), Lienemann, Olsson, Oomen-Ruijten, Pollack, Schnellhardt, Sornosa Martínez (Bertinottin puolesta), Tamino, Trakatellis, White, Whitehead ja Wieland (Campoy Zuecon puolesta).
[2] Suositus 97/489/ETY, EYVL L 208, 2.8.1997, s. 52.
[3] Suositus 88/590/ETY, EYVL L 317, 24.11.1988, s. 55.
[4] Ks. Kansainvälinen kuluttajatoimisto "Payment cards and conditions, a survey of the implementation of Recommendation 88/590/EEC on payment systems" 1994.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö