Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. huhtikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä (uudelleenlaatiminen) (COM(2012)0403 – C7‑0197/2012 – 2012/0196(COD))

P7_TA(2014)0397 A7-0087/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0403),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0197/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. marraskuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 11. marraskuuta 2013 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 87 ja 55 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A7-0087/2014),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2014 antamiseksi luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä (uudelleenlaadittu)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9 päivänä joulukuuta 1996 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 338/97(5) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta(6). Koska uusia muutoksia tehdään mainittuun asetukseen, se olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava,

(2)  Tämän asetuksen tavoitteena on varmistaa sellaisten luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu, joita uhkaa tai todennäköisesti uhkaa niiden yksilöillä käytävä kauppa.

(3)  Tämän asetuksen säännöksillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta perustamis­sopimusta noudattaen antaa tai pitää voimassa tiukempia säännöksiä erityisesti tässä asetuksessa tarkoitettujen lajien yksilöiden hallussapidosta.

(4)  On tarpeen vahvistaa objektiiviset arviointiperusteet luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien sisällyttämiselle tämän asetuksen liitteisiin.

(5)  Tämän asetuksen täytäntöönpanon vuoksi on tarpeen soveltaa yhteisiä edellytyksiä tässä asetuksessa tarkoitettujen lajien yksilöiden unioniin tuontia ja vientiä tai jälleenvientiä koskeviin lupiin liittyvien asiakirjojen antamiselle, käytölle ja esittämiselle. On tarpeen antaa erityisiä säännöksiä eläinten tai kasvien kuljetuksesta unionin alueen kautta.

(6)  Määräjäsenvaltion hallintoviranomaisen tehtävänä on omien tieteellisten viranomaistensa avulla, ja tarvittaessa ottaen huomioon tieteellisen tarkasteluryhmän lausunto, ratkaista yksilöiden unioniin tuontia koskevat hakemukset.

(7)  On tarpeen säätää kuulemismenettelystä jälleenvientiä koskevien säännösten osalta lain rikkomisen vaaran pienentämiseksi.

(8)  Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien tehokkaan suojelun takaamiseksi lisärajoituksia voidaan asettaa yksilöiden tuonnille unioniin ja viennille sieltä. Elävien yksilöiden osalta näitä rajoituksia voidaan täydentää unionin tasolla yksilöiden hallussapitoa tai kuljettamista unionin alueella koskevilla rajoituksilla.

(9)  On tarpeen antaa erityisiä säännöksiä vankeudessa syntyneistä ja kasvatetuista tai keinotekoisesti lisätyistä yksilöistä sekä yksilöistä, jotka ovat henkilökohtaisia tavaroita tai kotiesineistöä, sekä ilman kaupallista tarkoitusta tapahtuvasta lainaamisesta, lahjoituksista tai vaihdoista rekisteröityjen tutkijoiden ja tieteellisten tutkimuslaitosten välillä.

(10)  On tarpeen antaa säännökset eläin- ja kasviyksilöillä käytävästä kaupasta ja niiden kuljettamisesta unionin alueella ja siitä, millaisissa tiloissa niitä pidetään, jotta voitaisiin mahdollisimman kattavasti varmistaa asetuksessa tarkoitettu suojelu. Tämän asetuksen mukaisesti annettavissa todistuksissa, joiden avulla osaltaan valvotaan kyseistä toimintaa, olisi noudatettava yhteisiä todistusten antamista, voimassaoloa ja käyttöä koskevia sääntöjä.

(11)  On pyrittävä kaikin mahdollisin toimenpitein välttämään eläville yksilöille aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia niitä kuljetettaessa määräpaikkaansa unionista tai unionissa.

(12)  Tehokkaan valvonnan varmistamiseksi ja tullimuodollisuuksien helpottamiseksi olisi nimettävä 1 tullitoimipaikkoja, joissa koulutetun henkilökunnan tehtävänä on tarvittavien muodollisuuksien ja vastaavien tarkastusten suorittaminen niissä paikoissa, joiden kautta yksilöitä tuodaan unioniin, jotta niille voitaisiin suoda tullin hyväksymä käsittely tai käyttö neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2931/92(7) mukaisesti, tai joiden kautta niitä viedään tai jälleenviedään unionista, näillä paikoilla olisi myös oltava tilat, joissa eläviä yksilöitä voidaan asianmukaisesti pitää ja hoitaa.

(13)  Tämän asetuksen täytäntöönpano edellyttää myös, että jäsenvaltiot nimeävät hallinnosta vastaavia ja tieteellisiä viranomaisia.

(14)  Yleisölle tiedottaminen tämän asetuksen säännöksistä ja heidän huomionsa kiinnittäminen niihin erityisesti rajanylityspaikoilla on omiaan vaikuttamaan siihen, että näitä säännöksiä noudatetaan paremmin.

(15)  Tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi seurattava tarkoin sen säännösten noudattamista ja toimittava sen vuoksi läheisessä yhteistyössä sekä keskenään että komission kanssa. Tämä edellyttää tämän asetuksen täytäntöön­panoa koskevien tietojen vaihtoa.

(16)  Tässä asetuksessa tarkoitetuilla luonnonvaraisilla yksilöillä käytävän kaupan laajuuden valvominen on ensiarvoisen tärkeää, jotta voitaisiin arvioida kaupan vaikutukset lajien säilymisen kannalta. Olisi laadittava yhtenäisessä muodossa olevia yksityiskohtaisia vuosittain annettavia kertomuksia.

(17)  Tämän asetuksen noudattamisen takaamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot määräävät rikkomuksista sekä rikkomuksen luonteeseen että vakavuuteen nähden riittävät ja asianmukaiset seuraamukset.

(18)  Tämän asetuksen täytäntöönpanossa huomioon otettavat monet biologiset ja ekologiset näkökohdat edellyttävät tieteellisen tarkasteluryhmän perustamista, jonka lausunnot komissio toimittaa edelleen komitealle ja jäsenvaltioiden hallintoviranomaisille avuksi niiden päätöksenteossa.

(19)  Tämän asetuksen muiden kuin sen keskeisten osien täydentämiseksi ja muuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tiettyjen toimenpiteiden hyväksymistä, joilla säännellään luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa, tämän asetuksen liitteiden tiettyjen muutosten hyväksymistä ja lisätoimenpiteiden villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES), jäljempänä ’yleissopimus’, osapuolten konferenssin päätöslauselmien, yleissopimuksen pysyvän komitean päätösten tai suositusten ja yleissopimuksen sihteeristön suositusten täytäntöönpanon hyväksymistä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(20)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntönpanovaltaa täytäntöönpanovaltaa erityisesti tiettyjen asiakirjojen mallin, muodon ja esitystavan vahvistamisen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(8) mukaisesti, [tark. 1]

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarkoitus

Tämän asetuksen tarkoituksena on luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien suojelu ja niiden säilymisen takaaminen sääntelemällä niillä käytävää kauppaa 2–22 artiklan ja liitteessä I vahvistettujen liitteiden A-D, jäljempänä 'liite A', 'liite B', 'liite C' ja 'liite D' mukaisesti.

Tätä asetusta sovelletaan 2 artiklan b alakohdassa määritellyn yleissopimuksen tavoitteita, periaatteita ja määräyksiä noudattaen.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)  ’komitealla’ 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua komiteaa;

b)  ’yleissopimuksella’ luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevaa yleissopimusta (CITES);

c)  ’alkuperämaalla’ maata, josta yksilö on otettu sen ollessa luonnon­varaisena, kasvatettu vankeudessa tai lisätty keinotekoisesti;

d)  ’tuonti-ilmoituksella’ tuojan, hänen asiamiehensä tai edustajansa antamaa ilmoitusta 19 10 artiklan 2 1 d kohdassa säädetyllä lomakkeella silloin, kun tuodaan unioniin liitteessä C tai D mainitun lajin yksilö; [tark. 2]

e)  ’merestä saadun yksilön tuonnilla’ minkä tahansa sellaisesta meriympäristöstä pyydystetyn yksilön suoraa tuontia unioniin, mukaan lukien meren yllä oleva ilmatila ja meren pohja sekä sen alla oleva maaperä, joka ei kuulu minkään valtion lainkäyttövaltaan;

f)  ’todistuksen antamisella’ luvan tai todistuksen laatimiseen ja vahvistamiseen sekä sen hakijalle luovuttamiseen liittyvien menettelyjen toteuttamista;

g)  ’hallintoviranomaisella’ jäsenvaltion ollessa kyseessä 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai yleissopimuksen osapuolena olevan kolmannen maan ollessa kyseessä yleissopimuksen IX artiklan mukaisesti nimettyä kansallista hallintoviranomaista;

h)  ’määräjäsenvaltiolla’ yksilön vientiin tai jälleenvientiin käytetyssä asiakirjassa mainittua määräjäsenvaltiota ja, jos on kyseessä 1 merestä saadun yksilön tuonti, määräjäsenvaltiota, jonka lainkäyttövaltaan kyseisen yksilön määräpaikka kuuluu;

i)  ’myytäväksi tarjoamisella’ myytäväksi tarjoamista ja kaikkia toimia, jotka voidaan aiheellisesti tulkita siksi, mukaan lukien suora tai epäsuora mainonta myynti­tarkoituksessa tai tarjouspyynnöt;

j)  ’henkilökohtaisilla tavaroilla tai kotiesineistöllä’ kuolleita yksilöitä, niiden osia ja niistä tehtyjä tuotteita, jotka kuuluvat yksityishenkilölle ja ovat tai voivat olla osa hänen tavanomaista esineistöään tai omaisuuttaan;

k)  ’määräpaikalla’ paikkaa, jossa kyseiset yksilöt tavallisesti pidetään, kun ne tuodaan unioniin; elävien yksilöiden ollessa kyseessä ensimmäistä paikkaa, johon yksilöt on aiottu sijoittaa eläinlääkinnällisiä tutkimuksia ja tarkastuksia varten mahdollisen karanteenin tai muun eristämisen jälkeen;

l)  ’populaatiolla’ biologisesti tai maantieteellisesti erottuvaa yksilöiden ryhmää;

m)  ’pääosin kaupallisilla tarkoituksilla’ tavoitteita, joiden muut kuin kaupalliset piirteet eivät ole selvästi hallitsevia;

n)  ’jälleenviennillä unionista’ aikaisemmin unioniin tuotujen yksilöiden vientiä unionista;

o)  ’jälleentuonnilla unioniin’ unionista aikaisemmin vietyjen tai jälleenvietyjen yksilöiden tuontia;

p)  ’myynnillä’ myyntiä kaikissa muodoissaan. Tässä asetuksessa vuokraus, vaihto ja kauppa rinnastetaan myyntiin; vastaavat ilmaisut tulkitaan samalla tavalla;

q)  ’tieteellisellä viranomaisella’ 1 jäsenvaltion ollessa kyseessä 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai yleissopimuksen osapuolena olevan kolmannen maan ollessa kyseessä yleissopimuksen IX artiklan mukaisesti nimettyä tieteellistä viranomaista;

r)  ’tieteellisellä tarkasteluryhmällä’ 17 artiklalla perustettua neuvoa-antavaa elintä;

s)  ’lajilla’ lajia, alalajia tai jotakin niiden populaatiota;

t)  ’yksilöllä’ elävää tai kuollutta liitteissä A–D luetellun lajin eläintä tai kasvia tai niistä saatua osaa tai tuotetta, joka muodostaa osan jostain muusta tavarasta, sekä kaikkia muita tavaroita, jos mukana olevasta asiakirjasta, pakkauksesta tai merkinnästä tai nimilapusta tai muusta seikasta ilmenee, että kyseessä on näihin lajeihin kuuluvien eläinten tai kasvien osat tai niiden johdannainen, paitsi jos on erityisesti säädetty, etteivät tämän asetuksen säännökset tai sitä liitettä koskevat säännökset, joissa laji luetellaan, koske niitä, ja kyseessä olevissa liitteissä on tätä koskeva maininta.

Yksilön katsotaan kuuluvan liitteissä A–D lueteltuun lajiin, jos on kyse eläimestä tai kasvista tai niistä saaduista osista tai tavaroista, joiden ”vanhemmista” ainakin toinen kuuluu yhteen kyseisistä lajeista. Jos eläimen tai kasvin ”vanhemmat” kuuluvat eri liitteissä lueteltuihin lajeihin tai lajeihin, joista vain toinen luetellaan, sovelletaan tiukempia säännöksiä sisältävän liitteen säännöksiä. Kuitenkin kasviristeytyksien ollessa kyseessä, jos vain toinen ”vanhemmista” kuuluu johonkin liitteessä A lueteltuun lajiin, sovelletaan tiukemman liitteen säännöksiä vain, jos liitteessä on tällainen maininta;

u)  ’kaupalla’ tässä asetuksessa tarkoitettujen yksilöiden tuontia unioniin, mukaan lukien merestä saatujen yksilöiden tuonti, ja vientiä sekä jälleenvientiä unionista, sekä omaisuuden käyttöä, siirtoa ja luovutusta unionissa ja jäsenvaltiossa,

v)  ’kauttakuljetuksella’ yksilöiden kuljettamista tietylle vastaanottajalle unionin ulkopuolella sijaitsevan kahden paikan välillä unionin alueen kautta, siten että kuljetus keskeytetään vain kyseisen kuljetusmuodon järjestelyjen niin vaatiessa;

w)  ’yli viisikymmentä vuotta aikaisemmin hankituilla esineeksi muokatuilla yksilöillä’ yksilöitä, joita on huomattavasti muutettu siitä, minkälaisia ne luonnontilassa ovat olleet, ja joista on tehty koruja, koriste-, taide- tai käyttöesineitä tai soittimia ennen 3 päivää maaliskuuta 1947 1 ja jotka on kyseisen jäsenvaltion hallinto­viranomaisen suostumuksella hankittu tässä muodossa. Tällaisia yksilöitä pidetään esineiksi muokattuina vain, jos ne kuuluvat selvästi johonkin edellä mainittuun luokkaan ja jos niitä voidaan käyttää tarkoitukseensa ilman enempää veistämistä, työstämistä tai muokkaamista;

x)  ’tuonnin, viennin, jälleenviennin ja kauttakulun yhteydessä tehdyillä tarkastuksilla’ asiakirjojen tarkastusta, jossa tarkastetaan tässä asetuksessa säädetyt todistukset, luvat ja ilmoitukset sekä, jos unionin säännöksissä niin säädetään, 1 ja muutoin lähetyksistä otetuin pistokokein, yksilöiden tutkimista, johon liittyy mahdollisesti näytteiden otto tarkempaa analyysiä tai tarkastusta varten.

3 artikla

Soveltamisala

1.  Liite A sisältää

a)  ne yleissopimuksen liitteessä I luetellut lajit, joiden suhteen jäsenvaltiot eivät ole tehneet varaumaa;

b)  lajit,

i)  joiden käyttöä koskevia hakemuksia tehdään tai voidaan tehdä unionissa tai kansainvälistä kauppaa varten ja jotka ovat joko uhanalaisia tai niin harvinaisia, että vähäinenkin kauppa vaarantaisi lajin säilymisen, tai

ii)  jotka kuuluvat sukuihin, joiden lajeista suurin osa, tai lajeihin, joiden alalajeista suurin osa luetellaan liitteessä A olevassa a kohdassa tai b kohdan i alakohdassa määrättyjen periaatteiden mukaisesti ja joiden sisällyttäminen tähän liitteeseen on olennaisen tärkeää näiden eläinlajien suojelemiseksi tehokkaasti.

2.  Liite B sisältää

a)  ne yleissopimuksen liitteessä II luetellut lajit, joita ei luetella liitteessä A ja joiden suhteen jäsenvaltiot eivät ole tehneet varaumaa;

b)  ne yleissopimuksen liitteessä I luetellut lajit, joiden suhteen on tehty varauma;

c)  sellaiset muut lajit, joita ei luetella yleissopimuksen liitteessä I tai II:

i)  joilla käydyn kansainvälisen kaupan määrä voisi vaarantaa:

–  lajin säilymisen tai tiettyjen maiden populaatioiden säilymisen, tai

–  kokonaispopulaation koon säilyttämisen tasolla, joka on sopusoinnussa sen osuuden kanssa, joka kyseisellä lajilla on niissä ekosysteemeissä, joissa se elää,

tai

ii)  joiden luetteleminen liitteessä on tärkeää niihin kuuluvilla yksilöillä käytävän kaupan valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi sen vuoksi, että ne muistuttavat muita liitteessä A tai B lueteltuja lajeja,

d)  lajit, joiden elävien yksilöiden tuomisen unionin luonnolliseen ympäristöön on todettu olevan ekologinen uhka unionissa eläville eläinten ja kasvien luonnonvaraisille alkuperäislajeille.

3.  Liite C sisältää

a)  yleissopimuksen liitteessä III luetellut, muut kuin liitteessä A tai B luetellut lajit, joiden suhteen jäsenvaltiot eivät ole tehneet varaumaa;

b)  yleissopimuksen liitteessä II luetellut lajit, joiden suhteen jäsenvaltiot ovat tehneet varauman.

4.  Liite D sisältää

a)  muut kuin liitteissä A, B ja C luetellut lajit, joita tuodaan unioniin siinä määrin, että valvonta on oikeutettua;

b)  yleissopimuksen liitteessä III luetellut lajit, joiden osalta on tehty varauma.

5.  Jos tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lajien säilymiseksi on tarpeen, että ne sisällytetään yleissopimuksen johonkin liitteeseen, jäsenvaltiot osallistuvat tarvittavien muutoksien tekemiseen.

4 artikla

Tuonti unioniin

1.  Liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiden tuonti unioniin edellyttää tarpeellisten tarkastusten tekemistä ja tätä ennen määräjäsenvaltion hallintoviranomaisen antaman tuontiluvan esittämistä siinä rajatullitoimipaikassa, jonka kautta tuonti tapahtuu.

Tuontilupa voidaan antaa ainoastaan, jos rajoitukset on vahvistettu 6 kohdan mukaisesti ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  toimivaltainen tieteellinen viranomainen, jonka on otettava huomioon tieteellisen tarkasteluryhmän lausunnot, toteaa lausunnossaan, että tuonti unioniin

i)  ei vaikuttaisi haitallisesti lajin säilymiseen tai kyseisen kannan leviämisalueen laajuuteen,

ii)  tapahtuu

—  8 artiklan 3 kohdan e, f ja g alakohdassa tarkoitettuun tarkoitukseen, tai

—  muuhun tarkoitukseen, joka ei vaikuta haitallisesti kyseisen lajin säilymiseen;

b)  i) hakija osoittaa asiakirjoin, että lajin yksilöt on hankittu asianomaisen lajin suojelua koskevaa lainsäädäntöä noudattaen, mikä tarkoittaa, että jos on kyse yleissopimuksen liitteissä luetellun lajin yksilön tuonnista kolmannesta maasta, edellytetään vienti- tai jälleenvientimaan toimivaltaisen viranomaisen yleissopimuksen mukaisesti antaman vientiluvan tai jälleenvienti­todistuksen tai niiden jäljennöksen esittämistä,

ii)  tuontiluvan saamiseksi liitteessä A, 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti lueteltujen lajien osalta ei kuitenkaan tarvitse esittää lupa-asiakirjaa, vaan viranomaiset säilyttävät tällaisen tuontiluvan alkuperäiskappaletta siihen asti, kunnes hakija esittää vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen;

c)  toimivaltainen tieteellinen 1 viranomainen on vakuuttunut siitä, että eläville yksilöille määräpaikassa varatut tilat on asianmukaisesti varustettu näiden yksilöiden asianmukaista pitämistä ja hoitamista varten;

d)  hallintoviranomainen on vakuuttunut siitä, että yksilöä ei käytetä pääosin kaupallisiin tarkoituksiin;

e)  hallintoviranomainen on toimivaltaisen tieteellisen viranomaisen kanssa neuvoteltuaan vakuuttunut siitä, ettei mikään muu lajin säilyttämiseen liittyvä tekijä estä tuontiluvan antamista; ja

f)  kun on kyse merestä saadun yksilön tuonnista, 1 hallintoviranomainen on vakuuttunut siitä, että elävät yksilöt valmistellaan kuljetuksia varten ja kuljetetaan siten, että loukkaantumisen, terveydellisen haitan tai huonon kohtelun vaara on mahdollisimman pieni.

2.  Liitteessä B lueteltujen lajien yksilöiden tuonti unioniin edellyttää tarpeellisten tarkastusten tekemistä ja tätä ennen määräjäsenvaltion hallintoviranomaisen antaman tuontiluvan esittämistä siinä rajatullitoimipaikassa, jonka kautta tuonti tapahtuu.

Tuontilupa voidaan antaa ainoastaan, jos rajoitukset on vahvistettu 6 kohdan mukaisesti ja

a)  tutkittuaan käytettävissä olevat tiedot ja ottaen huomioon tieteellisen tarkastelu­ryhmän lausunnot toimivaltainen tieteellinen viranomainen on sitä mieltä, ettei tuonti unioniin, kaupankäynnin nykyisen tai ennakoidun laajuuden huomioon ottaen, vaikuttaisi haitallisesti lajin säilymiseen tai kyseisen yksilön populaation elinalan laajuuteen. Jos edellä tarkoitetut tekijät eivät ole huomattavasti muuttuneet, tämä arvio pysyy voimassa tuonnin suhteen myös jatkossa;

b)  hakija osoittaa asiakirjoin, että eläville eläimille on niiden määräpaikassa varattu asianmukaisesti varustettu sijoituspaikka, jossa niitä voidaan asianmukaisesti pitää ja hoitaa;

c)  edellä 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa sekä e ja f alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

3.  Liitteessä C lueteltujen lajien yksilöiden tuontia varten unioniin on tehtävä tarpeelliset tarkastukset ja tätä ennen esitettävä tuonti-ilmoitus 1 siinä rajatulli­toimipaikassa, jonka kautta tuonti tapahtuu ja

a)  jos on kyse liitteessä C olevan lajin yhteydessä mainitusta maasta lähtevästä viennistä, on hakijan esitettävä asianomaisen maan toimivaltaisen viranomaisen yleissopimuksen mukaisesti antama vientilupa osoituksena siitä, että yksilöt on hankittu kyseisen lajin säilymistä koskevaa kansallista lainsäädäntöä noudattaen; tai

b)  jos on kyse muusta kuin liitteessä C olevan lajin yhteydessä mainitusta maasta lähtevästä viennistä tai jälleenviennistä mistä tahansa maasta, on hakijan esitettävä vienti- tai jälleenvientimaan toimivaltaisen viranomaisen yleissopimuksen mukaisesti antama vientilupa, jälleenvientitodistus tai alkuperätodistus.

4.  Liitteessä D lueteltujen yksilöiden tuontia varten unioniin on tehtävä tarpeelliset tarkastukset ja tätä ennen esitettävä tuonti-ilmoitus 1 siinä rajatullitoimipaikassa, jonka kautta tuonti tapahtuu.

5.  Edellä 1 kohdan a ja d alakohdassa sekä 2 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja tuontiluvan antamista koskevia edellytyksiä ei sovelleta yksilöihin, joista hakija osoittaa asiakirjoin, että

a)  yksilöt on aikaisemmin laillisesti tuotu unioniin tai hankittu laillisesti unionissa ja että niitä tuodaan uudelleen unioniin, riippumatta siitä onko niihin tehty muutoksia; tai

b)  on kyse yli viisikymmentä vuotta aikaisemmin hankituista esineiksi muokatuista yksilöistä.

6.  Komissio voi, kuultuaan Siirretään komissiolle siirretään valta antaa, sen jälkeen kun se on kuullut asianomaisia alkuperämaita ja ottaen otettanut huomioon tieteellisen tarkasteluryhmän lausunnot, täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan yleiset tai tiettyjä alkuperämaita koskevat unioniin tuonnin rajoitukset: [tark. 3]

a)  liitteessä A lueteltujen lajien yksilöille 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tai e alakohdassa tarkoitettujen edellytysten perusteella;

b)  liitteessä B lueteltujen lajien yksilöille 1 kohdan e alakohdassa tai 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen edellytysten perusteella; ja

c)  liitteessä B lueteltujen lajien eläville yksilöille, joiden kuolleisuus kuljetusten aikana on suuri tai joilla on todettu olevan pienet mahdollisuudet säilyä huomattavaa osaa todennäköisestä eliniästään hengissä vankeudessa; tai

d)  sellaisten lajien eläville yksilöille, joiden tuonnin unionin luonnolliseen ympäristöön on todettu olevan ekologinen uhka muille unionin alueella eläville luonnonvaraisille alkuperäiskasveille tai -eläimille.

Nämä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 4]

Komissio julkaisee neljännesvuosittain luettelon ensimmäisen alakohdan mukaisesti vahvistetuista rajoituksista Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

7.  Siirretään komissiolle valta antaa tuonnissa unioniin erityistapauksissa uudelleenlastauksen, lento- tai rautatiekuljetuksien osalta 1‑4 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tekemistä ja tuontiasiakirjojen esittämistä siinä rajatullitoimipaikassa, jonka kautta tuonti tapahtuu, poikkeuksia koskevia delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti sen sallimiseksi, että nämä tarkastukset voidaan tehdä ja asiakirjat voidaan esittää jossakin muussa 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyssä tullitoimipaikassa.

5 artikla

Vienti tai jälleenvienti unionista

1.  Liitteessä A lueteltujen lajin yksilöiden vienti tai jälleenvienti unionista edellyttää tarpeellisten tarkastusten tekemistä ja sen jäsenvaltion, jossa yksilöt ovat, hallinto­viranomaisen antaman vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen esittämistä tätä ennen 1 siinä rajatullitoimipaikassa, jossa vientimuodollisuudet suoritetaan.

2.  Vientilupa liitteessä A lueteltujen lajien yksilöille voidaan antaa ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  toimivaltainen tieteellinen viranomainen on antanut kirjallisen lausunnon siitä, että yksilöiden pyydystäminen tai kerääminen tai niiden vienti ei vaikuta haitallisesti lajin säilymiseen tai kyseisen yksilön populaation elinalan laajuuteen;

b)  hakija osoittaa asiakirjoin, että lajin yksilöt on hankittu kyseisen lajin suojelua koskevaa lainsäädäntöä noudattaen; jos hakemus tehdään muulle jäsenvaltiolle kuin alkuperävaltiolle, tämä on osoitettava todistuksella, josta käy ilmi, että yksilö on otettu luonnollisesta ympäristöstään sen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti;

c)  hallintoviranomainen on vakuuttunut siitä, että

i)  elävät yksilöt valmistellaan kuljetusta varten ja lähetetään niin, että niillä olisi mahdollisimman pieni vaaraa loukkaantua, sairastua tai kärsiä huonoa kohtelua, ja

ii)  sellaisten lajien yksilöitä, joita ei luetella yleissopimuksen liitteessä I, ei käytetä pääosin kaupallisiin tarkoituksiin, tai

jos tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen lajien yksilöitä viedään yleissopimuksen osapuolena olevaan valtioon, että tuontilupa on annettu;

ja

d)  jäsenvaltion hallintoviranomainen on, toimivaltaisen tieteellisen viranomaisen kanssa neuvoteltuaan, vakuuttunut siitä, että muu lajin säilyttämiseen liittyvä tekijä ei estä tuontiluvan antamista.

3.  Jälleenvientitodistus voidaan antaa ainoastaan, jos 2 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät ja hakija osoittaa asiakirjoin, että yksilöt

a)  on aikaisemmin tuotu unioniin tämän asetuksen säännösten mukaisesti; tai

b)  jos ne on tuotu unioniin ennen 3 päivää maaliskuuta 1997, ne on tuotu neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3626/82(9) säännösten mukaisesti; tai jos ne on tuotu unioniin ennen tämän asetuksen voimaantuloa, mutta 3 päivän maaliskuuta 1997 jälkeen, ne on tuotu unioniin asetuksen (EY) N:o 338/97 säännösten mukaisesti; tai

c)  jos ne on tuotu unioniin ennen vuotta 1984, ne on saatettu kansainväliseen kauppaan yleissopimuksen määräysten mukaisesti; tai

d)  ne on laillisesti tuotu jäsenvaltion alueelle ennen kuin a ja b alakohdassa tarkoitettujen asetusten säännöksiä tai yleissopimuksen määräyksiä oli sovellettava niihin tai ennen kuin niitä sovellettiin asianomaisessa jäsenvaltiossa.

4.  Liitteissä B ja C lueteltujen lajien yksilöiden vienti tai jälleenvienti unionista edellyttää tarpeellisten tarkastusten tekemistä ja sen jäsenvaltion, jossa yksilöt ovat, hallinto­viranomaisen antaman vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen esittämistä tätä ennen 1 siinä tullitoimipaikassa, jossa vientimuodollisuudet suoritetaan.

Vientilupa voidaan antaa ainoastaan, jos 2 kohdan a ja b alakohdassa, c alakohdan i alakohdassa ja d alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

Jälleenvientitodistus voidaan antaa ainoastaan, jos 2 kohdan c alakohdan i alakohdassa ja d alakohdassa ja 3 kohdan a ja d alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

5.  Jos jälleenvientitodistusta koskeva hakemus koskee toisen jäsenvaltion antaman tuontiluvan mukaisesti unioniin tuotuja yksilöitä, hallintoviranomaisen on ensin kuultava tuontiluvan antanutta hallintoviranomaista. Siirretään komissiolle valta antaa kuulemismenettelyä ja tapauksia, joissa neuvotteluja tarvitaan koskevia delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti.

6.  Vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen antamista koskevia 2 kohdan a alakohdassa ja c alakohdan ii alakohdassa olevia edellytyksiä ei sovelleta

a)  yli viisikymmentä vuotta aikaisemmin hankittuihin esineeksi muokattuihin yksilöihin; tai

b)  sellaisiin kuolleisiin yksilöihin, niiden osiin ja niiden johdannaisiin, joista hakija voi asiakirjoin osoittaa, että ne on hankittu laillisesti ennen kuin tätä asetusta, asetuksen (EY) N:o 338/97 tai asetuksen (ETY) N:o 3626/82 säännöksiä taikka yleissopimuksen määräyksiä oli sovellettava niihin.

7.  Jokaisen jäsenvaltion toimivaltaisen tieteellisen viranomaisen on seurattava liitteessä B lueteltujen lajien yksilöitä koskevien vientilupien antamista asianomaisessa jäsen­valtiossa sekä näiden yksilöiden varsinaista vientiä. Jos tieteellinen viranomainen arvioi, että jonkin lajin yksilöiden vientiä olisi rajoitettava lajin säilyttämiseksi lajin koko esiintymisalueella tasolla, joka sekä vastaisi sen asemaa siinä ekosysteemissä, 1 jossa sitä esiintyy että ylittäisi selvästi sen tason, joka johtaisi kyseisen lajin luettelemiseen liitteessä A edellä olevan 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan tai b alakohdan i alakohdan mukaisesti, 1 sen on ilmoitettava kirjallisesti toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle asianmukaisista toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä näiden lajien yksilöitä koskevien vientilupien antamisen rajoittamiseksi.

Jos hallintoviranomaiselle ilmoitetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä, se esittää niistä huomionsa komissiolle. Komissio voi täytäntöönpano­säädöksillä tarvittaessa suosittaa rajoituksia kyseisten lajien vientiin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelu­menettelyä noudattaen.

6 artikla

 Edellä 4 ja 5 ja 10 artiklassa tarkoitettujen lupa- ja todistushakemusten epääminen

1.  Jos jäsenvaltio epää lupa- tai todistushakemuksen tämän asetuksen tavoitteiden kannalta merkittävässä tapauksessa, sen on annettava siitä ja hylkäämisen perusteista välittömästi tieto komissiolle.

2.  Komissio toimittaa muille jäsenvaltioille 1 kohdan mukaisesti saamansa tiedot sen varmistamiseksi, että tätä asetusta sovelletaan yhdenmukaisesti.

3.  Jos lupa- tai todistushakemus koskee sellaisia yksilöitä, joita koskeva tällainen hakemus on aikaisemmin evätty, hakijan on ilmoitettava aiemmasta epäävästä päätöksestä sille toimivaltaiselle viranomaiselle, jolle hakemus toimitetaan.

4.  Jäsenvaltioiden on tunnustettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hakemusten epäämistä koskevat päätökset, jos epääminen perustuu tämän asetuksen säännöksiin.

Ensimmäistä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta, jos olosuhteet ovat huomattavasti muuttuneet tai jos käytettävissä on hakemusta puoltavaa uutta tietoa. Jos hallinto­viranomainen antaa tällaisissa tapauksissa luvan tai todistuksen, sen on ilmoitettava komissiolle päätöksestä ja ilmoitettava siihen johtaneet perusteet.

7 artikla

Poikkeukset

1.  Vankeudessa syntyneet ja kasvaneet tai keinotekoisesti lisätyt yksilöt

Lukuun ottamatta tapauksia, joissa sovelletaan 8 artiklaa, liitteessä A lueteltujen lajien yksilöitä, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet vankeudessa tai joita on lisätty keinotekoisesti, on kohdeltava liitteessä B lueteltujen lajien yksilöihin sovellettavien säännösten mukaisesti.

Keinotekoisesti lisättyjen kasvien osalta voidaan erityisten edellytysten mukaisesti poiketa 4 ja 5 artiklan säännöksistä.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti:

a)  perusteista sen määrittämiseksi, onko yksilö syntynyt ja kasvanut vankeudessa tai onko sitä lisätty keinotekoisesti ja onko näin tapahtunut kaupallisessa tarkoituksessa;

b)  tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista erityisistä edellytyksistä, kun on kyse:

i)  kasvien terveystodistusten käytöstä;

ii)  rekisteröityjen kaupallisten edustajien ja tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen tieteellisten 1 laitosten kaupasta; ja

iii)  kaupasta lajien yksilöiden risteytyksillä.

2.  Kauttakulku

Poiketen siitä, mitä 4 artiklassa säädetään, kun yksilö kuljetetaan unionin kautta, ei vahvistettujen lupien, todistusten ja ilmoitusten tarkastusta ja esittämistä vaadita siinä 1 rajatullitoimipaikassa, jonka kautta yksilö kulkee.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan 3 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti liitteissä lueteltuihin lajeihin ainoastaan, jos viejänä tai jälleenviejänä olevan kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet yleissopimuksessa määrätyn, voimassa olevan, sen mukana olevia yksilöitä koskevan vienti- tai jälleenvientiasiakirjan, jossa ilmoitetaan yksilöiden määräpaikka.

Jos toisessa alakohdassa tarkoitettua asiakirjaa ei ole annettu ennen yksilön vientiä tai jälleenvientiä, yksilö on otettava haltuun ja tarvittaessa takavarikoitava, jos asiakirjaa ei myöhemmin toimiteta erityisten edellytysten mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta antaa vienti- tai jälleenvientiasiakirjan toimittamisen erityisiä ehtoja koskevia delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti.

3.  Henkilökohtaiset tavarat ja kotiesineistö

Poiketen siitä, mitä 4 ja 5 artiklassa säädetään, näissä artikloissa olevia säännöksiä ei sovelleta liitteissä A–D lueteltuihin kuolleisiin yksilöihin tai niiden osiin ja niiden johdannaisiin, jos kyseessä ovat henkilökohtaiset tavarat tai kotiesineistö, jotka on tuotu unioniin tai viety tai jälleenviety unionista erityisten säännösten mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta antaa henkilökohtaisten tavaroiden tai kotiesineistön tuontia, vientiä tai jälleenvientiä koskevista erityisistä säännöksistä delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti.

4.  Tieteelliset laitokset

Edellä 4, 5, 8 ja 9 artiklassa tarkoitettuja asiakirjoja ei vaadita tapauksissa, joissa asianomaisen valtion hallintoviranomaisen rekisteröimät tieteenharjoittajat ja tieteelliset laitokset lainaavat, lahjoittavat ja vaihtavat muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa kasvikokoelmien yksilöitä ja muita museoiden konservoituja, kuivattuja tai säilöntäaineeseen säilöttyjä yksilöitä ja eläviä kasveja, joissa on tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti vahvistetun mallin mukainen nimilappu tai kolmannen maan hallintoviranomaisen antama tai hyväksymä samankaltainen nimilappu.

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun elävien kasvien nimilapun mallin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 artikla

Kaupallisen toiminnan valvontaa koskevat säännökset

1.  Liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiden ostaminen, tarjoaminen ostettavaksi, hankkiminen kaupallisiin tarkoituksiin, kaupallisessa tarkoituksessa näytteille asettaminen, käyttö hyötymistarkoituksessa ja myynti, hallussapito myyntiä varten, myytäväksi tarjoaminen tai myymistä varten kuljettaminen on kielletty.

2.  Jäsenvaltiot voivat kieltää yksilöiden, erityisesti liitteessä A lueteltuihin lajeihin kuuluvien elävien eläinyksilöiden hallussapidon.

3.  Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien säilymistä koskevan unionin muun lainsäädännön vaatimusten mukaisesti, ja jos sen jäsenvaltion hallintoviranomaiselta, jossa yksilöt ovat, saadaan tätä tarkoitusta varten annettava todistus, edellä 1 kohdassa tarkoitetuista kielloista voidaan poiketa tapauskohtaisesti, jos yksilöt:

a)  on hankittu tai tuotu unioniin ennen yleissopimuksen liitteessä I, asetuksen (ETY) N:o 3626/82 liitteessä C 1, asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä A tai tässä asetuksessa lueteltuja lajeja koskevien säännösten voimaantuloa; tai

b)  ovat yli viisikymmentä vuotta aikaisemmin hankittuja esineeksi muokattuja yksilöitä; tai

c)  on tuotu unioniin asetuksen (EY) N:o 338/97 tai tämän asetuksen säännösten mukaisesti eikä niiden käyttötarkoitus vaikuta haitallisesti asianomaisen lajin säilymiseen; tai

d)  ovat eläinlajin vankeudessa syntyneitä ja kasvatettuja yksilöitä tai keinotekoisesti lisättyjä kasvilajin yksilöitä tai tällaisen yksilön osia tai sen johdannaisia; tai

e)  1 niitä tarvitaan poikkeuksellisissa olosuhteissa tieteen edistämiseksi tai tärkeisiin biolääketieteellisiin tarkoituksiin, kokeellisiin tai neuvoston direktiivin 86/609/ETY(10) mukaisesti, jos kyseinen laji osoittautuu olevan ainoa keino päästä haluttuihin tuloksiin eikä käytettävissä ole tämän lajin vankeudessa syntyneitä ja kasvaneita yksilöitä; tai

f)  on tarkoitettu eläinten tai kasvien lisäämiseen, mikä myötävaikuttaisi kyseisten lajien säilymiseen; tai

g)  on tarkoitettu lajin suojeluun tai säilymiseen tähtääviin tutkimus- 1 tai opetustoimintaan; tai

h)  ovat peräisin jäsenvaltiosta ja ne on otettu luonnollisesta ympäristöstään kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

4.  Siirretään komissiolle valta antaa yleisiä poikkeuksia koskevia delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kieltoihin 3 kohdassa tarkoitettujen edellytysten perusteella sekä liitteessä A lueteltuja lajeja koskevia yleisiä poikkeuksia 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti. Näin määriteltyjen poikkeusten on oltava luonnonvaraisten eläinten ja kasvien säilymistä koskevan unionin muun lainsäädännön vaatimusten mukaisia.

5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja kieltoja sovelletaan myös liitteessä B lueteltujen lajien yksilöihin, paitsi jos asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla voidaan osoittaa, että yksilöt on hankittu ja, jos ne eivät ole unionista peräisin, että ne on tuotu sinne noudattaen voimassa olevaa luonnonvaraisten eläinten ja kasvien säilymistä koskevaa lainsäädäntöä.

6.  Jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus myydä liitteissä B, C ja D lueteltujen lajien yksilöt, jotka on tämän asetuksen nojalla takavarikoitu, edellyttäen, että yksilöt eivät näin meneteltäessä suoraan palaudu sille luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolta ne on takavarikoitu tai joka on ollut osallisena rikkomuksessa. Näitä yksilöitä voidaan tässä tapauksessa käyttää mihin tahansa tarkoitukseen niin kuin ne olisi laillisesti hankittu.

9 artikla

Elävien yksilöiden siirtäminen

1.  Kaikkiin unionissa tapahtuviin, liitteessä A lueteltujen lajien elävien yksilöiden siirtoihin muualle kuin tuontiluvassa tai muussa tämän asetuksen mukaisesti annetussa todistuksessa ilmoitettuun paikkaan tarvitaan ennen siirtoa annettu lupa sen jäsenvaltion hallintoviranomaiselta, jossa yksilö sijaitsee. Muissa siirtotapauksissa on yksilön siirrosta vastuussa olevan henkilön tarvittaessa kyettävä esittämään todistus yksilön laillisesta alkuperästä.

2.  Tämä lupa

a)  voidaan antaa ainoastaan, jos jäsenvaltion toimivaltainen tieteellinen viranomainen tai, siirron tapahtuessa toiseen jäsenvaltioon, tämän toisen jäsenvaltion tieteellinen 1 viranomainen on vakuuttunut siitä, että elävän yksilön määrä­paikassa sille varattu sijoituspaikka on riittävästi varustettu sen pitämiseksi ja hoitamiseksi siellä asianmukaisesti;

b)  on vahvistettava antamalla siitä todistus; ja

c)  siitä on tarvittaessa välittömästi ilmoitettava sen 1 jäsenvaltion hallinto­viranomaiselle, johon yksilö on tarkoitus sijoittaa.

3.  Lupaa ei kuitenkaan vaadita, jos elävä eläin on siirrettävä kiireellistä eläinlääkärin käsittelyä varten ja jos se palautetaan suoraan luvanmukaiseen paikkaansa.

4.  Jos liitteessä B luetellun lajin elävää yksilöä siirretään unionissa, yksilön haltija voi luovuttaa sen 1 vasta varmistuttuaan, että vastaanottajalla on asianmukaiset tiedot niistä sijoituspaikan järjestelyistä, varusteista ja käytännön toimista, joita yksilön asianmukainen hoito vaatii.

5.  Jos eläviä yksilöitä kuljetetaan, unioniin, unionista tai unionissa taikka pidetään hallussa kauttakuljetuksen yhteydessä tai uudelleenlastauksessa, ne on pantava kuntoon kuljetusta varten, niitä on siirrettävä ja niistä on huolehdittava siten, että loukkaantumisen, sairastumisen ja 1 huonon kohtelun vaara on mahdollisimman pieni; eläinten osalta noudatetaan eläinten suojelua kuljetusten aikana koskevaa unionin lainsäädäntöä.

6.  Siirretään komissiolle valta antaa rajoituksista sellaisten lajien elävien yksilöiden hallussapitoon tai siirtoon, joiden tuonti unioniin on 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti rajoitusten alainen delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti.

10 artikla

Annettavat luvat, ilmoitukset ja todistukset [tark. 5]

1.   Jäsenvaltion hallintoviranomainen voi antaa todistuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan, 5 artiklan 3 ja 4 kohdan, 8 artiklan 3 kohdan ja 9 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisiin tarkoituksiin, jos se saa asianomaiselta henkilöltä hakemuksen, jonka liitteenä ovat tarvittavat asiakirjat, ja jos niiden antamista koskevat edellytykset on täytetty.

1 a.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä määrittääkseen 1 kohdassa tarkoitettujen todistusten muodon. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 6]

1 b.  Jäsenvaltion hallintoviranomainen voi antaa luvan 4 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 5 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisiin tarkoituksiin, jos se saa asianomaiselta henkilöltä hakemuksen, jonka liitteenä ovat tarvittavat asiakirjat, ja jos niiden antamista koskevat vaatimukset on täytetty. [tark. 7]

1 c.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä määrittääkseen 1 b kohdassa tarkoitetun luvan muodon. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 8]

1 d.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä määrittääkseen 4 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun tuonti-ilmoituksen muodon. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 9]

11 artikla

Lupien ja todistusten voimassaolo ja niitä koskevat erityiset edellytykset

1.  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen mukaisesti antamat luvat ja todistukset ovat voimassa koko unionissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta ottaa käyttöön tai noudattaa ankarampia toimenpiteitä.

2.  Lupia tai todistuksia sekä tällaisen asiakirjan perusteella annettuja lupia ja todistuksia pidetään kuitenkin mitättöminä, jos toimivaltainen viranomainen tai komissio luvan tai todistuksen antanutta toimivaltaista viranomaista kuultuaan toteaa, että lupa tai todistus on annettu siinä virheellisessä käsityksessä, että sen antamista koskevat edellytykset on täytetty.

Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ottavat haltuun yksilöt, jotka ovat tällaisin asiakirjoin varustettuina jäsenvaltion alueella, ja yksilöt voidaan takavarikoida.

3.  Viranomaisen tämän asetuksen mukaisesti antamiin lupiin tai todistuksiin voidaan liittää asianomaisen viranomaisen määräämiä ehtoja ja vaatimuksia asetuksen säännösten noudattamisen varmistamiseksi. Jos nämä ehdot tai vaatimukset on sisällytettävä luvan tai todistuksen malliin, jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä komissiolle.

4.  Vastaavan vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen jäljennöksen perusteella annettu tuontilupa on voimassa yksilöiden unioniin tuonnissa ainoastaan, jos sen mukana on voimassa oleva alkuperäinen vientilupa tai jälleenvientitodistus.

5.  Siirretään komissiolle valta antaa lupien ja todistusten antamisessa noudatettavia määräaikoja koskevia delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti.

12 artikla

Tuonti- ja vientipaikat

1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä 1 ne tullitoimipaikat, joilla suoritetaan tässä asetuksessa tarkoitettujen lajien yksilöiden unioniin tuontia tai unionista vientiä koskevat tarkastukset ja muodollisuudet, mainiten erityisesti eläviä yksilöitä varten 1 olevat tullitoimipaikat, jotta eläimille osoitetaan tullin hyväksymä asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 tarkoitettu käsittely tai käyttö.

2.  Kaikissa 1 kohdan mukaisesti nimetyissä toimipaikoissa on oltava riittävästi asianmukaisesti koulutettua henkilökuntaa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoitus­paikkojen järjestelyt ovat elävien eläinten kuljetusta ja sijoittamista koskevan unionin lainsäädännön mukaiset ja että tarvittaessa ryhdytään elävien kasvien osalta niiden edellyttämiin toimenpiteisiin.

3.  Edellä 1 kohdan mukaisesti nimetyt toimipaikat on ilmoitettava komissiolle, joka julkaisee niistä luettelon Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4.  Hallintoviranomainen voi poikkeustapauksissa erityisten perusteiden mukaisesti antaa luvan unioniin tuonnille tai unionista viennille tai jälleenviennille muiden kuin 1 kohdan mukaisesti nimettyjen tullitoimipaikkojen kautta.

Siirretään komissiolle valta antaa muiden tullitoimipaikkojen kautta tuontia, vientiä tai jälleenvientiä koskevista erityisistä perusteista delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle ilmoitetaan rajanylityspaikoilla tämän asetuksen nojalla annetuista säännöksistä.

13 artikla

Hallinto-, tieteelliset ja muut toimivaltaiset viranomaiset

1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä ensisijaisesti vastuullinen hallintoviranomainen, joka vastaa tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja yhteydenpidosta komissioon.

Kukin jäsenvaltio voi lisäksi nimetä muita hallintoviranomaisia ja toimivaltaisia viranomaisia, joiden tehtävänä on avustaa täytäntöönpanossa; tällöin vastuullisen hallintoviranomaisen on annettava näille muille viranomaisille kaikki asetuksen moitteettoman soveltamisen edellyttämät tiedot.

2.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi tieteellinen viranomainen, jolla on tarvittava pätevyys ja jolla on selkeästi muista nimetyistä hallintoviranomaisista erillään olevat tehtävät.

3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 3 päivänä maaliskuuta 1997 hallintoviranomaisten, lupien ja todistusten antamiseen oikeutettujen muiden toimivaltaisten viranomaisten ja tieteellisten viranomaisten nimet ja osoitteet; nämä tiedot on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Kunkin 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun hallintoviranomaisen on komission pyynnöstä ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa niiden henkilöiden nimet ja allekirjoitusnäytteet, jotka on valtuutettu allekirjoittamaan luvat ja todistukset, sekä mallikappale leimoista, sineteistä tai muista merkeistä, joita käytetään lupia ja todistuksia oikeiksi todistettaessa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle antamissaan tiedoissa tapahtuneet muutokset kahden kuukauden kuluessa muutoksen täytäntöönpanosta.

14 artikla

Säännösten noudattamisen seuranta ja tutkimukset rikkomustapauksissa

1.  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on seurattava tämän asetuksen säännösten noudattamista.

Jos toimivaltaisilla viranomaisilla on syytä olettaa, että näitä säännöksiä ei noudateta, niiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet näiden säännösten noudattamisen varmistamiseksi tai ryhdyttävä oikeustoimiin.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja yleissopimuksen liitteissä lueteltujen lajien osalta yleissopimuksen sihteeristölle kaikista toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen vastaisten merkittävien rikkomusten johdosta toteuttamista toimenpiteistä, mukaan lukien haltuunotot ja takavarikot.

2.  Komissio kiinnittää jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten huomion seikkoihin, joita koskevia tutkimuksia se pitää tämän asetuksen mukaisesti tarpeellisina. Jäsen­valtioiden on ilmoitettava komissiolle ja yleissopimuksen 1 liitteissä lueteltujen lajien osalta yleissopimuksen sihteeristölle kaikkien myöhempien tutkimusten tuloksista.

3.  Perustetaan täytäntöönpanoryhmä, joka muodostuu kunkin jäsenvaltion viranomaisten edustajista ja jonka tehtävänä on varmistaa tämän asetuksen säännösten noudattaminen. Ryhmän puheenjohtajana on komission edustaja.

Täytäntöönpanoryhmä tarkastelee tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyviä teknisiä kysymyksiä, jotka puheenjohtaja joko omasta aloitteestaan tai ryhmän tai komitean jäsenten pyynnöstä saattaa sen käsiteltäväksi.

Komissio toimittaa täytäntöönpanoryhmässä esitetyt näkemykset komitealle.

15 artikla

Tietojen antaminen

1.  Jäsenvaltioiden ja komission on toimitettava toisilleen tämän asetuksen täytäntöönpanon edellyttämät tiedot.

Jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, että toteutetaan tarvittavat toimenpiteet yleisön huomion kiinnittämiseksi yleissopimuksen ja tämän asetuksen sekä tämän asetuksen nojalla annettujen toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskeviin säännöksiin ja niistä tiedottamiseksi.

2.  Komissio on yhteydessä yleissopimuksen sihteeristöön varmistaakseen yleissopimuksen tehokkaan täytäntöönpanon koko tämän asetuksen soveltamisalueella.

3.  Komissio ilmoittaa välittömästi kaikista tieteellisen tarkasteluryhmän lausunnoista asianomaisten jäsenvaltioiden hallintoviranomaisille.

4.  Jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten on ilmoitettava komissiolle kunkin vuoden 15 päivään kesäkuuta mennessä yleissopimuksen VIII artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisten kertomusten laadinnassa tarvittavat, edellistä vuotta koskevat tiedot ja kaikkien liitteissä A, B ja C lueteltujen lajien yksilöiden kansainvälistä kauppaa koskevat vastaavat tiedot samoin kuin liitteessä D lueteltujen lajien yksilöiden unioniin tuontia koskevat tiedot. Komissio yksilöi täytäntöönpanosäädöksillä ilmoitettavat tiedot ja niiden esitystavan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio julkaisee joka vuosi 31 päivään lokakuuta mennessä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella tilastokertomuksen tässä asetuksessa tarkoitettujen lajien yksilöiden tuonnista unioniin ja niiden viennistä tai jälleenviennistä unionista ja toimittaa yleissopimuksen sihteeristölle yleis­sopimuksessa tarkoitettuja lajeja koskevat tiedot.

Jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten on ilmoitettava komissiolle joka toisen vuoden 15 päivään kesäkuuta mennessä ja ensimmäisen kerran vuonna 1999 yleissopimuksen VIII artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen kertomusten laadinnassa tarvittavat, kahta edellistä vuotta koskevat tiedot ja vastaavat tiedot niistä tämän asetuksen säännöksistä, jotka eivät kuulu yleissopimuksen soveltamisalaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklan soveltamista. Komissio yksilöi täytäntöönpano­säädöksillä ilmoitettavat tiedot ja niiden esitystavan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio laatii kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella joka toinen vuosi 31 päivään lokakuuta mennessä ja ensimmäisen kerran vuonna 1999.

5.  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle kaikki asiaa koskevat tiedot liitteisiin tehtävien muutosten valmistelemiseksi. Komissio yksilöi täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat tiedot. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.  Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet suojatakseen tämän asetuksen soveltamisesta saatujen tietojen luottamuksellisuuden, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY(11) säännösten soveltamista.

16 artikla

Seuraamukset

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet seuraamusten määräämisen varmistamiseksi ainakin seuraavista tämän asetuksen vastaisista rikkomuksista:

a)  yksilöiden tuonti unioniin tai vienti tai jälleenvienti unionista ilman asianmukaista lupaa tai todistusta tai väärän, väärennetyn, mitättömän tai ilman luvan antavan viranomaisen lupaa muutetun luvan tai todistuksen avulla;

b)  tämän asetuksen mukaisesti annetussa luvassa tai todistuksessa määrättyjen ehtojen noudattamatta jättäminen;

c)  virheellisen ilmoituksen antaminen tai virheellisten tietojen tahallinen ilmoittaminen luvan tai todistuksen saamiseksi;

d)  väärän, väärennetyn tai mitättömän tai ilman lupaa muutetun luvan tai todistuksen käyttäminen unionin luvan tai todistuksen saamiseksi tai muuhun tähän asetukseen liittyvään viralliseen tarkoitukseen;

e)  tuonti-ilmoituksen tekemättä jättäminen tai väärän tuonti-ilmoituksen antaminen;

f)  elävien yksilöiden kuljettaminen siten, että niitä ei ole asianmukaisesti pantu 1 kuntoon loukkaantumis-, sairastumis- tai huonon kohtelun vaaran vähentämiseksi pienimpään mahdolliseen;

g)  liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiden käyttö muihin kuin tuontiluvan tai myöhemmin annetun luvan mukaisiin tarkoituksiin;

h)  keinotekoisesti lisättyjen kasvien kauppa 7 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti annettujen säännösten vastaisesti;

i)  yksilöiden kuljetus unioniin, unionista tai unionin alueen kautta ilman tämän asetuksen säännösten mukaisesti annettua asianmukaista lupaa tai todistusta sekä vienti ja jälleenvienti yleissopimuksen osapuolena olevasta kolmannesta maasta ilman tällaista lupaa tai todistusta tai tarvittavien todisteiden luvan tai todistuksen olemassaolosta puuttuessa;

j)  yksilöiden ostaminen, ostettavaksi tarjoaminen, hankkiminen kaupallisiin tarkoituksiin, käyttö taloudellisessa hyötymistarkoituksessa, julkinen näytteillepano kaupallisessa tarkoituksessa, myynti, hallussapito myyntitarkoituksessa, myytäväksi tarjoaminen ja myytäväksi kuljettaminen 8 artiklan vastaisesti;

k)  luvan tai todistuksen käyttö muuta yksilöä varten kuin mille se on annettu;

l)  tämän asetuksen mukaisesti annetun luvan tai todistuksen väärentäminen tai muuttaminen;

m)  unioniin tuontia ja unionista vientiä tai jälleenvientiä koskevien hylättyjen 6 artiklan 3 kohdan mukaisten hakemusten ilmoittamatta jättäminen.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet sovitetaan rikkomuksen laadun ja vakavuuden mukaan, ja ne sisältävät yksilöiden haltuunottoa ja tarvittaessa niiden takavarikointia koskevia säännöksiä.

3.  Jos yksilö takavarikoidaan, se luovutetaan takavarikoinnin suorittaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen huostaan, jonka:

a)  on tämän jäsenvaltion tieteellistä viranomaista kuultuaan sijoitettava tai luovutettava yksilö paikkaan, jonka se katsoo olevan yleissopimuksen ja tämän asetuksen tavoitteiden ja säännösten mukainen; ja joka

b)  voi viejämaata kuultuaan palauttaa unioniin tuodun elävän yksilön takaisin asianomaiseen maahan tuomitun henkilön kustannuksella.

4.  Liitteessä B tai C luetellun lajin elävän yksilön saapuessa tuontipaikkaan unionissa ilman asianmukaista voimassa olevaa lupaa tai todistusta, se on otettava haltuun ja se voidaan takavarikoida, tai jos vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta yksilöä, tuontipaikasta vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa kieltäytyä hyväksymästä lähetystä ja vaatia kuljetuksen suorittajaa palauttamaan yksilö lähtöpaikkaansa.

17 artikla

Tieteellinen tarkasteluryhmä

1.  Perustetaan kunkin jäsenvaltion tieteellisen viranomaisen tai tieteellisten viranomaisten edustajista muodostuva tieteellinen tarkasteluryhmä, jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2.  Tieteellinen tarkasteluryhmä tarkastelee tämän asetuksen soveltamiseen liittyvät, puheenjohtajan joko omasta aloitteestaan tai ryhmän jäsenten tai komitean pyynnöstä esille ottamat tieteelliset kysymykset, erityisesti 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, 2 kohdan a alakohtaan ja 6 kohtaan liittyvät kysymykset.

3.  Komissio ilmoittaa tieteellisen tarkasteluryhmän lausunnot komitealle.

18 artikla

 Siirretty säädösvalta

1.  Siirretään komissiolle valta antaa yhtenäisiä edellytyksiä ja perusteita koskevia delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti:

a)  4 ja 5 artiklassa, 7 artiklan 4 kohdassa ja 10 artiklassa tarkoitettujen asiakirjojen antamista, voimassaoloa ja käyttöä varten;

b)  7 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen kasvien terveys­todistusten käyttöä varten;

c)  tarvittaessa yksilöiden merkitsemismenettelyn käyttöön ottamista varten yksilöiden tunnistamisen helpottamiseksi ja tämän asetuksen säännösten noudattamisen varmistamiseksi.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa lisätoimenpiteitä koskevia delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti yleissopimuksen osapuolten konferenssin päätös­lauselmien, yleissopimuksen pysyvän komitean päätösten tai suositusten ja yleissopimuksen sihteeristön suositusten täytäntöön panemiseksi .

3.  Siirretään komissiolle valta antaa liitteiden A–D muuttamista lukuun ottamatta niitä liitteen A muutoksia, jotka eivät johdu yleissopimuksen osapuolten konferenssin päätöksistä koskevia delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti .

19 artikla

 Täytäntöönpanovalta 

1.  Komissio määrittää täytäntöönpanosäädöksillä 4 ja 5 artiklassa, 7 artiklan 4 kohdassa ja 10 artiklassa tarkoitettujen asiakirjojen muodon. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. 

2.  Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä lomakkeen tuonti-ilmoituksen esittämistä varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 10]

20 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.  Siirretään 4 artiklan 6 kohdassa, 4 artiklan 7 kohdassa, 5 artiklan 5 kohdassa, 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa, 8 artiklan 4 kohdassa, 9 artiklan 6 kohdassa, 11 artiklan 5 kohdassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 18 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi [perussäädöksen voimaantulopäivästä tai mistä tahansa muusta lainsäätäjän vahvistamasta ajankohdasta]. [tark. 11]

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 6 kohdassa, 4 artiklan 7 kohdassa, 5 artiklan 5 kohdassa, 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa, 8 artiklan 4 kohdassa, 9 artiklan 6 kohdassa, 11 artiklan 5 kohdassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 18 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. [tark. 12]

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä 4 artiklan 6 kohdan, 4 artiklan 7 kohdan, 5 artiklan 5 kohdan, 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 8 artiklan 4 kohdan, 9 artiklan 6 kohdan, 11 artiklan 5 kohdan, 12 artiklan 4 kohdan ja 18 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole [kahden kuukauden] kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan [kahdella kuukaudella]. [tark. 13]

21 artikla

 Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komitea, jota kutsutaan luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston kauppaa käsitteleväksi komiteaksi. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

22 artikla

Loppusäännökset

Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja yleissopimuksen sihteeristölle niistä erityisistä säännöksistä, jotka se antaa tämän asetuksen panemiseksi täytäntöön, sekä kaikista käytetyistä oikeudellisista keinoista sekä toteutetuista toimenpiteistä tämän asetuksen panemiseksi täytäntöön ja soveltamiseksi.

Komissio ilmoittaa nämä tiedot muille jäsenvaltioille.

23 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 338/97.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

24 artikla

 Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

”LIITE I

Liitteiden A, B, C ja D tulkinta

1.  Liitteissä A, B, C ja D lueteltuihin lajeihin viitataan

(a)  lajin nimellä tai

(b)  ylemmän taksonin nimellä siten, että kaikki lajit kuuluvat kyseiseen ylempään taksoniin tai sen määrättyyn osaan.

2.  Lyhenteellä ”spp.” tarkoitetaan kaikkia ylempään taksoniin kuuluvia lajeja.

3.  Muut viittaukset lajia ylempiin taksoneihin ovat ainoastaan tiedoksi tai luokittelua varten.

4.  Liitteessä A lihavoituna painetut lajit on lueteltu siinä sen mukaisesti kuin ne on määrätty suojeltaviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/147/EY(12) tai neuvoston direktiivissä 92/43/ETY(13).

5.  Lajia alemmista taksoneista käytetään kasvien osalta seuraavia lyhenteitä:

(a)  lyhenteellä "ssp." tarkoitetaan alalajeja,

(b)  lyhenteellä "var(s)." tarkoitetaan muunnosta (muunnoksia) ja

(c)  lyhenteellä "fa." tarkoitetaan muotoa.

6.  Lajin tai ylemmän taksonin kohdalle merkityillä merkeillä "(I)", "(II)" ja "(III)" viitataan niihin yleissopimuksen liitteisiin, joissa kyseiset lajit mainitaan 7-9 kohdan mukaisesti. Jos lajin kohdalla ei ole mitään näistä merkeistä, kyseistä lajia ei mainita yleissopimuksen liitteissä.

7.  Merkki "(I)" lajin tai ylemmän taksonin kohdalla merkitsee, että kyseinen laji tai ylempi taksoni mainitaan yleissopimuksen liitteessä I.

8.  Merkki "(II)" lajin tai ylemmän taksonin kohdalla merkitsee, että kyseinen laji tai ylempi taksoni mainitaan yleissopimuksen liitteessä II.

9.  Merkki "(III)" lajin tai ylemmän taksonin kohdalla merkitsee, että se mainitaan yleissopimuksen liitteessä III. Tällöin mainitaan myös maa, jonka yhteydessä laji tai ylempi taksoni on mainittu liitteessä III.

10.  ”Lajikkeella” tarkoitetaan (teoksen International Code of Nomenclature for Cultivated Plants 8. painoksen mukaisesti) kasvilajien ryhmää, joka a) on valittu tietyn ominaisuuden tai ominaisuusyhdistelmän vuoksi, b) jossa mainitut ominaisuudet ovat selvästi erotettavissa, yhdenmukaisia ja pysyviä ja c) joka asianmukaisesti lisättynä säilyttää kyseiset ominaisuudet. Taksonia voidaan pitää uutena lajikkeena vasta kun sen lajikenimi ja lajikkeen rajaava kuvaus on virallisesti julkaistu teoksen International Code of Nomenclature for Cultivated Plants viimeisimmässä painoksessa.

11.  Risteymät voidaan erityisesti sisällyttää liitteisiin, kuitenkin ainoastaan jos ne muodostavat erillisiä ja pysyviä populaatioita luonnonvaraisessa ympäristössä. Risteytettyihin eläimiin, joilla on neljässä aikaisemmassa sukupolvessa yksi tai useampi lajiyksilö, joka sisältyy liitteeseen A tai B, sovelletaan kaikkia tämän asetuksen säännöksiä samalla tavoin kuin jos ne olisivat oma laji, vaikka kyseinen risteymä ei erityisesti sisällykään liitteisiin.

12.  Kun laji sisältyy liitteeseen A, B tai C, myös lajin kaikki osat ja johdannaiset sisältyvät samaan liitteeseen, ellei lajin kohdalle ole lisätty huomautusta siitä, että ainoastaan tietyt osat ja johdannaiset sisältyvät liitteeseen. Asetuksen 2 artiklan t kohdan mukaisesti merkillä "#" ja sitä seuraavalla numerolla liitteessä B tai C olevan lajin tai ylemmän taksonin nimen kohdalla tarkoitetaan osia ja johdannaisia, jotka määritellään liitteeseen nähden asetusta varten seuraavasti:

13.  Kun minkään liitteessä A olevan kasvilajin tai ylemmän kasvitaksonin nimen kohdalle ei ole lisätty huomautusta, joka merkitsisi, että sen risteymiä olisi kohdeltava tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan määräysten mukaisesti, voidaan yhdestä tai useammasta näistä lajeista tai yhdestä tai useammasta ylemmästä taksonista keinotekoisesti lisättyä risteymää kaupata, jos sen mukana on todistus keinotekoisesta lisäyksestä, ja näiden risteymien siemeniin ja siitepölyyn (myös siitepölymyhkyihin), leikkokukkiin sekä kiinteässä tai nestemäisessä elatusaineessa oleviin in vitro solukko- tai taimiviljelmiin, joita kuljetetaan steriileissä astioissa, ei sovelleta tämän asetuksen säännöksiä.

14.  Virtsa, uloste ja ambra, jotka ovat jätteitä ja jotka saadaan eläintä käsittelemättä, eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

15.  Asetuksen säännöksiä sovelletaan liitteessä D lueteltujen eläinlajien osalta ainoastaan eläviin yksilöihin ja kokonaisiin tai pääasiallisesti kokonaisiin kuolleisiin yksilöihin lukuun ottamatta niitä taksoneita, joiden kohdalle on lisätty seuraava huomautus osoittamaan, että asetuksen säännöksiä sovelletaan myös muihin osiin ja johdannaisiin:

16.  Asetuksen säännöksiä sovelletaan liitteessä D lueteltujen kasvilajien osalta ainoastaan eläviin yksilöihin lukuun ottamatta niitä taksoneita, joiden kohdalle on lisätty seuraava huomautus osoittamaan, että asetuksen säännöksiä sovelletaan myös muihin osiin ja johdannaisiin: