Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2013/2185(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0255/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0255/2014

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 16/04/2014 - 7.35

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0430

Hyväksytyt tekstit
PDF 142kWORD 61k
Keskiviikko 16. huhtikuuta 2014 - Strasbourg Lopullinen painos
Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien suhteet
P7_TA(2014)0430A7-0255/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. huhtikuuta 2014 Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien suhteista (2013/2185(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen johdanto‑osan, 4 artiklan 3 kohdan (unionin ja jäsenvaltioiden välinen vilpitön yhteistyö), 5 artiklan (toimivallan antaminen ja toissijaisuusperiaate), 10 artiklan 1 kohdan (edustuksellinen demokratia) ja 2 kohdan (unionin kansalaisten edustaminen) sekä 12 artiklan (kansallisten parlamenttien asema),

–  ottaa huomioon Lissabonin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa, erityisesti sen johdanto-osan ja II osaston parlamenttien välisestä yhteistyöstä sekä pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 1997 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisistä suhteista(1) , 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien suhteista Euroopan rakentamisessa(2) , sekä 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisten suhteiden kehityksestä Lissabonin sopimuksen tultua voimaan(3) ,

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n sääntelyn tilasta ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista – 19. kertomus, ”Parempi säädöskäytäntö vuonna 2011”(4) ,

–  ottaa huomioon suhteita kansallisiin parlamentteihin Lissabonin sopimuksen mukaisesti käsittelevän ohjausryhmän 20. joulukuuta 2011 antamat lopulliset suositukset Lissabonin sopimuksen tultua voimaan,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomukset Euroopan komission ja kansallisten parlamenttien välisistä suhteista, erityisesti vuonna 2012 annetun kertomuksen (COM(2013)0565),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin parlamenttien puhemiesten konferenssien päätelmät Lissabonin sopimuksen tultua voimaan(5) , erityisesti vuonna 2012 pidetyn Varsovan konferenssin ja vuonna 2013 pidetyn Nikosian konferenssi päätelmät,

–  ottaa huomioon unionin asioita käsittelevien parlamentaaristen elinten konferenssin (COSAC) lausunnot ja päätelmät Lissabonin sopimuksen voimaantulosta lähtien, erityisesti Vilnassa vuonna 2013 pidetyn kokouksen päätelmät, sekä sen puolivuosittain antamat kertomukset(6) ,

–  ottaa huomioon COSACin 20. puolivuosittaisen kertomuksen osat, joissa käsitellään EU:n demokraattista legitiimiyttä ja kansallisten parlamenttien asemaa sekä poliittista vuoropuhelua ja Euroopan parlamentin vaaleja 2014,

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien antamat lausunnot COSACin puheenjohtajien kokouksessa, jonka Kreikan parlamentti järjesti Ateenassa 26. ja 27. tammikuuta 2014,

–  ottaa huomioon parlamenttien välistä yhteistyötä koskevat suuntaviivat, jotka hyväksyttiin Lissabonissa 21. heinäkuuta 2008 pidetyssä EU:n parlamenttien puhemiesten konferenssissa,

–  ottaa huomioon yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP) koskevat parlamenttien välisten konferenssien päätelmät, jotka annettiin Pafosissa (Kypros) 9.–10. syyskuuta 2012, Dublinissa (Irlanti) 24.–26. maaliskuuta 2013 ja Vilnassa (Liettua) 4.–6. syyskuuta 2013, sekä Vilnassa 16. ja 17. lokakuuta 2013 talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklan mukaisesti pidetyn EU:n talouden ja finanssialan hallintaa käsitelleen parlamenttien välisen konferenssin tulokset,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselmat Euroopan unionin monitasoisen hallinnoinnin perustuslaillisista ongelmista(7) , sekä Euroopan parlamentin suhteista kansallisia hallituksia edustaviin instituutioihin(8) ,

–  ottaa huomioon raportin ”Kohti tiivistä ja aitoa talous- ja rahaliittoa”, jonka esittivät 5. joulukuuta 2012 Herman Van Rompuy, Jean-Claude Juncker, José Manuel Barroso ja Mario Draghi,

–  ottaa huomioon 13. ja 14. joulukuuta 2012, 24. ja 25. lokakuuta 2013 sekä 19. ja 20. joulukuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 130 artiklan,

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanosta Euroopan parlamentin osalta(9) ,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0255/2014),

A.  katsoo, että SEU-sopimuksessa Euroopan unionin nykyiset institutionaaliset puitteet on määritelty vaiheeksi prosessissa Euroopan yhteisön perustamisella käynnistetyn entistä tiiviimmän unionin rakentamiseksi;

B.  toteaa, että vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja sen jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan vastavuoroisesti perussopimuksissa määrättyjen tehtävien suorittamisessa ja että jäsenvaltiot tukevat unionia sen tehtävien hoidossa ja välttävät ryhtymästä mihinkään sellaisiin toimiin, jotka saattavat vaarantaa unionin tavoitteiden toteutumisen;

C.  toteaa, että SEU-sopimuksen 12 artiklassa viitataan kansallisten parlamenttien toimintaan, ja sillä täydennetään vilpittömän yhteistyön periaatetta toteamalla, että kansalliset parlamentit edistävät osaltaan aktiivisesti unionin moitteetonta toimintaa;

D.  toteaa, että annetun toimivallan periaate määrittää unionin toimivallan ja että sen toiminta perustuu toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin; toteaa, että kaikki EU:n toimielimet yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa pyrkivät varmistamaan toissijaisuusperiaatteen noudattamisen lainsäädännössä;

E.  katsoo, että demokraattinen legitiimiys ja vastuullisuus on varmistettava kaikilla tasoilla, joilla päätöksiä tehdään ja pannaan täytäntöön, ja myös tasojen keskinäisessä vuorovaikutuksessa;

F.  toteaa, että unionin toiminta perustuu edustukselliseen demokratiaan ja kaksinkertaiseen demokraattiseen legitiimiyteen, joka on peräisin kansalaisten suoraan valitsemalta Euroopan parlamentilta ja jäsenvaltioilta, joita edustavat neuvostossa niiden hallitukset, jotka ovat puolestaan demokraattisesti vastuussa kansallisille parlamenteilleen ja kansalaisilleen;

G.  toteaa, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit ovat toimintaansa harjoittaessaan kaksinkertaisen eurooppalaisen demokraattisen legitiimiyden pilareita: Euroopan parlamentti toimielimenä, jonka kautta kansalaiset ovat unionissa suoraan edustettuina, ja kansalliset parlamentit kansallisina instituutioina, joille neuvostossa edustettuina olevat hallitukset ovat suoraan vastuussa;

H.  toteaa näin ollen, että kansalliset parlamentit eivät muodosta EU:n lainsäädäntävallan ”kolmatta kamaria”, vaan itse pikemminkin huolehtivat unionin toisen kamarin eli neuvoston vastuunalaisuudesta;

I.  katsoo, että siksi on asianmukaista hyväksyä tämä kansallisten parlamenttien rakentava lähestymistapa, joka käy ilmi niiden asiaa koskevista lausunnoista;

J.  katsoo, että kansallisten parlamenttien olisi kehitettävä vankkoja ja yhtenäisiä EU:hun liittyviä rakenteita yhteyksien parantamiseksi unionin toimielimiin ja Eurooppa-asioita koskevan asiantuntemuksen lisäämiseksi;

K.  ottaa huomioon, että yhdentymisen nykyisessä vaiheessa kansallisilla parlamenteilla on erityinen asema, jossa ne ikään kuin lujittavat eurooppalaista ajattelutapaa jäsenvaltioissa ja lähentävät kansalaisia unioniin;

L.  ottaa huomioon, että parlamenttien välisen yhteistyön keskeinen tavoite on edistää Euroopan yhdentymisprosessia vaihtamalla tietoa, perehtymällä yhdessä ongelmiin, hyödyntämällä vastavuoroisesti pohdinnan tuloksia sekä edistämällä EU:n lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä;

M.  toteaa, että kun otetaan huomioon yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) ja yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (YTPP) koskeva parlamenttien välinen konferenssi ja talouden ja finanssialan hallintaa koskeva parlamenttien välinen konferenssi sekä parlamenttien valiokuntien välisten kokousten roolin vakiintuminen sopivimpana muotona, COSACin olisi pysyttävä foorumina, jossa vaihdetaan säännöllisesti näkemyksiä, tietoja ja parhaita käytäntöjä parlamentaarisen valvonnan käytännön näkökohdista;

N.  ottaa huomioon, että poliittinen vuoropuhelu ja erityisesti eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä syvennetty talouspolitiikan ennakoivaa koordinointia käsittelevä poliittinen vuoropuhelu, jonka komissio aloitti kansallisten parlamenttien kanssa, edellyttää Euroopan parlamentin entistä tiiviimpää osallistumista, etenkin kun otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien päätösten keskinäinen riippuvuus;

O.  toteaa, että parlamentin työjärjestykseen tehdyissä muutoksissa on otettu huomioon Lissabonin sopimuksen määräykset kansallisten parlamenttien asemasta EU:ssa;

P.  katsoo, että on huomioitava EU:n parlamenttien puhemiesten konferenssin asema parlamenttien välisen yhteistyön nykyvaiheessa;

I.  Kansalliset parlamentit ja Euroopan unionin demokraattinen legitiimiys

1.  on tyytyväinen siihen, että perussopimusten nojalla kansallisilla parlamenteilla on monenlaisia oikeuksia ja velvollisuuksia, jotta ne kykenisivät edistämään osaltaan aktiivisesti unionin moitteetonta toimintaa; katsoo, että nämä oikeudet ja velvollisuudet koskevat seuraavaa:

   a) aktiivinen osallistuminen EU:n asioihin (perussopimusten ratifiointivalta, osallistuminen SEU-sopimuksen 48 artiklassa tarkoitettuun valmistelukuntaan, jäsenvaltioiden hallitusten ja toissijaisuuden valvonta, poikkeuksellinen mahdollisuus esittää vastalauseita, EU:n lainsäädännön siirtäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä)
   b) poliittinen vuoropuhelu (parlamenttien välinen yhteistyö, vastavuoroinen tietojenvaihto unionin toimielinten, erityisesti Euroopan parlamentin, kanssa);

2.  panee merkille, että kaksinkertaista demokraattista legitiimiyttä – kansalaisten unioni ja jäsenvaltioiden unioni – harjoitetaan Euroopan laajuisesti lainsäädännön alalla Euroopan parlamentin ja neuvoston osallistumisen kautta; katsoo, että hallitusten neuvostossa esittämissä kannoissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kansallisten parlamenttien näkemykset, jotta jäsenvaltiot olisivat edustettuina yhtenäisesti ja täysin demokraattisesti ja siten vahvistettaisiin neuvoston demokraattista luonnetta;

3.  korostaa, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin on osaltaan varmistettava asianmukainen legitiimiys ja vastuuvelvollisuus kansallisella ja EU:n tasolla; palauttaa mieliin joulukuussa 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä vahvistetun periaatteen, jonka mukaan ”yleisenä tavoitteena on koko prosessin ajan varmistaa, että demokraattinen oikeutus ja tilivelvollisuus koskevat samaa tasoa, jolla päätökset tehdään ja pannaan täytäntöön”;

4.  pyytää, että kansalliset parlamentit ryhtyisivät toimenpiteisiin ja

   a) parantaisivat ohjaus- ja valvontamekanismejaan lähentymistavoitteen näkökulmasta
   b) antaisivat etukäteen ohjeita neuvostossa ja Eurooppa-neuvostossa toimiville ministereille ja hallituksille kansallisen perustuslaillisen kehyksensä mukaisesti
   c) valvoisivat jäsenvaltioiden ministerien ja hallitusten neuvostossa ja Eurooppa-neuvostossa esittämiä kantoja kansallisen perustuslaillisen kehyksensä mukaisesti
   d) harjoittaisivat tehokasta ohjausta ja valvontaa direktiivien ja asetusten täytäntöönpanon varmistamiseksi
   e) kannustaisivat neuvostoa lisäämään säädöksistä käytävien keskustelujen avoimuutta erityisesti lainsäädäntöprosessin valmisteluvaiheessa, jotta voidaan vähentää tiedon epäsymmetrisyyttä Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä
   f) tekisivät arvion Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien valiokuntien suhteista;

5.  toteaa, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien valiokunnilla on tärkeä tehtävä EU:n koko lainsäädäntöprosessissa;

6.  pitää näin ollen valitettavana avoimuuden puutetta neuvoston säädöksistä käytävissä keskusteluissa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston välisen tiedonkulun epäsuhtaa; kehottaa neuvostoa lisäämään avoimuutta Euroopan parlamentin noudattamien avoimuusnormien mukaisesti erityisesti lainsäädäntöprosessin valmisteluvaiheissa;

7.  katsoo, että avoimuuden puute neuvoston päätöksenteossa erityisesti lainsäädännön osalta johtaa siihen, että hallitusten on vaikea olla todellisessa vastuussa parlamenteille;

8.  panee merkille, että tähän mennessä pöytäkirjan N:o 2 7 artiklan 3 kohdassa säädetyt kynnysarvot on saavutettu kaksi kertaa toissijaisuusperiaatteen valvonnassa; muistuttaa, että varhaisvaroitusmekanismin tavoitteena ei ole EU:n päätöksentekoprosessin pysäyttäminen vaan pikemmin unionin lainsäädännön laadun parantaminen varmistamalla erityisesti, että EU toimii toimivaltansa rajoissa;

9.  katsoo näin ollen, että kansallisten parlamenttien ja EU:n toimielinten harjoittama toissijaisuusperiaatteen valvonta ei ole kohtuuton rajoite vaan järjestelmä, jolla taataan kansallisten parlamenttien toimivalta; katsoo, että se auttaa muokkaamaan EU:n hyödyllisen lainsäädännöllisen toiminnan muotoa ja sisältöä;

10.  katsoo, että varhaisvaroitusmekanismia olisi pidettävä ja hyödynnettävä yhtenä tehokkaan yhteistyön välineenä unionin toimielinten ja kansallisten instituutioiden välillä;

11.  pitää myönteisenä, että tätä välinettä käytetään myös yhteistyöhön perustuvassa keskustelussa ja vuoropuhelussa monitasoisen eurooppalaisen järjestelmän eri institutionaalisten tasojen välillä;

12.  katsoo, että kansallisten parlamenttien antamat perustellut lausunnot olisi otettava huomioon EU:n toimielimissä, myös jotta voidaan ymmärtää, mitä unionin on tehtävä saavuttaakseen paremmin säädösten tavoitteet, ja kehottaa lisäksi komissiota vastaamaan ripeästi ja tarkasti kansallisten parlamenttien perusteltuihin lausuntoihin ja esityksiin;

II.  Parlamenttien väliset suhteet Euroopan yhdentymisprosessissa

13.  vahvistaa, että parlamenttien välinen yhteistyö EU-asioissa ei korvaa tavanomaista parlamentaarista valvontaa, jota Euroopan parlamentti harjoittaa sille perussopimusten nojalla myönnetyn toimivallan mukaisesti ja jota kansalliset parlamentit harjoittavat maidensa hallituksia kohtaan Euroopan unionia koskevissa asioissa; katsoo, että yhteistyön tavoitteena on

   a) edistää tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välillä siten, että pyritään vahvistamaan kaikkien parlamenttien harjoittamaa valvontaa sekä lisäämään niiden osallistumista kaikilla tasoilla rajoittamatta niiden toimivaltaa
   b) varmistaa EU-asioita koskevan parlamentin toimivallan todellinen toteutuminen
   c) edistää parlamentaarista ulottuvuutta ja aidosti eurooppalaista politiikkaa;

14.  katsoo, että parlamenttien väliset kokoukset ovat Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden politiikan välisiä ”yhtymäkohtia”, jotka helpottavat niiden hyödyllistä yhtenäistämistä; katsoo, että niiden erityisenä tavoitteena on tarjota kansallisille parlamenteille mahdollisuus ottaa maan sisäisissä keskusteluissa huomioon eurooppalaiset näkökohdat ja toisaalta Euroopan parlamentille mahdollisuus ottaa Euroopan laajuisissa keskusteluissa huomioon kansalliset näkökohdat;

15.  muistuttaa, että uusi Euroopan parlamenttien välinen järjestelmä hakee yhä muotoaan ja että siinä olisi noudatettava Lissabonin sopimuksen pöytäkirjan N:o 1 II osaston 9 artiklan mukaista yksimielisyyteen perustuvaa lähestymistapaa, jonka mukaan sekä Euroopan parlamentin että kansallisten parlamenttien tehtävänä on sopia yksimielisesti parlamenttien välisen yhteistyön organisoinnista ja edistämisestä Euroopan unionissa, vaikka kaikki pyrkimykset yhteisen kehyksen suunnittelemiseksi parlamenttien välistä yhteistyötä varten ovat ennenaikaisia;

16.  pitää myönteisenä kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välistä yhteistyötä lujittavia toimenpiteitä, joihin on ryhdytty suhteista kansallisiin parlamentteihin vastaavan ohjausryhmän suositusten mukaisesti Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen ja jotka koskevat erityisesti parlamenttien valiokuntien välisten kokousten suunnittelua ja niiden määrän lisäämistä (50 kokousta vuodesta 2010 alkaen), tiedon välittämistä kansallisten parlamenttien jäsenille ja asiaankuuluville poliittisille elimille kansallisten parlamenttien toimittamista perustelluista lausunnoista ja esityksistä, videokokouksien käyttöönottoa, kahdenvälisten vierailujen edistämistä, IPEX-verkostoon (InterParliamentary EU information eXchange – EU-asioihin liittyvän tiedon vaihto kansallisten parlamenttien välillä) tehtäviä teknisiä parannuksia, Euroopan parlamentaarisen tutkimus- ja dokumentointikeskuksen (ECPRD) johdolla toteutettujen yhteistyöhankkeiden lukumäärän lisäämistä, hallintovirkamiesten vierailuja sekä tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa; katsoo, että nämä toimet tukevat osaltaan parlamenttien välisten suhteiden tehostamista ja keskittämistä sekä edistävät parlamentaarista demokratisointia;

17.  painottaa, että parlamenttien väliset kokoukset on järjestettävä tiiviissä yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa niiden tehokkuuden ja laadun parantamiseksi; suosittelee näin ollen, että kansalliset parlamentit otetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mukaan laatimaan parlamenttien välisten kokousten esityslistaa;

18.  katsoo, että parlamenttien välisten kokousten kehittämisen olisi perustuttava käytännön järjestelyihin, joissa otetaan huomioon kunkin kokouksen erityispiirteet;

19.  kehuu parlamenttien valiokuntien välisten kokousten tehokkuutta ja kehottaa lisäämään esittelijöiden välistä yhteistyötä erityisten lainsäädäntökysymysten parissa;

20.  pitää myönteisenä, että parlamenttien välisen yhteistyön puitteissa unionissa pidetään Euroopan unionin poliittisten ryhmien ja Euroopan tason poliittisten puolueiden välisiä tehokkaita kokouksia; kehottaa edelleen tukemaan näitä kokouksia tehokkaana tapana kehittää aitoa eurooppalaista poliittista tietoisuutta;

21.  pitää myönteisenä IPEX-verkoston merkitystä ennen kaikkea parlamentaarisen valvonnan menettelyjä koskevien tietojen vaihtovälineenä, vaikka siihen liittyykin joskus kielellisiä ongelmia; kehottaa kansallisia parlamentteja kiinnittämään erityistä huomiota monikielisyyden periaatteeseen parlamenttien välisen vuoropuhelun optimoimiseksi;

22.  korostaa, että parlamenttien välisen yhteistyön on oltava avointa ja osallistavaa, ja ilmaisee huolensa sellaisten rajoitettujen kokousten yksipuolisesta järjestämisestä parlamenttien välillä, joihin ei kutsuta kaikkia parlamentteja ja joissa pyritään yhdistämään EU:n toimintaa koskevia kantoja yhteistyön periaatteen vastaisesti;

23.  toteaa, että poliittinen vuoropuhelu, joka käynnistettiin vuonna 2006 niin kutsutun Barroson aloitteen yhteydessä, ja varhaisvaroitusmekanismi ovat saman kolikon kaksi puolta; ottaa huomioon laaja-alaisten suhteiden kehittämisen kansallisten parlamenttien ja komission välillä sekä eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä ”syvennetyn poliittisen vuoropuhelun” talouspolitiikan ennakoivaa koordinointia varten;

III.  Kehitystä ja ehdotuksia

24.  ehdottaa, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välille olisi luotava yhteisymmärrys, joka voisi olla perustana tehokkaalle yhteistyölle Lissabonin sopimuksen pöytäkirjan N:o 1 9 artiklan ja parlamentin työjärjestyksen 130 artiklan mukaisesti;

25.  suosittaa, että parlamenttien välisen yhteistyön puitteissa unionissa pidettäisiin Euroopan poliittisten ryhmien ja Euroopan tason poliittisten puolueiden välisiä säännöllisiä, aiheen mukaan jäsenneltyjä ja tehokkaita kokouksia;

26.  korostaa, että parlamenttien välisessä yhteistyössä on aina pyrittävä yhdistämään tarkoituksenmukaisesti oikeat henkilöt oikeaan aikaan oikean aiheen ympärille, jotta voidaan varmistaa, että kunkin toimivallan piirissä päätökseen sisällytetään todellisen keskustelun ja asianmukaisen vastakkainasettelun tuoma lisäarvo;

27.  katsoo, että COSACin olisi pysyttävä foorumina, jossa vaihdetaan säännöllisesti näkemyksiä, tietoja ja parhaita käytäntöjä parlamentaarisen valvonnan käytännön näkökohdista;

28.  palauttaa mieliin, että talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta, ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklaan perustuvan talouden hallintaa koskevan konferenssin osalta EU:n parlamenttien puhemiehet pääsivät Nikosiassa huhtikuussa 2013 järjestetyssä konferenssissaan sopimukseen, jossa määrätään useista kyseistä konferenssia koskevista järjestelyistä ja niiden uudelleentarkastelusta, joka saatetaan päätökseen vuonna 2015 Roomassa järjestettävässä parlamenttien puhemiesten konferenssissa; katsoo näin ollen, että ennen edellä tarkoitettua järjestelyjen tarkistamista olisi ennenaikaista sopia talouden hallintaa koskevan konferenssin käytännön järjestelyjen hyväksymismenettelyistä, ja sitä olisi sen vuoksi vältettävä;

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 200, 30.6.1997, s. 153.
(2) EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 322.
(3) EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 94.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0061.
(5) http://www.ipex.eu/IPEXL-WEB/euspeakers/getspeakers.do
(6) http://www.cosac.eu/
(7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0598.
(8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0599.
(9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0249.

Päivitetty viimeksi: 13. heinäkuuta 2018Oikeudellinen huomautus